Sen tähden emme mekään siitä päivästä lähtien, jolloin saimme tästä kuulla, ole lakanneet rukoilemasta teidän puolestanne ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärryksessä.
Rukoilemme, että vaeltaisitte Herran arvon mukaisesti ja hänelle kaikessa mieliksi ja että kantaisitte hedelmää kaikissa hyvissä teoissa ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa.
Vahvistakoon hän teitä kirkkautensa väkevyyden mukaisesti kaikella voimalla olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä. Iloiten te silloin kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa. (Kol. 1:9–12)
Kolossalaiskirjeen jakeet sisältävät yhden Paavalin kauneimmista rukouksista seurakunnan puolesta. Hän rukoilee, että uskovat täyttyisivät Jumalan tahdon tuntemisella, eläisivät Herran arvoisesti, kantaisivat hedelmää hyvissä teoissa, kasvaisivat Jumalan tuntemisessa ja vahvistuisivat Jumalan voimalla kestävyyteen ja pitkämielisyyteen.
Teksti on hyvin käytännöllinen ja sielunhoidollinen. Paavali ei kuvaa kristillistä elämää ihmisen omana voimannäytteenä. Koko rukous perustuu siihen, että tarvitsemme Jumalalta sitä, mitä emme pysty itsessämme tuottamaan. Kristillisen elämän lähtökohta ei siis ole: minun täytyy yrittää enemmän. Lähtökohta on: minä tarvitsen Jumalaa.
Jumalan tahdon tunteminen
Paavali rukoilee, että kolossalaiset täyttyisivät Jumalan tahdon tuntemisella kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärryksessä. Kun puhumme Jumalan tahdosta, ajattelemme helposti yksittäisiä elämän ratkaisuja. Mihin minun pitäisi mennä? Minkä työn valitsen? Mitä teen tässä tilanteessa?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta Paavalin ajatus menee syvemmälle. Jumalan tahdon tuntemisen tarkoitus näkyy hyvin seuraavassa jakeessa: jotta eläisimme Herran arvoisesti ja olisimme hänelle mieliksi. Jumalan tahdon tunteminen ei siis tarkoita vain sitä, että saisimme tietää, mitä huomenna tapahtuu. Se merkitsee sitä, että opimme ymmärtämään, millaista elämää Jumala tahtoo meissä synnyttää.
Me kysymme helposti: ”Mitä tulee tapahtumaan?” Kuitenkin ehkäpä tärkeämpi kysymys olisi: ”Millaisena ihmisenä Jumala tahtoo minun elävän tämän tilanteen läpi?”
Usein haluaisimme nähdä koko tien etukäteen. Jumala antaa kuitenkin tavallisesti valoa seuraavaan askeleeseen. Meidän ei tarvitse tietää kaikkea voidaksemme luottaa häneen. Jumalalle saa sanoa: ”En tiedä.” tai: ”En ymmärrä.” Usko ei tarkoita sitä, että meillä olisi aina kaikki vastaukset. Usko on luottamista Jumalaan silloinkin, kun vastausta ei vielä ole näkyvissä.
Herran arvoinen elämä alkaa armosta
Paavali kirjoittaa, että meidän tulee elää Herran arvoisesti ja kaikessa hänelle mieliksi. Ilmaus voi tuntua raskaalta ja vaativalta. Kun tunnemme oman elämämme, tiedämme hyvin, kuinka keskeneräisiä olemme. Kuinka keskeneräinen ihminen voisi elää Kristuksen arvoisesti? Paavalin tarkoitus ei ole sanoa, että meidän pitäisi ensin tehdä itsemme Kristuksen arvoisiksi. Evankeliumin järjestys on toisenlainen. Jumala tulee ensin ihmisen luo ja siihen ihminen vastaa.
Emme elä Jumalalle ansaitaksemme hänen rakkauttaan, vaan koska olemme saaneet hänen rakkautensa. Jos hengellinen elämä rakentuu ajatukselle, että minun on jatkuvasti todistettava kelvollisuuteni Jumalalle, elämä muuttuu suoritukseksi. Aina pitäisi rukoilla enemmän, palvella enemmän ja onnistua paremmin. Silti sisälle jää kysymys: ”Riittääkö tämä?” Evankeliumin vastaus ei ole: ”Yritä vielä vähän enemmän.” Vastaus on: ”Kristus riittää.”
Herran arvoinen elämä ei siis tarkoita täydellistä elämää. Se tarkoittaa Kristukseen suuntautuvaa elämää. Uskova voi kaatua, mutta hän palaa Kristuksen luo. Hän voi väsyä, mutta hänen turvansa on Jeesuksessa. Hän voi epäonnistua, mutta hän ei halua jäädä pimeyteen.
Hedelmä kasvaa elämästä
Paavali jatkaa puhumalla elämästä, joka kantaa hedelmää kaikessa hyvässä työssä. Hedelmä on hyvä kuva hengellisestä elämästä. Puu ei kanna hedelmää ponnistelemalla. Hedelmä kasvaa, koska puussa on elämä ja sen juuret saavat ravintoa. Samoin uskovan elämässä. Hyvät teot ovat tärkeitä. Jeesuksen seuraamisen tulee näkyä siinä, kuinka kohtelemme toisia ihmisiä, annamme anteeksi, palvelemme ja puhumme. Mutta hyvät teot eivät ole pelastuksen juuri. Ne ovat pelastuksen hedelmä. Armo tulee ensin ja alkaa sitten muuttaa meitä.
Tämä on tärkeää muistaa varsinkin silloin, kun olemme väsyneitä. Hengellistä hedelmää mitataan helposti toiminnan määrällä. Ajattelemme, että paljon tekevä ihminen kantaa paljon hedelmää. Jumala näkee kuitenkin myös sellaisen hedelmän, jota muut eivät huomaa. Joskus hedelmä on anteeksipyyntö. Joskus se on se, ettei vastaa pahaan pahalla. Joskus se on avun pyytämistä. Joskus se on toisen ihmisen kuuntelemista. Joskus se on vain rukous: ”Jeesus, auta minua.” Kaikki hengellinen hedelmä ei ole näyttävää.
Kasvaen Jumalan tuntemisessa
Paavali rukoilee myös, että uskovat kasvaisivat Jumalan tuntemisessa. Sana kasvaa sisältää jo itsessään lohdutuksen. Kasvava ihminen on keskeneräinen. Keskeneräisyys ei siis tarkoita epäonnistumista. Jumala tiesi jo kutsuessaan meidät, kuinka keskeneräisiä olemme. Hän tiesi, että jotkin asiat muuttuvat nopeasti ja toiset hyvin hitaasti. Hän tiesi, että joudumme palaamaan samoihin kysymyksiin yhä uudelleen. Silti hän kutsui meidät.
Jumalan tuntemisessa kasvaminen ei tarkoita vain sitä, että opimme jatkuvasti lisää tietoa Jumalasta. Oikea oppi on tärkeää, mutta Jumalan tunteminen on enemmän. Elämän matkalla opimme hänen uskollisuuttaan ja armoaan, kun epäonnistumme, hänen lohdutustaan, kun elämä satuttaa, hänen kärsivällisyyttään, kun oma kasvumme on hidasta. Vuosien jälkeen ihminen voi ehkä sanoa: ”En ymmärrä enkä tiedä Jumalasta kaikkea, mutta tunnen hänen sydäntään ja uskollisuuttaan paremmin kuin ennen.” Se on hengellistä kasvua.
Jumalan voima näkyy myös kestämisessä
Jakeessa 11 Paavali rukoilee, että uskovat vahvistuisivat kaikella voimalla Jumalan kirkkauden väkevyyden mukaan. Näiden suurten sanojen jälkeen voisi odottaa puhetta suurista ihmeistä ja saavutuksista. Mutta Paavali kertoo, mihin Jumalan voimaa tarvitaan: kestävyyteen ja pitkämielisyyteen. Tämä on yksi tekstin tärkeimmistä ajatuksista. Ajattelemme usein, että Jumalan voima näkyy siinä, että ongelma poistuu. Jumala voi todella muuttaa tilanteita, avata ovia ja vastata rukouksiin. Mutta joskus vaikeus ei poistu heti. Silloin Jumalan voima voi näkyä siinä, että ihminen kannetaan vaikeuden läpi.
Tilanne ei ole muuttunut, mutta hän ei ole luovuttanut. Vastausta ei vielä ole, mutta toivo ei ole sammunut. Sydäntä on haavoitettu, mutta katkeruus ei ole saanut otetta sydämestä. Joskus Jumalan voiman suurin ihme ei ole se, että vuori katoaa edestämme. Joskus ihme on se, että Jumala pitää meidät pystyssä vuoren varjossa.
Kestäminen ei tarkoita kovuutta
Raamatun kestävyys ei tarkoita sitä, että uskovan pitäisi aina näyttää vahvalta. Se ei tarkoita, ettei saisi itkeä. Se ei tarkoita, ettei saisi väsyä. Se ei tarkoita, ettei saisi pelätä.
Raamatussa Jumalan ihmiset huusivat hänelle tuskansa keskellä. Psalmit ovat täynnä surua, kysymyksiä ja kipua. Kestävyys tarkoittaa sitä, että ihminen pysyy Jumalan yhteydessä myös tuskansa kanssa. Joskus vahva rukous on vain: ”Herra, minä en jaksa.” Tai: ”Jeesus, pidä minusta kiinni.” Heikkous ei ole sama asia kuin epäusko. Ihminen voi olla hyvin heikko ja silti turvautua Kristukseen.
Pitkämielisyyttä tarvitaan ihmisten kanssa
Paavali yhdistää kestävyyteen pitkämielisyyden. Kestävyyttä tarvitsemme vaikeissa olosuhteissa. Pitkämielisyyttä tarvitsemme usein ihmisten kanssa.
Ihmissuhteet voivat haavoittaa syvästi. Läheisen ihmisen sanat voivat sattua enemmän kuin moni ulkoinen vaikeus. Siksi myös pitkämielisyyteen tarvitaan Jumalan voimaa. Pitkämielisyys ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi hyväksyä kaikki, mitä meille tehdään. Rakkauteen kuuluvat myös terveet rajat. Vääryyttä ei tarvitse kutsua oikeaksi eikä hyväksikäyttöä ja väkivaltaa tarvitse kestää rakkauden nimissä. Mutta Jumala tahtoo varjella sydäntämme siltä, ettei toisen ihmisen tekemä paha ala hallita meitä sisältä. Anteeksiantaminenkin voi joskus olla pitkä prosessi. Jumala ei kysy haavoittuneelta ihmiseltä: ”Miksi et ole jo päässyt tästä yli?” Hän kulkee ihmisen kanssa.
Isä on tehnyt meidät kelvollisiksi
Paavalin rukous päättyy kiitollisuuteen. Hän puhuu Isästä, joka on tehnyt meidät kelvollisiksi saamaan pyhien perintöosan valossa. Tämä on koko tekstin kannalta ratkaisevaa. Paavali ei sano: ”Yrittäkää tulla kelvollisiksi.” Hän sanoo: ”Isä on tehnyt teidät kelvollisiksi.” Evankeliumi alkaa Jumalan teosta. Jos rakennamme suhteemme Jumalaan oman onnistumisemme varaan, hengellinen turvallisuutemme vaihtelee jatkuvasti. Hyvinä päivinä tunnemme olevamme lähellä Jumalaa. Huonoina päivinä epäilemme, haluaako hän enää meitä. Evankeliumi siirtää katseen pois itsestämme Kristukseen.
Ratkaiseva kysymys ei siis ole: ”Olenko minä riittävä?”
Ratkaiseva kysymys on: ”Onko Kristus riittävä?”
Vastaus: Hän on.
Juuri siksi armo tekee kasvun mahdolliseksi. Meidän ei tarvitse piilottaa keskeneräisyyttämme Jumalalta. Voimme tulla hänen luokseen sen kanssa ja rukoilla:
Herra, opeta minua tuntemaan sinua. Kasvata minussa sellaista elämää, joka on sinulle mieluista. Anna elämäni kantaa hedelmää. Ja kun omat voimani loppuvat, vahvista minua sinun voimallasi. Anna kestävyyttä, kun tie on pitkä, ja varjele sydäntäni, kun ihmiset satuttavat. Minun toivoni ei ole omassa voimassani vaan sinun uskollisuudessasi.
Sinua siunaten,
Pastori Ensio Manni
