Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”
Meillä kaikilla on omat, myös hengelliset haaveemme.
Oma haaveeni olisi ollut elää pari tuhatta vuotta sitten Lähi-idässä, Luvatussa maassa Jordanin rannoilla ja saada kokea se ilmapiiri, jonka Johannes Kastaja ja hiukan myöhemmin itse Jeesus loivat ympärilleen, kun he ”saarnasivat kääntymystä Jumalan puoleen”.
Suomeksi tilanteen sanat on usein käännetty usein tehkää parannus, mikä korostaa moraalista uudistumista osana Jumalan puoleen kääntymistä. Ruotsinkielisissä Raamatuissa on usein sama painotus. Englannin ja venäjän kielessä kohdat on käännetty usein käyttämällä sanaa katua. Heprean kielessä puolestaan tuodaan esille ajatus palata takaisin alkuperäiseen. Kreikankielisen Uuden testamentin alkuperäinen sana kuvaa sisäistä, oman sydämen kokonaisvaltaista kääntymistä Jumalan suuntaan.
Uskon, että Johannes Kastajan ja Jeesuksen kuulijat saivat ”piston sydämeensä” kuten helluntaina Pietarin pitäessä ensimmäisen julkisen puheensa. Toisaalta ilmapiiriä rakensi Jeesuksen oma asenne: ”Ja jos joku kuulee minun sanani, eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse. Sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan vaan pelastamaan maailman.” (Joh. 12:47) [Tekstin boldaukset kirjoittajan.]
Saman ilmapiirin Jeesus rakentaa viimeiseen päivään saakka: ”Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 12:48). ”Sillä ei Isä lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi” (Joh. 3:17).
Näin ihmiset aikanaan saivat kohdata Jeesuksen. ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh. 1:14).
Jumala on muuttumaton. Myös me saamme kohdata Jeesuksen samoin kuin hänen aikalaisensa. Raamattu kertoo, että Jeesus lupasi tulla takaisin opetuslastensa tykö Pyhän Hengen, Jumalan kolmannen persoonan kautta (Joh. 14:18). Hän käytti Pyhästä Hengestä nimitystä ”Toinen puolustaja” (Joh. 14:16). Raamatuntutkijat selittävät ilmauksen tarkoittavan ”toista samankaltaista puolustajaa kuin Jeesus itse oli”. Jumala on tasapuolinen kaikkia kohtaan, niin kuin hyvät vanhemmat ovat omia lapsiaan kohtaan. Samalla, mitä apostolit aikanaan kokivat eläessään, Jumala täyttää meidänkin elämämme henkilökohtaista jumalayhteyttä myöden.
Jeesuksen kohtaaminen alkaa ja on aina alkanut rakkauden kautta ja rakkaudessa.
”Jumala on rakkaus”, kirjoittaa Johannes kahdesti ensimmäisessä kirjeessään.
Maailma on aina pyrkinyt muuttamaan Jumalan rakkautta. Sillä on alkukielisessä Raamatussa oma nimensä, agape-rakkaus. Näin Raamatun alkutekstissä erotetaan Jumalan rakkaus inhimillisestä, ihmisen tuottamasta omasta rakkaudesta. Suomenkielisissä Raamatuissa ei tätä eroa ole.
Jumalan rakkaudessa on muutama yksinkertainen asia, joiden sisäistäminen aukaisee meille henkilökohtaisesti pääsyn sen osallisuuteen.
Rakkaudessa on sama asia kuin armossa. Voimme kirjoittaa tiedollisella tasolla niistä kirjoja ja tutkielmia, mutta olemme itse niistä osattomia, jos emme ole niissä sisällä.
Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä (1. Joh. 4:19). Kun pääsemme osalliseksi Jumalan rakkaudesta ja alamme viljellä sitä itse, huomaamme että jumalallinen sääli on eräs rakkauden huipentuma. Se on sydämellistä myötäelämistä ja laupeutta. Ihaninta ihmisessä on hänen laupensa (Snl. 19:22).
Jeesuksen rakkauden kohtaaminen jättää yliluonnollisen jäljen. Jumalan rakkaudessa eläminen on meille yliluonnollista, koska Jumala toteuttaa sen. Se ei ole meidän oman luonnollisen itsemme saavutettavissa. Tämänkaltaista kohtaamista Jeesus haluaa harjoittaa jatkuvasti kanssamme. Hän haluaa täyttää meitä koko ajan Hengellään. Raamattu opettaa, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5). Tämä tapahtuu ensimmäisen kerran uudestisyntymisemme yhteydessä. Koska Jeesus on elävä persoona ja suhteemme häneen on luonteeltaan jatkuva henkilökohtainen agape-rakkausyhteys, Jumalan tavoite on täyttää meitä jatkuvasti hengellään.
Kuitenkin uskovalle saattaa riittää ajoittain tiedollisen tason viisaussuhde Isän Jumalan ja Jeesuksen kanssa. Tällöin asioita mietitään, tutkitaan, oivalletaan, ja päätökset tehdään inhimillisen viisauden, esim. loogisuuden varassa. Tähän me kaikki eksymme joskus. Mutta Jumala haluaa ihmisen syvempään suhteeseen itsensä kanssa. Niin että ymmärrämme olevamme jatkuvasti agape-rakkauden sisäpuolella ja siitä osallisena.
Jeesuksen jatkuva kohtaaminen on Jeesuksen persoonan ja rakkauden kohtaamista.
Tämä yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että Jumala haluaa meidän ymmärtävän, että Hänellä on jatkuva sydämen lämpö meitä kohtaan. Se on samankaltaista isällistä ja äidillistä rakkautta kuin vanhemmilla on lapsiaan kohtaan. Me olemme Jumalalle arvo. Lasten ei pitäisi tarvita ansaita arvoansa. Riittää, kun hän on olemassa. Hyvät vanhemmat iloitsevat lapsistaan heidän epäonnistuessaankin.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).
Jeesuksen persoonan ja rakkauden kohtaaminen on osallisuutta ristintyön sovituksesta.
Jumalan rakkaus sai aikaan ihmisen lunastamisen synnin, perkeleen ja kuoleman vallasta. Jumalan rakkaus vaikutti päätöksen tehdä oikein, vaikka se tarkoitti itsensä uhraamista.
Synti on Jumalan vihollinen. Synti turmelee myös ihmisen. Jumalan rakkaus on sitä, että Hän poistaa synnin vallan pelastuneen elämästä. Se alkaa syntien anteeksisaamisesta. Prosessi jatkuu niin, että aidosti Jeesuksen kohdannut ihminen on kohdannut sellaisen yliluonnollisen hyvyyden, että hän päättää jatkossa tehdä oikein, (Room. 2:4) ettemme enää syntiä palvelisi (Room. 6:6). Näin ihmeen kohdannut ihminen elää itsekin yliluonnollisissa teoissa. Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja Hänen käskynsä eivät ole raskaat. (1. Joh. 5:3) Hän, joka on syntynyt Jumalasta, pitää huolen itsestään, eikä paha pääse häneen käsiksi (1. Joh. 5:18 RK).
Siunattuja hetkiä Vapahtajan Kohtaamisissa,
Vesa Sihvo
