Tyttärellämme oli pidempi, kahden ja puolen viikon pääsiäisloma, ja päätimme vaihtaa hetkeksi maisemaa. Koimme johdatuksena mennä Puolaan, jossa pidimme evankeliointiaktiota 6.–13.4. Saimme Suomesta mukaan todella hyvän aktioryhmän ja teimme ahkerasti työtä kaduilla laulaen ja todistellen, kohdaten ihmisiä eri tavoin. Kävimme myös yhtenä päivänä Auschwitzissä, mikä oli hyvin puhutteleva ja pysäyttävä kokemus.
Kohtasimme Puolassa ihmisiä yli 30 maasta ja saimme jakaa satoja traktaatteja. Kiitos siitä kaikesta Jumalalle. Puola on todella katolinen maa ja ihmiset siellä hyvin uskonnollisia, mutta varsinkin nuoret olivat avoimia evankeliumille. Puolan aktiolaisista saimme mukaamme Eeron myös tänne Kyprokselle. Hän tuli auttamaan meitä katutyössä, ja kuljimmekin ahkerasti kohtaamassa ihmisiä kaduilla .
Jumalan sana koskettaa etsijää
Täällä Kyproksella oli mielenkiintoinen kohtaaminen, kun näin erään miehen tulevan moskeijasta. Lähestyin häntä ja tervehdin, ja meille syntyi siunattu keskustelu. Koin, että minun tulee sanoa hänelle tietyt sanat. Sanoin miehelle, että hän on todellinen ja totuudellinen Jumalan etsiä. Hän katsoi minua kiinteästi ja keskustelu jatkui. Kysyin mieheltä, onko hän koskaan lukenut Uutta testamenttia. Mies sanoi, ettei ole. Kysyin, haluaisiko hän lukea, ja hän vastasi haluavansa. En ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan niin nöyrästi ja kunnioittavasti vastaan Jumalan sanaa. Ei voi tietää etukäteen, mitä tästäkin kohtaamisesta syntyy. Muistetaan ”Mattia” rukouksin. Hän tulee saavuttamattomista kansoista ja uskon, että hän on todellisen Jumalan kiinni ottama nuorimies.
Toinenkin kohtaaminen nousee mieleeni. Olimme Eeron kanssa kadulla evankelioimassa ja aluksi tuntui, ettei evankelioinnista tule mitään, kaikki oli jotenkin ”tahmeaa”. Olimme jo turhautua ja huokaisimme Jeesuksen puoleen, että täällä me olemme, kaksi Jumalan palvelijaa: ”Auta meitä!” Jälleen Jeesus vastasi rukoukseemme. Tapasimme vähän ajan päästä kaksi nuorta miestä. Molemmat olivat saavuttamattomista kansoista. Eero kysyi, saisiko laulaa miehille ja se kävi heille. Laulun loputtua miehet kyselivät laulusta ja siitä olikin sitten hyvä lähteä kertomaan Jeesuksesta. Meille syntyi upea ja voimallinen keskustelu. Miehet kuuntelivat herkeämättä evankeliumia ja olivat kiinniotettuja. He olivat hyvin kiinnostuneita ja ottivat materiaalia mukaansa.
Auta minua kertomaan sinusta, Jeesus.
Tyttäremme aloitti balettiharrastuksen, jossa hän käy nyt kaksi kertaa viikossa. Odotin häntä harjoituksista aulassa ja kuuntelin, kun eräs mies puhui puhelimeen. Arvelin hänen puhuvan hepreaa. ”Auta minua kertomaan hänelle sinusta, Jeesus.” Rukoilin hiljaa mielessäni, ja kun mies lopetti puhelunsa, kysyin häneltä, puhuuko hän hepreaa. Mies vastasi myöntävästi. Kysyin, onko hän juutalainen ja mies vastasi taas myöntävästi. Kuten tiedämme, meidän tehtävämme kristittyinä on rukoilla juutalaisten puolesta, että he löytäisivät Messiaan Jeesuksen elämäänsä ja kertoa heille Hänestä, jotta he voisivat uskoa ainoaan pelastajaan. Kerroin miehelle, että Suomessa on paljon kristittyjä, jotka rakastavat Israelia ja rukoilevat juutalaisten puolesta. Mies kuunteli kiinnostuneena kun sanoin, että olen yksi heistä. Kerroin miehelle siitä, kuinka noin 20 vuotta sitten eräs juutalainen mies pelasti minut. Hän kuunteli yhä kiinnostuneempana. Aloin kertoa hänelle elämästäni ja siitä, kuinka tuo juutalainen mies, Jeesus, vapautti minut synnin siteistä ja antoi sydämeeni syvän rauhan.
Iloiset hautajaiset
Saimme viettää ”iloisia hautajaisia”, kun kadulla tapaamani, saavuttamattomista kansoista tuleva henkilö meni kasteelle. Päivä oli erityisen merkittävä, koska samaan aikaan hengellisen ”poikamme”, ”Harrin”, Jeesukselle voittama henkilö meni kasteelle eräässä toisessa maassa.
Kiitos kun kuljet kanssamme rukouksin!
Kyproksen lähetit
