Israel on ollut viimeisen 2,5 vuoden aikana hyökkäyksen kohteena seitsemältä rintamalta: Hizbollah, Hamas, huthit Jemenistä, Palestiinan islamilainen jihad, Syyrian arabilainen militia, Irakin islamilainen resistance (eli vastustus) ja Iranin IRGC, kaikki Iranin terroristihallinnon sponsoroimia. Seuraavassa viimeisiä tunnelmia Jerusalemista:
On kestänyt muutaman viikon ”toipua” (lähinnä nukkua univelat pois) intensiivisestä kuuden viikon sota-ajasta Iranin kanssa, joka alkoi lauantaina 28.2. Tällä kertaa ilmaiskut kestivät useita päiviä, ja tilanne oli vakavampi kuin viime kesän 12 päivän sotatila. Jerusalemissa oli vähemmän iskuja kuin Keski-Israelissa, mutta saimme nousta useamman kerran joka yö ja lähteä pommisuojiin. Lähes joka päivä oli 2–4 ilmahälytystä. Lisäksi tuntui siltä kuin olisimme eläneet toista osaa koronan aikaisista rajoituksista: bussit kulkivat epävarmasti, kaikki virastot olivat suljettuja, kaupoista vain ruokakaupat olivat auki. Jopa osa pankeista oli suljettu, koska jos tilassa ei ollut turvahuonetta, sitä ei saanut avata. Ihmisiä kehotettiin pysyttelemään kodeissaan. Jopa puistot ja rannat olivat suljettuja. Vain soppakeittiömme, jota pidetään välttämättömänä toimintana ja joka sijaitsee kellarikerroksessa, sai olla auki, koska se toimii myös pommisuojana. Saimme myös vieraita joinakin päivinä suoraan kadulta ilmahälytyksen aikana.
Pommisuojissa tulivat naapurit tutuiksi, ja usein jaoimme suklaata tai keksejä energian lisäämiseksi ja pidimme huumorilla yllä moraalia! Oli ihmeellistä, kun ”normaali” elämä alkoi jälleen tulitauon alettua!
Israelin ylivoimainen ilmapuolustus pystyi torjumaan yli 90 % kaikista ohjuksista, mutta muutama pääsi sen läpi. Tuhoa aiheuttivat myös räjäytettyjen ohjusten putoilevat osat, jotka saattavat olla monen tonnin painoisia ja melkein junanvaunun kokoisia.
Jumalan yliluonnollinen varjelus oli jälleen ihmeellistä! Näiden kuuden viikon aikana 21 henkeä sai surmansa. (Vähemmän kuin viime kesän 12 päivän sodan aikana!) Sekin on tietysti surullista, mutta kun katsoo tuhoja, romahtaneita rakennuksia, kokonaisia kortteleita raunioina, voisi luulla, että uhrien lukumäärä olisi sadoissa tai jopa tuhansissa. Kiitos Jumalalle hänen suuresta armostaan!
Tilanteen ollessa näin tiukka oli selvää, että jouduin peruuttamaan monia viikoittaisia tapahtumiani. Soppakeittiö oli lähes ainoa toimintamuoto, joka pyöri kaikesta huolimatta. Meillä oli muutama vapaaehtoinen, joiden onnistui saapua maahan juuri ennen sodan alkua. Helmikuun lopun jälkeen turistit eivät ole enää päässeet maahan. Lentokenttä on tälläkin hetkellä vain osittain toimiva.
Pääsiäistä, Israelin 78:tta Itsenäisyyspäivää ja Kaatuneiden muistopäivää vietettiin tavallista hiljaisemmin. Kymmenien tuhansien turistien joukot puuttuivat. Toisaalta tämä hiljentyminen on tehnyt todella hyvää. Henkilökohtaisesti olen kokenut virvoittumista ja uudistumista. Muutama viikko sitten osallistuin Rishon Lezionissa jokavuotiseen naisten konferenssiin nimeltä Daughters of Zion (Siionin tyttäret). Päivä oli erittäin rohkaiseva ja vahvistava!
Tämä vakava maailmantilanne on kutsunut meitä rukoukseen Israelin, Iranin ja koko maailman puolesta. Olemme alkaneet rukoilla pienissä ryhmissä naapurissa asuvien uskovien kanssa lähes päivittäin, mikä on ollut valtava siunaus. Meillä on pieni ystäväpiiri, ja tarkistamme päivittäin, että jokaisella on kaikki hyvin. Ilmahälytysten aikana lähetimme tekstiviestejä pommisuojasta. Se oli suuri henkinen tuki, varsinkin meille, jotka asumme yksin. Jokainen tarvitsee tällaista tukiverkkoa kriisien aikana.
Jumala toimii kaikkien tämän maailman myrskyjen keskellä. Useat järjestöt Israelissa ilmoittavat, että heiltä tilattujen Uusien testamenttien määrä on noussut huimasti. Ihmiset etsivät elämälle todellista perustaa ja kestäviä arvoja tässä järkkyneessä maailmassa. Samaan aikaan kuulemme herätyksestä muslimimaissa. Ystäväni Mark V kirjoitti hiljattain, että hänellä oli tilaisuus keskustella verkossa kymmenen entisen mullahin kanssa, jotka olivat kääntyneet islamista kristinuskoon ja pyysivät rukouksia uskossa kasvun puolesta. Kuulimme myös entisestä Hamasin jäsenestä, joka tuli uskoon Betlehemissä. Hänen on vaikea löytää uskovien yhteyttä, koska kristityt pelkäävät päästää häntä mukaan omiin seurakuntiinsa. (Kuulostaako tutulta? Oli eräs uskonkiivailija, henkilö nimeltä Saul, joka kohtasi saman ongelman 2000 vuotta sitten.)
Antisemitismin saavuttaessa ennen näkemättömät suhteet, kun synagogia poltetaan ja juutalaisia syrjitään ja pahoinpidellään avoimesti monissa maissa, joku on sanonut, että ihmiset, jotka vielä tukevat Israelia, ovat kaikkien aikojen suurimpia ja rohkeimpia! Rukoukseni on, että meistä jokainen voisi lukeutua tähän joukkoon ja siunata Israelia, rukoilla sille rauhaa ja menestystä nyt ja tulevaisuudessa!
Kristiina Wiley
