Kun aloitin Mongolian-työn koordinaattorina, ajattelin lähetystyötä ehkä hieman yksinkertaisemmin kuin nykyään.
Ajattelin ihmisiä, evankeliointia, seurakuntia ja kutsua. Ajattelin niitä asioita, joista lähetystyössä yleensä puhutaan.
Viime kuukausien aikana olen kuitenkin oppinut, että vastuullinen lähetystyö on paljon muutakin. Siihen liittyvät taloushallinto, raportointi, turvallisuuskysymykset, paikallinen lainsäädäntö, riskien arviointi, yhteistyörakenteet ja monet muut asiat, joita harvoin nostetaan esille lähetyskertomuksissa. Ne eivät ehkä kuulosta hengellisiltä tai innostavilta, mutta ilman niitä ei voida tehdä kestävää ja vastuullista työtä.
On helppoa innostua lähtemään liikkeelle uskon hengessä. Vaikeampaa on jatkaa silloin, kun vastaan tulevat vaikeat kysymykset, epävarmuus ja tilanteet, joissa mikään ei tunnu yksinkertaiselta.
Juuri silloin kutsu joutuu koetukselle.
Olen huomannut, että todellinen rakkaus ei tarkoita vain suuria unelmia ja rohkeita askelia.
Todellinen rakkaus näkyy myös siinä, että asiat halutaan tehdä hyvin.
Että kysytään vaikeita kysymyksiä. Että kannetaan vastuuta.
Että rakennetaan sellaista työtä, joka kestää aikaa ja tarkastelua.
Ja että meillä on viisautta tunnistaa ne tilanteet, joissa suuntaa täytyy muuttaa, toimintaa korjata tai joskus jopa luopua jostakin hyvältäkin näyttävästä asiasta, jos se on vastuullisin ratkaisu.
Usko ei ole vain rohkeutta lähteä liikkeelle.
Joskus uskoa on myös pysähtyä, arvioida rehellisesti tilannetta ja tehdä vaikeitakin päätöksiä.
Vastuullinen lähetystyö tarvitsee sekä rohkeutta aloittaa että nöyryyttä korjata suuntaa silloin, kun se on tarpeen.
Ehkä Jeesus tiesi tämän, kun hän kehotti laskemaan kustannukset ennen rakentamisen aloittamista.
Lähetystyössäkin on tärkeää nähdä näky, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää, mitä sen toteuttaminen käytännössä vaatii.
Samalla olen joutunut pohtimaan myös sitä, millaisia ihmisiä lähetystyö oikeastaan tarvitsee.
Perinteisesti lähetystyö saatetaan nähdä ennen kaikkea saarnaajien, evankelistojen tai pastorien työnä.
Heitä tarvitaan edelleen. Mutta olen huomannut, että Jumalan valtakunnan työ tarvitsee myös monia muita lahjoja ja taitoja.
Tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat johtaa, suunnitella, opettaa, viestiä, rakentaa, huolehtia turvallisuudesta, hoitaa taloutta, arvioida riskejä, tukea perheitä, käyttää mediaa ja kehittää rakenteita, joiden varaan työ voi rakentua kestävällä tavalla.
Jokainen näistä tehtävistä voi olla osa Jumalan suurta missiota.
Ehkä Jumala ei kutsu sinua saarnaamaan kansanjoukoille.
Ehkä hän kutsuu sinua käyttämään niitä taitoja, joita olet saanut arjessa, työelämässä tai opiskelussa.
Jumalan valtakunnassa tarvitaan uskollisia ihmisiä monenlaisiin tehtäviin.
Rukoile ja kysy Herralta: mikä voisi olla sinun paikkasi tässä suuressa missiossa?
Silti kaiken tämän keskellä olen oppinut vielä yhden asian.
Vaikka suunnittelemme, arvioimme ja rakennamme, lopulta emme voi rakentaa Jumalan valtakuntaa omin voimin.
Psalmissa sanotaan:
”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa.”
Lähetystyössä kohdataan aika ajoin myös vaikeita kysymyksiä ja tilanteita,
jotka haastavat pohtimaan työn perusteita ja suuntaa.
Siksi tärkein rukoukseni ei ole, että löytäisimme kaikki vastaukset tai tekisimme täydelliset suunnitelmat.
Tärkein rukoukseni on, että Herra itse näyttäisi tien eteenpäin ja rakentaisi sellaisen työn, joka on hänen tahtonsa mukainen.
Silloin perustus kestää.
Henna Kantovirta
