Kun mietit terveen opin kriteeriä, mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen? Entä epäterveestä opista? Ehkä sinulle, kuten minullekin tulee ensimmäisenä mieleen halpa armo, menestysteologia tai jokin muu erittäin haitallinen oppi kristityille. Raamattu puhuu kuitenkin siitä, että siveys on yksi terveen opin kriteeri:
Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu: vanhat miehet olkoot raittiit, arvokkaat, siveät ja uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä terveet; niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi. Nuorempia miehiä samoin kehoita käyttäytymään siveästi. (Tiit. 2:1–6)
Tässä näemme ensinnäkin sen, että Raamatun mukaan terve oppi kulminoituu seuraavissa jakeissa. Paavali on juuri edeltävässä luvussa puhunut ihmisistä, jotka väittävät tuntevansa Jumalan, mutta kieltävät hänet teoillaan (Tiit. 1:16). Tähän Paavali sanoo, että Tiituksen tulee puhua tervettä oppia, johon kuuluu miesten sekä naisten siveys. Tahdon tässä tuoda esiin, mitä siveys on, mitä se tarkoittaa ja miten se ilmenee meidän elämässämme.
Mitä on siveys?
Siveys on jotakin, mistä Raamattu puhuu, sekä naisille että miehille. Yksinkertaisuudessaan siveys tarkoittaa ihmisen sisällä olevaa asennetta, joka on nöyrä, itsensä hillitsevä, kunnioittava sekä puhdas. Siveys sanana sisältää nämä kaikki. Siveys ei koske ensisijassa ulkoista käyttäytymistä, vaan sisäistä. Raamattu kääntää sen juuri päinvastoin: ensin sydän, sitten ulkoinen elämä.
Haluan tuoda esille kaksi haastetta liittyen siveyteen:
- ”Ennen vanhaan”: Siveydestä puhuttiin melkeinpä pelkästään ulkoisen muuttumisen muodossa, sen sijaan että se olisi sydämen muutos, joka vaikuttaa ulkoiseen elämään. Keskipisteenä oli tietynlainen tyyli tai liian tiukat pukeutumiskriteerit ja jopa ihmisten kontrollointi. Tämä on jättänyt monille kristityille huonoja kokemuksia tai jopa traumoja, ja siksi tästä asiasta ei tahdota välttämättä kuulla mitään.
- Meidän aikanamme: Koska joskus aiemmin on ollut todella tiukat säännöt, meidän aikanamme siveydestä ei puhuta melkeinpä ollenkaan. Asiasta ei uskalleta enää puhua, koska pelätään ehkä luisumista äärilaitoihin tai liiallisiin ihmisten sääntöihin.
Ongelmana ihmisillä onkin se, että he luisuvat äärilaitoihin. Joko ollaan liian tarkkoja siveydestä, tai ei välitetä siitä laisinkaan, tai ehkä vain ääritapauksissa. Mutta jos Raamattu puhuu jostain, silloin asiasta tulee opettaa sellaisena kuin se on Raamatussa kirjoitettuna. Siksi näen, että tästäkin asiasta tulisi rohkeasti puhua. Paavalikin kehotti Tiitusta puhumaan rohkeasti siveydestä.
Jos ihminen on siveä sisäisesti, niin sen tulee heijastua myös ulkoiseen elämään, kuten siinä miten pukeudumme. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että meidän tulee pukeutua kuten jotkin 1500-luvun puritaanit ja näyttää käveleviltä museoilta? Ei, Raamattu ei sano, että meidän tulisi pukeutua kuten 1500-luvun puritaanit, vaan että meidän tulee pukeutua siveästi oman aikamme keskellä. Raamattu ei kerro, mitä vaatteita meidän tulee käyttää, vaan antaa meille periaatteen, jonka tulisi heijastua pukeutumisessanne.
Paavali sanoo kirjeessään:
”niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi” (1. Tim. 2:9–10).
Vaikka miehille ei puhuta pukeutumisesta, se kuuluu siveyteen:
”Nuorempia miehiä samoin kehoita käyttäytymään siveästi” (Tiit. 2:6).
Jumalan mielen mukainen pukeutuminen ei korosta vaatteiden kalleutta ja hienoutta eikä omaa kehoa, vaan terveellä peittää sen ja korostaa ihmisen kasvojen kauneutta! Se on jotakin vaatimatonta, puhdasta ja sellaista, joka ei vedä huomiota itseen.
Eräs pastori sanoi kerran hyvin: ”Jos pukeutumisesi korostaa vartaloa, Jumala inhoaa sitä, mutta jos se korostaa kasvojasi, Jumala hyväksyy sen!” Kun mietimme siveää pukeutumista, se koskee yhtälailla miehiä sekä naisia.
Jos katsomme suurimpia urheiluvaatefirmoja, niin heidän koko ideansa perustuu ”minäminä”-ajatteluun, jossa tarkoitus on korostaa omaa kehoa. Jos katsomme nykyajan vaatteita, on täysin normaalia, että vaatteet korostavat ihmisen muotoja, seksuaalisuutta, varallisuutta ja niin edelleen. Normaali ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi oikein tai raamatullista. Monet kristityt valitettavasti käyttävät tällaisia vaatteita ajattelematta asiaa sen kummemmin.
Vaikka kulttuurissamme paljastaminen ja itsensä korostaminen on normaalia, Raamattu puhuu sitä vastaan. Paavali sanoi puhuessaan opetuksen Kristuksen ruumiista, että ne kehon osat, joita häpeämme, tulisi peittää:
”Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse.” (1. Kor. 12:22–24)
Vaikka Paavalin tekstin ensisijainen konteksti ei ole pukeutuminen, hän puhuu kuitenkin siitä, miten kristittyjen tulisi suhtautua pukeutumiseen: peittää erityisen säädyllisesti ne osat, joita häpeämme. Tällä tarkoitetaan sellaisia osia, jotka ovat yksityisiä ja intiimejä. Tämä sopii hyvin siihen, että Raamattu puhuu kehon paljastamisesta häpeällisenä asiana (Jes. 3:16–24; 47:1–3).
Raamatullisesti pukeutuminen on siveetöntä, jos se:
- korostaa ihmisen varallisuutta (1. Tim. 2:9-10)
- korostaa tai paljastaa liikaa vartaloa (1. Kor. 12:22–24)
- sekoittaa sukupuolen (5. Moos. 22:5 vrt.)
Haluan antaa Raamatun mukaan kolme syytä, miksi meitä kaikkia, sekä naisia että miehiä, koskee siveellinen elämä ja pukeutuminen. Tämä ei perustu joihinkin ihmisten keksimiin sääntöihin, vaan Raamatussa olevaan rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
- Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi
Jumala ei vain antanut sanaansa, vaan Hän tahtoo myös meidän ruumiimme itselleen. Meidän tulee antaa koko ruumiimme eläväksi uhriksi Jumalalle.
Rakkaus Jumalaan näkyy myös siinä, että elämme ja pukeudumme siveästi ja kauniisti Hänen kunniakseen. Kristuksen kaltaisuus ei tarkoita huomiota itselleen, vaan nöyryyttä, vaatimattomuutta, tyytyväisyyttä ja puhtautta:
”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:19–20)
Kristus on ostanut meidät kalliisti verellään, joten siveä pukeutuminen kunnioittaa Jumalaa.
- Rakasta lähimmäistäsi
Lähimmäisen rakastaminen näkyy myös siveydessä ja pukeutumisessa. Se, miten pukeudumme, vaikuttaa muihin ihmisiin. Juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneillä oli vaikeuksia tiettyjen ruokien kanssa. Juutalaiset ajattelivat, etteivät tietyt ruoat olleet sallittuja, kun taas pakanakristityt söivät rohkeasti. Paavali varoittaa pakanoita, että he eivät aiheuttaisi kiusausta niille, jotka ovat heikompia:
”Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.” (Room. 14:15)
Jos me ajattelemme vain sitä, mikä minulle on parasta, me emme vaella rakkaudessa. Jos me ajattelemme vain ”minun kehoni, minun valintani” -asenteella omaa pukeutumistamme, se ei ole lähimmäisen rakastamista. Siksi pukeutumisessakin tulisi ajatella, miten voin kunnioittaa lähimmäistäni.
- Rakasta itseäsi
Maailmassa itserakkaus on oman kehon paljastamista, mutta raamatullisesti siveys on oman ruumiin rakastamista. Siveetön pukeutuminen ei ole itsensä rakastamista, vaan enemmänkin oman itsensä häpäisemistä. Siveys ei ole peittämistä siksi, että keho olisi paha asia, vaan siksi, että suojelemme sitä, mikä on arvokasta!
Yhteenveto
Näin Raamattu opettaa siveydestä. Se on ensisijassa sydämen nöyrä asenne Jumalan edessä, mikä ilmenee ulkopuolelle siten, ettemme vedä tarpeetonta huomiota omaan itseemme. Aikanamme on paljon paineita siitä, miltä tulisi näyttää ja riitämmekö varmasti. Monet nuoret ovat rikkinäisiä, koska he eivät näytä samalta kuin muut netissä. Kristittyinä voimme olla varmoja siitä, että kun olemme Kristuksessa, me riitämme, eikä meidän tarvitse kokea paineita suhteessa ulkonäköön tai muuhunkaan. Identiteettimme on Kristuksessa, joka rakastaa meitä!
Jumalan armo kasvattaa meitä siveydessä:
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa (Tiit. 2:11–12).
Sinua siunaten,
Joonatan Hanhijärvi
