Jokainen meistä luottaa johonkin. Tarvitsemme luottamusta perusturvallisuutemme tueksi. Ihanteellisinta on, jos lapsi saa kasvaa turvallisessa ympäristössä ja oppii luottamaan ensin vanhempiinsa ja myöhemmin myös muuhun lähipiiriinsä. Luottamus rakentuu pikkuhiljaa.
Parhaassa tapauksessa perusturvallisuus rakentuu turvallisessa ympäristössä, mutta jossakin elämänvaiheessa joutuu jokainen sen tosiasian eteen, että maailmassa on myös ihmisiä, joihin ei voi luottaa. Osa meistä on joutunut kasvamaan sellaisessa ympäristössä, jossa jompikumpi vanhemmistakaan ei ole luotattava ja turvallinen. Ikävintä on, jos kumpaankaan vanhemmista ei ole voinut luottaa.
Kiintymyssuhdeteorian mukaan olisi toivottavaa, että jokaisella lapsella olisi elämässään edes yksi turvallinen aikuinen. Tämä mahdollistaa sen, että luottamus toisiin ihmisiin voi rakentua elämässä riittävän hyväksi.
Yhteiskunta ja luottamus
Elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki rakentuu luottamuksen varaan, puhutaan luottamusyhteiskunnasta. Ihmisten oletetaan lähtökohtaisesti olevan luotettavia. Epäluotettavuus on poikkeus, ja sellaista toimintaa pyritään estämään laeilla.
Kristinusko on ratkaisevalla tavalla vaikuttanut luottamusyhteiskunnan syntymiseen. Jokaisella on jakamaton ihmisarvo, ja se synnyttää luottamusta toinen toisiimme. Olemme samalla viivalla Jumalaan nähden.
Raamatussa korostetaan rehellisyyttä, lupauksista kiinni pitämistä ja heikompien suojelemista. Tämä arvopohja on vaikuttanut vuosisatojen ajan ja muokannut yhteiskuntaa.
Ennen kristinuskon vaikutusta luotettiin lähinnä vain omaan sukuun, jos siihenkään. Kristillinen usko on muuttanut suhtautumista vieraisiin ihmisiin, koska on alettu enemmän ajatella niin, että jokainen on vastuussa Jumalalle tekemisistään. Tämä johti lopulta oikeusvaltion syntyyn, jossa jokaisen oletetaan olevan kuuliainen laeille ja vastuussa sekä Jumalan että hallitsijoiden edessä.
Jumala odottaa meiltä luotettavuutta:
Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden (Ps. 51:8).
Jumala on luotettava
Raamattu puhuu monessa kohdassa luotettavuudesta ja kuvaa sitä monin eri sanoin. Synonyymejä sanalle ”luotettava” ovat esim. uskollisuus, rehellisyys, totuus ja nuhteettomuus.
Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä.” Jumala on siis enemmän kuin luotettava. Kaikki luotettavuus ja rehellisyys on alkujaan Jumalasta. Häneen voi aina luottaa, Hän on aina totta sanan kaikissa merkityksissä.
Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena, sillä itseänsä kieltää hän ei saata (2. Tim.2:13:). Tämä on siis Jumalan keskeinen luonteenominaisuus, että Hän on uskollinen silloinkin, kun ihminen ei ole.
Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi… (4. Moos. 23:19). Jumala kertoo selkeästi, että Hän ei koskaan valehtele. Hän on aina totta ja rehellinen.
Sillä minä, Herra, en muutu… (Malakia 3:6). Jumala ei muutu, Hän on aina sama. Kuten Hän itse on sanonut: Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Jumala on ollut luotettava aina. Ihmisestä ei voida sanoa samaa, mutta Jumala näki meidän tilanteemme ja teki loistavan pelastussuunnitelman meidän vuoksemme. Hän pelasti meidät ihmeellisellä suunnitelmalla, jota ei kukaan ihminen olisi osannut arvata. Jumala antoi Poikansa Jeesuksen syntyä tähän maailmaan. Hän otti ihmisen muodon ja eli meidän keskuudessamme täysin synnittömänä ja toi meille ymmärryksen Jumalan valtakunnan salaisuuksista. Hän kärsi meidän syntiemme tähden, viaton kuoli syyllisten edestä ristinkuoleman, jotta meillä olisi elämä Hänen nimessään.
Jumalaan voi luottaa silloinkin, kun kaikki muu pettää. Ihmiset saattavat toimia epäjohdonmukaisesti, olla epäluotettavia ja väärämielisiä. Jumala on kuitenkin aina luottava ja uskollinen.
Meidän tulisi kasvaa Hänen tuntemisessaan, ja Hänen uskollisuuttansa ihaillessamme voimme ehkä muuttua hieman enemmän Hänen kaltaisekseen. Tämä on meidän toivomme.
Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä… (Ps. 34: 9).
Pauli Joona
