Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut (Room. 8:28).
Huomaa, että Raamattu ei sano, että me arvelemme, toivomme tai luulemme, vaan me tiedämme. Tätä samaa sanaa käytetään, kun Jeesus sanoo Isän tietävän, mitä me tarvitsemme. Tässä on siis uskon varmuus. Jumalan lapsi saa levätä siinä totuudessa, että kun kuljemme Herran kanssa, kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme, tapahtuupa sitten mitä tahansa.
Usein ihminen ajattelee ”parhaan” tarkoittavan helppoa elämää, terveyttä, menestystä tai ongelmattomuutta. Mutta Jumalan näkökulma on paljon syvempi. Heti seuraava jae (Room. 8:29) avaa tämän: meidät on määrätty hänen Poikansa kuvan kaltaisuuteen.
Jumalan päämääränä ei siis ole ensisijaisesti tehdä meitä onnellisiksi tässä ajassa, vaan Kristuksen kaltaisiksi. Hän tahtoo pyhittää meitä, muuttaa luonnettamme ja asennettamme, kasvattaa uskoamme ja näin tehdä meistä astioita, joita Hän pystyy käyttämään.
Jumala ei aina anna meille kaikkea, mitä pyydämme: hän kasvattaa sinua niin kuin isä poikaansa (5. Moos. 8:5).
Isän rakkaus ei ole rajatonta, vaan siinä on rajat. Se ei ole rakkautta ilman kuria. Jumala osaa myös sanoa ei, eikä hän anna kaikkea meille periksi. Jumala tietää, mikä meille on parhaaksi paremmin kuin itse tiedämme, ja hän myös toimii sen mukaan. Kerran eräs mies pyysi Jumalalta erästä asiaa, mutta Jumala vastasi: ”en voi antaa sitä, sillä et kestäisi sitä, vaan ylpistyisit ja lankeaisit pois uskosta.”
Kun sana sanoo, että kaikki yhdessä vaikuttaa parhaaksi, siihen sisältyvät elämän valoisat ja pimeät ajat: ilot ja surut, onnistumiset ja pettymykset, rukousvastaukset ja odotuksen ajat, aivan kaikki elämässä, sillä Jumala käyttää kokonaisuutta. Se, mikä näyttää hetkellisesti tappiolta, voi myöhemmin osoittautua siunaukseksi. Sen, minkä nyt näemme pahana, voimme kerran nähdä kiitoksella.
Kerrotaan esimerkki 1500-luvulla eläneestä miehestä nimeltä Bernand Gilpin. Hän oli matkalla Lontooseen, mutta putosi hevosen selästä ja mursi jalkansa. Häneltä kysyttiin pilkallisesti: ”Vaikuttaako tämäkin sinun parhaaksesi?” Matka viivästyi, mutta tuohon aikaan kuningatar Maria Verinen vainosi uskovia, ja tarkoitus oli ollut tappaa Gilpin Lontoossa. Viivästyksen vuoksi hän säästyi tältä kohtalolta. Se, mikä näytti onnettomuudelta, olikin Jumalan varjeleva käsi.
Johdatus ei ole oman ymmärryksemme varassa.
Me kysymme usein, miksi tämä tapahtuu? Mutta tärkeämpää kuin saada vastaus kysymykseen ”miksi?” on oppia luottamaan siihen, että Jumala tietää mitä tekee. Frank Mangs kirjoitti: ”Meidän ei tarvitse ymmärtää johdatusta ollaksemme johdatuksessa, Jumala kyllä ymmärtää.”
Vaikka me emme aina ymmärtäisi, miksi jotakin tapahtuu, niin Jumala kyllä ymmärtää ja tietää mitä tekee.
Elämän vaikeudet myös opettavat meitä. David Wilkerson sanoi hyvin: ”Kun Jumala sallii koettelemuksen, minä rukoilen: ´Herra, anna minun oppia se, mitä tämän kautta tahdot minulle opettaa.´” Onko meillä tämä asenne?
Joosefin elämä on ehkä yksi selvimmistä Raamatun esimerkeistä tästä totuudesta. Nuorena hän sai Jumalalta näkyjä tulevasta, mutta pian alkoivat vaikeat ajat, joita kesti 13 vuotta: veljien viha, orjuus, väärät syytökset ja vankeus. Elämä kulki vaikeuksista vaikeuksiin, ahdistuksesta toiseen.
Psalmi 105:16–19 kertoo: Ja kun hän kutsui nälänhädän ja kokonaan mursi leivän tuen, oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi. Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin, kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
Joosefin elämässä vaikeudet eivät olleet merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt hänet. Päinvastoin: Jumala oli lähettänyt hänet edeltä ja oli hänen kanssaan koko ajan kaikissa tilanteissa. Kaikki tämä kuului Jumalan suunnitelmaan. Lopulta Joosef nousi suureen asemaan Egyptissä, ja hänen kauttaan kokonainen kansa pelastui nälänhädältä. Ilman noita raskaita vuosia hänestä ei olisi tullut koskaan sitä miestä, jota Jumala pystyi käyttämään.
Niin on usein myös meidän kohdallamme. Jumala käyttää vastoinkäymisiä, vaikeita aikoja, meille hankalia ihmisiä, kaikkea mikä itsessään ei ole hyvää nöyryyttääkseen, puhdistaakseen ja kasvattaakseen meitä. Hän vähentää meistä omaa voimaamme, jotta Kristus saisi enemmän sijaa. Koetukset eivät ole turhia. Ne saavat aikaan kärsivällisyyttä, syventävät rukouselämää, lähentävät meitä Jumalaan ja irrottavat sydäntä tästä maailmasta.
Siksi uskovan ei tarvitse vaipua epätoivoon vaikeuksien keskellä. Emme näe koko kuvaa, mutta meidän tulisi nähdä Mestarin käsi. Jumala ei ole menettänyt hallintaa yhdessäkään elämäsi tilanteessa. Hän käyttää myös sitä, mikä sattuu, tehdäkseen hyvää.
Jumala ei jätä meitä ikuisesti myrskyihin, vaan kuljettaa meidät niiden läpi. Lopulta vain yksi sana Jeesukselta, ja myrsky on ohi.
2. Kor 1:3–4 muistuttaa: Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
Vaikka saamme kärsiä, me saamme myös lohdutusta. Jumala lohduttaa meitä, ja sillä lohdutuksella mitä saamme, kykenemme myös lohduttamaan toisia.
Jos kuljet juuri nyt vaikeaa tietä, älä ajattele, että Jumala olisi kaukana. Raamattu sanoo, että Hän on lähellä särjettyjä ja murtuneita. Älä luovuta, äläkä anna periksi. Vaikka et vielä ymmärrä kaikkea, saat pitää kiinni tästä lupauksesta: kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Siunaten,
Valenca Kunnala
