Mitä tarkoittaa sielullisuus? Se on hengellisen elämän korvautumista tunnepohjaisella, järjellisellä tai inhimillisellä uskonnollisuudella ilman Jumalan vaikutusta. Se on muotojumalisuutta, jota meidän ajassamme on paljon.
Kerrotaan, että kerran papit kuulivat taivaasta äänen: ”Jumala on kuollut.” He miettivät, mitä nyt tehdään, kunnes yksi papeista vastasi: ”Jatketaan niin kuin ennenkin. Emme me ole ennenkään Jumalaa tarvinneet.” Ihminenhän voi laulaa, puhua ja pitää kokouksia ilman Pyhää Henkeäkin, ilman todellista Jumala vaikutusta ja voimaa.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (Room. 12:2).
Sielullisuus etsii omaa tahtoa; sitä, mikä on itselle hyvää ja otollista. Mutta uskovan tulee etsiä Jumalan tahtoa; sitä, mikä Jumalalle on hyvää ja otollista. Ja ne eivät ole aina sama asia. Mutta jos pysähtyy miettimään, voi Jumalastakin tulla ihmiselle keino saada itselleen kaikkea hyvää ja otollista.
Sana sanoo lopunajan eksytyksestä:
Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. (Juuda 1:17–19)
Perkele käyttää sielullisuutta hajottamaan, tuomaan ongelmia, riitoja ja eksyttämään ihmisen pois Jumalan tahdosta.
Mistä johtuu sielullisuuden nousu lopunajassa? Siihen on moniakin syitä, mutta yksi on luopumus Jumalan sanan mukaan, joka erottaa sielun ja hengen. (Hepr 4:12)
Sielu ja henki on siis erotettu toisistaan Jumalan sanalla, mutta kun sana hylätään, siitä seuraa luopumus. Silloin menevät sielullisuus ja hengellisyys sekaisin, ja juuri niin on käynyt meidän ajassamme. Se on mennyt sekaisin, mitä ihmiset saavat aikaan ilman Jumalaa ja mitä Jumala saa aikaan.
Sielullisuuden vaikutukset:
1. Jeesus sanoi, että se, joka ei kiellä itseänsä ja ota ristiänsä joka päivä ja seuraa häntä, ei ole hänelle otollinen.
Jos olemme sielullisia, seuraamme Jeesusta vain silloin kun tämä tie miellyttää meitä ja vie meille mieluisiin paikkoihin. Mutta emme ole valmiita maksamaan Jeesuksen seuraamisesta hintaa, ja silloin ei ole todellisuudessa annettu hallintavaltaa Jeesukselle, niin että Hän saisi päättää elämästäni enkä enää minä itse.
2. …ja jokainen teki sitä mikä hänen omasta mielestään oli oikein (Tuom. 17:6).
On olemassa ajatus, että totuus on jokaisen oma asia: eli on monta eri totuutta, ja jokainen päättää itse, mikä on totuus. Tästä on ihan sanontakin: ”Se on sinun totuutesi.” Mutta todellisuudessa on vain yksi totuus ja se on Jumalan sana, ja katsoopa sitä mistä kulmasta tahansa, niin se on aina totuus ja muuttumaton, kiitos Jumalalle.
Sanotaan myös, että tärkeintä on seurata sydämesi ääntä: on siis ajatus, että jos teen sitä, mikä minun sydämessäni tuntuu oikealta, teen varmasti oikein.
Raamattu sanoo kuitenkin, että sydän on petollinen.
Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä (Snl. 28:26).
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie (Snl. 16:25).
3. Rakkaus nautintoihin ja viihteeseen:
Raamattu kertoo myös, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, koska ihmiset ovat silloin mm. hekumaa eli nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia. (2. Tim. 3:1–4)
Jos sielunmaailma johtaa ihmistä, silloin kaivataan nautintoja, viihdettä ja tunteita ja eletään niistä. Siksi kokouksienkin pitää saada näitä asioita aikaan, ja jos eivät saa, niin tällaisen ihmisen mielestä se on kuiva ja huono kokous.
Sielullisuudessa, joka on tunnekeskeistä, sekoitetaan sielullinen innostus ja Hengen tuli keskenään. Kaikki lennokas toiminta, kaikki missä on intoa ja meininkiä, siitä ajatellaan, että sen täytyy olla Jumalan vaikutusta.
Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta, ja ennusta heitä vastaan… (Hes. 13:17)
Sielullisuudessa on valtava voima. Ihminen voi mennä hurmoksiin asti oman sydämensä voimasta, innostus ei siis ole merkki Jumalan vaikutuksesta.
Me näemme tänä päivänä maailman ihmisiä laulamassa hengellisiä lauluja, ja sillä kaikella on hengellisyyden nimi. Eräs saarnaaja sanoi joskus: ”Jumalan kansa laulaa, ja taustalla laulaa filistealaisten kuoro.” Silloin olivat taustalaulajat maailmasta, mutta nyt myös päälaulajat. Voidaan kyllä sanoa, että Pyhä Henki oli läsnä, mutta milloinkaan eivät voi pimeys ja valkeus näin sekoittua, eikä Jumala anna siunausta tällaiselle asialle. Kaikenlainen laulu ei kelpaa Jumalalle, eivätkä siinä ole kyseessä ulkonaiset syyt vaan sisäiset.
Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa (Aamos 5:23).
Kyse oli Jumalan kansasta. Koska se ei noudattanut sanaa eikä sillä ollut puhdas sydän, niin Jumalalle ei kelvannut laulu eikä soitto. Jos asia on näin Jumalan kansan kohdalla, niin uskallan sanoa, että Jumala ei mielisty eikä yhdy uskosta osattomankaan lauluun. Se jää vain sielulliseksi, tunteita koskettavaksi, mutta Henkeä siinä ei ole.
Riidat, erimielisyydet ja puolueet:
Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus (1. Kor. 1:10).
Sielullisuus vaikuttaa riitoja, koska minun sielunmaailmani sanoo näin ja toisen noin. Kun sielullisuus saa johtaa ihmistä, seurauksena on riitatilanne. Sielullinen ihminen tulee toimeen vain niiden kanssa, joiden kanssa on samanlaista henkilökemiaa. Hengellinen ihminen puolestaan kykenee rakastamaan vaikeitakin ihmisiä ja jopa vihamiehiänsä.
Jeesus sanoi, että mitä luulette hyötyvänne siitä, jos rakastatte vain niitä, jotka teitä rakastavat, niinhän tekevät publikaanitkin.
4. Lempipuhujat ja korvasyyhy
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia (2. Tim. 4:3).
Sielullisen ihmisen lempipuhujat eivät valikoidu sen mukaan, mitä he tuovat esille Jumalan sanasta, vaikka se on ratkaisevaa ja muulla ei pitäisi olla väliä. He kiinnittävät huomiota tapaan julistaa sanaa: äänenpainoon, tunteiden näyttämiseen, kuinka puhuja elehtii ja liikkuu jne. Ja nämä sitten ratkaisevat, onko puhuja hyvä vai huono.
…jotka sanovat näkijöille: ”Älkää nähkö”, ja ennustajille: ”Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita (Jes. 30:10).
Sielullisuudessa tunteet määrittävät, mistä sanasta pidetään, eikä vain pidetä, vaan mitä otetaan vastaan ja mitä ei oteta.
Sielullisuus avaa oven eksytyksille:
…heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman (2. Tim. 3:5).
Tällaisessa sielullisessa toiminnassa vaikuttaa toinen sielullinen evankeliumi, joka hivelee luonnollista ihmistä, mutta ihminen jää muuttumattomaksi.
Esimerkiksi menestystelogia on sielullisuuden seurausta, ja toteutuu jo meidän ajassamme: uskosta otetaan pois kaikki kärsimys, tuskat, vainot, ahdistukset, sairaudet, köyhyys ja risti eli kaikki sellainen, mikä ei miellytä ihmisen sielunmaailmaa. Tilalle tuodaan kaikkea sellaista, mitä sana ei lupaa, mutta mikä sopii ihmisen sielunmaailmaan: rikkaus, terveys, hyvinvointi, maailman hallitseminen, maine, kunnia jne.
Sielullinen julistus sanoo: ”Teistä tulee suuria ja mahtavia.” Julistuksessa puhutaan siitä, mitä Jumala tahtoo meistä tehdä ja mitä meistä tulee eli korotetaan ihmistä. Tässä julistuksessa tämä kaikki tapahtuu hetkessä, ilman Jumalan kouluja.
Olkaamme hereillä.
Valenca Kunnala
