Mitä hengellinen kasvu on?
Hengellinen kasvu on sitä, että muutun enemmän Jeesuksen kaltaiseksi luonteeltani, mieleltäni ja asenteeltani sekä opin tuntemaan Jumalaa ja hänen Sanaansa yhä syvemmin.
Paavali sanoo pitkän syntiluettelon jälkeen: ”Tuollaisia te ennen olitte.” Se oli hengellistä kasvua – muutosta, jonka Jeesus saa meissä aikaan.
Luonteen muutos on hidasta, mutta sen tulee tapahtua. Johannes, jota kutsuttiin ukkosenjylinän pojaksi, halusi kerran tulen taivaasta polttamaan kokonaisen kaupungin. Myöhemmin hän kirjoittaa rakkaudesta ja puhuttelee uskovia ”lapsukaisina”. Muutosta oli tapahtunut.
Kasvu on myös kasvua Jumalan tuntemisessa (2. Piet. 3:18).
Meitä ei ole kutsuttu uskontoon vaan suhteeseen Jumalan kanssa. Mitä paremmin tunnemme Jeesuksen, sitä enemmän myös Hänen rauhansa pääsee vaikuttamaan elämässämme. Ennen opetuslapset pelkäsivät, kun Jeesus nukkui veneessä. Mutta myöhemmin kerrotaan, kuinka Pietari nukkui rauhallisesti vankilassa, vaikka hän luuli kuolevansa, koska hän oli oppinut tuntemaan Jeesuksen, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Kasvu on Jumalan työtä ja Jumalan aikaansaannosta (Joh. 15:4; Fil. 1:11; Gal. 5:22–24).
Vaikka kasvu on Jumalan työ meissä, niin kaikki kasvu kuitenkin tarvitsee jotakin. Me emme voi nopeuttaa kasvua, mutta voimme tehdä valintoja, joita kasvu edellyttää, tai valintoja, jotka hidastavat tai jopa pysäyttävät sen.
Jeesus opetti, että siemenen tulee kuolla, jotta siitä voi tulla hedelmää. Se kuvaa meidän kuolemistamme itsellemme, omalle lihallemme, sen himoille ja haluille. Jeesus sanoi: ”Joka tahtoo minua seurata, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Johannes Kastaja sanoi: ”Minun tulee vähetä ja Jeesuksen kasvaa.” Todellinen hengellinen kasvu ei ole sitä, että minusta tulee parempi ihminen, vaan sitä, että minun vaikutukseni vähenee ja Jeesuksen vaikutus kasvaa. Se on sitä, mistä Paavali sanoo: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.”
Tarvitaan oikea kasvuympäristö ja ravinto
1. Armon alaisuus
Laki kasvattaa Kristuksen luo, mutta armo kasvattaa siitä eteenpäin. Armo on ilmestynyt pelastukseksi ja kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot sekä vaeltamaan siveästi, jumalisesti ja vanhurskaasti nykyisessä maailmanajassa. Sana sanoo myös, että olemme synnin vallasta vapaat, koska emme ole lain vaan armon alla (Room. 6:14). Siksi, jos tahtoo kasvaa, tulee olla raamatullisen armon alla.
2. Seurakunta
Kivi hioo kiveä ja ihminen ihmistä hioo. Omassa yksinäisyydessä voi olla hyvinkin kasvanut, mutta ihmisten keskellä kasvu vasta todella alkaa. Jumala käyttää myös hankalia ihmisiä kasvattaessaan meitä. Eräässä psalmissa sanotaan: ”Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, veit meidät tuleen ja veteen ja veit meidät yltäkylläisyyteen.” Myös seurakuntavirat: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat on annettu sitä varten, että pyhät tulisivat valmiiksi palvelustyöhön eli kasvaisivat hengellisesti ja pystyisivät kantamaan vastuuta.
Kasvuun tarvitaan myös juurtuminen, se on näkymätöntä kasvua, joka on kaiken näkyvän kasvun perusta.
Juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen (Kol. 2:7).
Jes. 37:31 antaa tästä kuvan: ensin täytyy kasvaa alaspäin, jotta voi kasvaa ylöspäin. Suuret puut eivät pysy pystyssä ulkomuotonsa vuoksi, vaan juuriensa tähden. Samoin meidän tulee juurtua yhä syvemmälle Jeesukseen.
3. Hengelliset harjoitukset
Harjoittakaa vanhurskautta (Matt. 6:1).
Kasvamme Jumalan sanan ja rukouksen kautta. Jos haluamme kasvaa hengellisesti, meidän ei tule olla harjoitteissa lainalaisia, vaan kurinalaisia.
Jumalan sana:
Otammeko Raamatun ilmoituksen Jumalan sanana? Se, miten suhtaudumme siihen, ratkaisee, pääseekö sana vaikuttamaan meissä (1. Tess. 2:13). Hebr. 4:2 sanoo tästä, ettei sana hyödyttänyt heitä, koska se ei saanut sijaa heissä. Annammeko sanalle tilaa?
Jaak. 1:21 kehottaa ottamaan sanan vastaan vastaansanomatta. Jumalan sanan edessä minun tulee olla valmis luopumaan omista asenteistani, ihanteistani, periaatteistani ja omasta ymmärryksestäni, jos tahdon, että se pääsee vaikuttamaan.
Sana on meille ruokaa ja kasvattaa meitä (1. Piet. 2:2; Matt. 4:4). Jos elämme mannalappujen, päivän sanojen ja profetioiden varassa, olemme jatkuvasti aliravittuja, emmekä pääse kasvamaan.
Sana lisää myös tietoa, mutta tieto ei vielä ole kasvua. Meidän ei tule olla vain sanan kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. Roomalaiskirje puhuu ihmisistä, jotka tietävät, mikä on oikein, jopa opettavat sitä, mutta eivät elä sen mukaan. Ei ole sama asia tietää, että pitäisi olla antelias, kuin olla antelias.
Myös rukous on hengellistä ravintoa. Jumalan läsnäolo muuttaa meitä (2. Kor. 3:18).
Meidän tulee ottaa aikaa rukoukseen ja olla siinä säännöllisiä, kuten Daniel, joka rukoili kolme kertaa päivässä tapansa mukaan. Jos rukousalttarimme ei pala, emme voi olla Hengessä palavia.
Voimme itse myös estää kasvun
Apostolien teoissa sanotaan: ”Te jotka aina vastustatte Pyhää Henkeä.” Eli Jumalaa voi myös vastustaa. Jumala näyttää meille asioita, jotka tulee laittaa pois, mutta valinta on meidän. Jos emme tottele, kasvu pysähtyy. Kasvu on riippuvaista sydämen tilasta ja siitä, kuinka annamme Jumalan tehdä työtään meissä (Room. 6:19). Jumala ei vain ota meitä ja kasvata, vaan meidän tulee antaa itsemme. Olemme kuin savi savenvalajan käsissä: savi ei voi muuttaa itseään, mutta sen tulee olla savenvalajan pöydällä, jotta siitä voidaan muovata astia, ja meidän tulee antautua Jumalan työlle.
Yksi estävä tekijä kasvun kannalta on myös hengellisten harjoitusten laiminlyönti: Elämämme ei saisi olla sellaista, että ensin tulee kaikki muu ja sitten vasta sana ja rukous, jos on aikaa, vaan ensin tulisi etsiä Jumalan valtakuntaa.
Kasvu ei ole pelastuskysymys siinä mielessä, että sana sanoo Filippiläiskirjeessä (3:16): ”Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!” Silti kasvu on tärkeää, ja tälle tielle Jumala kutsuu meitä jokaista.
Kesäsiunauksin,
Valenca Kunnala
