Sano heille näin: Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää lakkaamatta, sillä neitsyttä, tytärtäni, kansaani, on ruhjottu raskaasti, lyöty hyvin pahasti (Jer. 14:17).
Tässä raamatunkohdassa kirjoittaja ei puhu omista ajatuksistaan, vaan sanat ovat Jumalan omia sanoja. Asia ilmenee kontekstista edellisessä jakeessa: …Minä vuodatan heidän pahuutensa heidän päällensä (Jer. 14:16).
Edellisessä luvussa Jeremia on profetoinut samankaltaisista äärimmäisistä vastoinkäymisistä, jotka kohtaavat Jumalan kansaa. Hän tuo esille oman myötätuntoisen sydämensä tilanteessa :
Ellette kuuntele tätä, minun sieluni itkee salassa sellaisen ylpeyden vuoksi. Sieluni itkee katkerasti, ja silmäni vuotavat kyyneleitä, sillä Herran kansa joutuu vankeuteen. (Jer. 13:17)
Koska Jumala loi ihmisen kuvakseen, voimme ymmärtää, että Jumalan omat ajatukset liikkuivat samaa rataa Jeremian ajatusten kanssa.
Sentähden minä sanon: ”Kääntäkää katseenne minusta, minä itken katkerasti. Älkää tunkeilko minua lohduttamaan tyttären, minun kansani, tuhoutumisen vuoksi.” (Jes. 22:4)
Kontekstista ei aukottomasti selviä, onko tämä profeetta Jesajan omaa myötätuntoa ja siitä kummunneita ajatuksia ja sanoja vai Jumalan. Mutta jakeen sisällön perusteella Pyhän Hengen syvä voitelu ja osallisuus puhujassa osoittaa puhujan edustavan syvää kansan paimennuutta ja vanhemmuutta sekä omistajuuden että luomisen suhteen. Kyseessä on joka tapauksessa tilanne, jossa saamme nähdä Jumalan omaan sielunmaisemaan, kun Hänelle jokin tärkeä ja rakas joutuu kärsimään.
Emme voi koskaan täysin ymmärtää Jumalan empatian ja myötätunnon syvyyttä ihmistä kohtaan. Jonkun näköalan saamme siihen, kun ymmärrämme, että Jumala on saanut jo hyvityksen kaikista ihmisten synneistä Jeesuksen Golgatan ristillä 2000 vuotta sitten tapahtuneen syntien sovitustyön kautta. Eli kukaan ei voi tehdä mitään, mikä saisi Jumalassa samanlaisen inhimillisen vihamielisyyden, tuomitsemisen tai hylkäämisen reaktion aikaiseksi, mikä ihmisessä saattaa syntyä, kun häntä vastaan tehdään tarpeeksi väärin. Tosin uskon, että jokaisella uskovalla on kokemus vastaavista tilanteista, joissa Jumala on tullut avuksi. Pyhän Hengen hedelmänä anteeksianto on ollut niin syvä, etteivät vääryydet ole pystyneet murtamaan uskovassa esille sellaisia negatiivisia tunteita, jotka olisivat päässeet murentamaan uskovaa pois Kristuksen mielenlaadusta.
Jeesuksen sovitustyöllä on siis merkitys joka hetki sekä ihmisen että Jumalan suuntaan. Uudestisyntyneen ihmisen kohdalla kerran pelastanut armo jatkaa työtään kasvattaen ja puhdistaen uskovaa (Tiit. 2:11–12).
Pelastumattoman kohdalla tie on joka hetki avoin Jumalan suuntaan pelastukseksi Jeesuksen sovitustyön takia. Edellä esillä ollut valtava Jumalan hyväksyntä odottaa ihmistä kaiken aikaa. Jeesuksen veri pitää tien Jumalan suuntaan avoimena, jos se vain kelpaa pelastumattomalle.
Raamattu opettaa, että pelastuakseen ihmisen pitää valita armo ja vastaanottaa se.
Kaikille, jotka ottivat Jeesuksen vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:12).
Ellei näin olisi, pääsisi sielunvihollinen vapaasti taivaaseen sotkemaan sen pyhyyden. Todennäköisesti se ei pystyisi edes saapumaan joukkoineen Jumalan kirkkauden keskelle, koska se ei kestä Jumalan puhtautta ja pyhyyttä. Mutta se voisi ainakin syyttää Jumalaa puolueelliseksi. Ihminen pääsisi ilman vakaata valintaa taivaaseen, mutta Jumala on tuominnut sielunvihollisen rangaistukseen sen noustua kapinaan Jumalan herrautta vastaan.
Vanhurskaus on suurempaa kuin tunteet
Alussa olleissa Jeremian ja Jesajan raamatunkohdissa tuli esiin Jumalan tinkimätön rakkaus, kiintymys ja valinta ihmistä kohtaan. Lisäksi ne todistivat Jumalan suuresta myötätunnosta. Samat kohdat todistavat kuitenkin juuri Jumalan aiheuttaneen ihmisille katkeria vastoinkäymisiä.
Tässä ei ole ristiriitaa, vaan se opettaa meille, että tunteellisuus ei hallitse Jumalaakaan vaan vielä syvempi ominaisuus, vanhurskaus. Vanhurskaus voidaan kääntää sanalla oikeamielisyys. Vanhurskaus tarkoittaa Jumalalle kelpaamista. Vanhurskaalle ihmiselle Jumala ei lue hänen syntejään iankaikkiseksi kadotukseksi. Vanhurskaskin ihminen on syntinen, mutta hän on armahdettu syntinen. Hän on siirtänyt luottamuksen pelastuksensa suhteen Jeesuksen sovitustyöhön pois omasta itsestään ja omista hyvistä töistään.
Iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä on maailman tärkein asia, ja sen vastakohtana on iankaikkinen kuolema. Sielunvihollinen joukkoineen on jo menettänyt mahdollisuuden päästä osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Mutta elossa olevat ihmiset voivat sinne vielä päästä. Jumala tekee kaikkensa jokaisen ihmisen kohdalla, jotta hän pääsisi iankaikkiseen elämään sisälle. Tämä on paljon. Mutta ihmisen pitää valita ja vastaanottaa armo.
Jumala valitsi Israelin
Kautta koko historian Jumala auttoi Israelia valitsemaan itsensä, jotta israelilaiset olisivat päässeet osallisiksi iankaikkisesta elämästä. Jumalan valitseminen on luopumista pahuudesta. Jumalan valitseminen on valitsemista oikein. Israel tunsi Jumalan ja vanhurskauden ja oikeuden toteutumisen kulkevan käsi kädessä. Siitä pitivät profeetat julistuksellaan huolen.
Kun kansa ei hyvinvoinnin ja siunausten keskellä valinnut palvella Jumalaa, ei Jumala hylännyt kansaansa. Jumala otti käyttöön suunnitelma B. Hän alkoi ottaa kansaltaan pois siunauksiaan. Tätä on Jumalan viha, kosto ja tuomio. Jumalan sydän ja myötätunto ovat kuitenkin tällöinkin ihmisen puolella, vaikka Hän on kääntänyt kasvonsa pois ihmisistä.
Ahdistukset auttavat tänäkin päivänä ihmisiä saamaan tervettä välimatkaa ajallisiin asioihin ja löytämään terveen synnintunnon. Tämän pitäisi meistäkin tuntua tutulta. Vaikeudet avaavat mahdollisuuden punnita asioita perusteellisemmin ja näin löytää syvemmän vanhurskauden tason omaan elämäänsä.
Siunaavin terveisin kesäisestä Porvoosta,
Vesa Sihvo
