Jumala toivoo, että oppisimme tuntemaan Hänet.
…hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta… (2. Piet. 1:3)
Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket käskyni mieleesi, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi ymmärrykseen, jos kutsut avuksi ymmärrystä ja korotat äänesi taidon puolesta, jos haet sitä kuin hopeaa ja etsit kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. (Snl. 2:1–5)
Lopulta Jumala vastaa etsijöilleen.
Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. (2. Kor. 4:5)
Jumala on rakkaus. (1. Joh. 4:8)
Voimme oppia ymmärtämään ja olemaan osallisia jumalan tahdon mukaan myös Hänen rakkaudestaan.
Omakohtainen syntien anteeksisaamisen kokemus ja päätös aloittaa uusi elämä Jeesuksen seuraajana (uudestisyntyminen) avaavat jumalasuhteen ja Jumalan tuntemisen. Jumalan rakkauden tunteminen on olennainen osa tätä. Jumalan rakkauden ja siihen kuuluvan armon olemassaolon tiedostaminen ja ominaisuuksien tietäminen ei riitä. Meidän on oltava sen sisäpuolella. Se tulee henkilökohtaiseksi omaisuudeksemme ja aarteeksemme.
Aluksi olemme vain Jumalan rakkauden kohteena. Imemme itseemme Jumalan rakkautta ja siihen kuuluvaa armoa. Lopulta astiamme täyttyy ja voimme olla Jumalan rakkauden kanavina.
Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. (Room. 5:5)
Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. (1. Joh. 4:19)
Rakkauden lisäksi Jumala vaikuttaa Pyhällä Hengellään myös muita Hengen hedelmiä meissä.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal. 5:22)
Jos pysymme riittävän lähellä Jumalaa pelastumisemme jälkeen, yhteytemme kolmiyhteiseen Jumalaan vahvistuu rakkaussuhteeksi. Raamattu luonnehtii tätä ensirakkaudelliseksi suhteeksi Jumalaa kohtaan.
Ilm. 2:1–7 kuvaa tätä. Se ei ole tunnetilaan verrattavissa oleva asia, vaan päätöstä valita jatkuvasti oikein Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jumala on ensimmäisenä henkilökohtaisissa arvostuksissamme niin kuin uskon tiemme alussa. Ja teemme valintamme tämän arvon pohjalta.
Toiseksi Jumalan läheisyydessä eläminen on myös jatkuvaa Jumalan pyhyyden ja puhtauden omakohtaista kokemista. Tämä tuo meille tarpeen kunnioittaa omaatuntoamme ja on jo itsessään kilpi monia tahraantumisia vastaan. Muistamme tuoreesti, kuinka vapauttavaa ja elämää vahvistavaa on syntien anteeksisaaminen ensimmäistä kertaa. Siksi sen jokapäiväinen eläminen omalla kohdalla on etuoikeus eikä taakka. Emme myöskään kilvoittele kelvataksemme Jumalalle, itsellemme tai toisillemme, vaan pelastuksemme perustuu vastaanotettuun armoon. Emme pinnallisesti parantele elämäämme, vaan pyrimme rehellisesti, rakkaudesta Jumalaan, tekemään asiat sydämestämme.
Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat. (1. Joh. 5:3)
Kolmiyhteisen Jumalan rakkauden tavoite ja luonne tulevat esille Raamatun tunnetuimmassa jakeessa.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16 RK-käännös)
Jumalan tavoite oli pelastaa ihmiset iankaikkiseen elämään itsensä kanssa taivaaseen. Ihmiset ovat niin tärkeitä ja rakkaita Hänelle.
Tämän takia Isä päätti rakkaudessaan uhrata Poikansa, ja Poika päätti rakkaudessaan kärsiä ihmisten puolesta. Pojan kärsimyksiin kuului jättää korkea paikkansa taivaassa ja syntyä alas näkyvään maailmaan alhaisiin oloihin. Maallisen elämänsä lopussa Jeesus rakkaudessaan palveli jokaista ihmistä alistuen ottamaan päällensä meidän kaikkien syntivelkamme. Lisäksi hän rakkaudessaan tutustui kärsimyksen koko kirjoon omakohtaisesti, jotta voisi rakkaudessaan palvella jokaista kärsivää ihmistä heidän koettelemuksissaan ja tuskissaan.
Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. (Hepr. 2:17–18)
Jumalan Rakkaus Jumalassa ei ole vain Hänen ulkonaisia tekojaan vaan se on myös Hänen sydämensä lämpöä, laupeutta ja kiintymystä.
Tämän voimme oppia Jumalasta, kun muistamme että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:27).
Rakkauden lämpö, jota me Jumalan kuvat itse koemme sydämessämme toista ihmistä kohtaan, on vain kuva Jumalan vastaavasta alkuperäisestä, täydellisestä ominaisuudesta.
Aivan samoin kuin valokuva, vaikka on tarkka otos alkuperäisestä kuvauksen kohteesta, on vain ohut ja hengetön kuvaus.
Meidän vajavaisten ihmisten sydämessä oleva rakkauden lämpö Jumalan rakkaudella vahvistettuna saa kuitenkin aikaiseksi kauniita ja väkeviä tekoja. Tämä on Jumalan tahto kohdallamme.
Nämä teot tuovat tärkeätä apua, laupeutta ja lohdutusta. Ne kasvattavat Jumalan kunniaa myös levittämällä sanomaa Hänestä.
Jumalan rakkauden teot on tärkeitä Hänen omien keskellä myös sen tähden, että havahtuisimme tutkimaan Jumalan täydellisen rakkauden tekojen arvoa. Tärkein hedelmä Jumalan rakkaudesta oli sielunvihollisen ja sen aiheuttaman synnin, Jumalan ainoan vihollisen, voittamisen merkitys. Emme pysty koskaan käsittämään tyhjentävästi tätä. Niin suuri vaikutus tällä voitolla on sekä nykyisen että tulevan elämämme suhteen.
Jumala kutsuu meitä viipymään edessään ja pyytämään, että oppisimme riittävästi tuntemaan Hänen sydämensä lämpöä ihmistä kohtaan. Lisäksi Hän haluaa opettaa rakkauden tekojensa eli kaiken työnsä merkitystä, jotka kaikki perustuvat täynnä Jumalan rakkautta olevaan ristin sovitustyöhön. Työtään Hän haluaa tehdä myös meidän kauttamme jatkuvasti.
Tämä on Jumalan rakkauden tuntemista.
Vesa Sihvo
