”Pysykää laissa ja todistuksessa!” Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” (Jes. 8:20)
Ainoa ehdoton hengellisen totuuden mittapuu on Jumalan Sana; kaiken muun arvovalta riippuu sen sopusoinnusta Raamatun kanssa.
”Nämä (berealaiset) olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Apt. 17:11)
Berealaiset pitivät Vanhaa testamenttia totuuden mittapuuna, johon kaikkea Paavalin opetusta verrattiin päivittäin. Jumalan Sana yksin määritteli, olivatko Paavalin sanat vastaanotettavia vai eivät.
Rakkaat ystävät! Jumalan Sana ratkaisee. Olemme turvallisella ja kestävällä pohjalla, kun sitoudumme Sanaan ja noudatamme sitä vilpittömästi kaikella sydämen halulla.
”Ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (Tim. 3:15-17)
Jumalan Sanan tunteminen pelastaa varjelevalla tavalla eksymästä. Elämme aikaa, ystävät, jolloin yllättäviä ja sakeita sumupilviä saapuu laaksoihimme. Noissa opin ja mielipiteiden sumun hetkissä ei meinaa nähdä kunnolla eteenpäin. Katse kiinnittyy silloin lähelle, ja vain tarkkaavainen kulkija pysyy kurssissa. Sumu koettelee kulkijaa, niin myös oman aikamme opin tuulet ja mielipiteiden kirjo haastavat Jumalan kansaa pysymään kurssissa. Jumalan Sanan tunteminen varjelee ja opettaa meitä sumussa, kuinka varjeltua. Mielen kammioihin talletettu Jumalan Sana muuttuu varaksi eksymisen hetkellä. Luettu Sana tulee rakkaimmaksi juuri niissä hetkissä, kun se varjelevalla tavalla nuhtelee, ojentaa ja kehottaa meitä.
”Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani.” (Ps. 119:105)
”Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa…” (Ps. 118:27)
Eräs Jumalan armon piirre on Hänen ihmeellinen hyväntahtoisuutensa meitä kohtaan. Jumala tahtoo, että me varjellumme. Hän haluaa, että me syvästi juurrumme Hänen Sanaansa. On rikkautta muistaa: sen, mitä Jumala haluaa elämäämme, Hän itse myös antaa ja vahvistaa. Jumala on sinun tukenasi, kun suoraa reittiämme pyrkii sankka sumu mutkistamaan. Herra auttaa meitä lukemaan Sanaa, muistamaan Jumalan Sanan sekä noudattamaan Sanaa.
”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” (Luuk. 24:45)
”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. 17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:14, 17)
Jumalan Sanassa on pyhittävä voima! Pyhyys on sitä, että meidät on erotettu tästä maailmasta Jumalan kansalaisiksi. Olemme Kristuksessa, ja elämämme on Hänen. Monet koetukset pyrkivät kampittamaan meitä, mutta Jumalan Sanassa on valtava voima pyhittää meidät Sanan mukaisen totuuden tielle. Kun Herra avaa meille elämämme eri tilanteissa Sanaansa, sen vaikutus on elämän pyhyys. Hän on mestari korjaamaan kurssiamme. Seuratkaamme Häntä kaikessa. Raamattu sanoo, että Jeesuskin avasi kirjan ja luki:
”… ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:” (Luuk. 4:17)
Avaatko sinä, ystävä, vielä Raamatun ja luet sitä? Tutkitko Jumalan Sanaa? Lukeudutko sinä niihin, joiden sisimmässä runsaana saa asua Jumalan Sana?
”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana…” (Kol. 3:16)
Jumalan Sanan eräs tehtävä on myös erottelukyky.
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” (Hepr. 4:12)
Aikamme eräs trendi on: ”… he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” (2. Tim. 4:3–4)
Kun Jumalan Sana alkaa erotella omasta sielunmaailmastamme nousevat mieltymykset ja aatteet, se voi olla kipeä prosessi. Joskus ihminen voi ihastuen uppoutua omiin kuvitelmiinsa ja olla niin innoissaan niistä, ettei kestä edes ajatusta niiden luovuttamisesta pois. Tämä voi olla mitä tahansa – ajankäyttöön liittyvää, mielemme täyttävää asiaa, oppia tai aatetta. Jumalan Sanan erottelukyvyn voimasta saapuu Jumalan mielenmukainen murhe, joka tähtää parannukseen. Kun Jumalan mielenmukainen murhe saapuu, meiltä kysytään: ”Tahdotteko tekin kääntyä pois?”
Käännymmekö Hänen puoleensa – Hänen, jolta tulee pysyvää ja todellista virvoitusta – vai jatkammeko tarujen penkomista, himoiten sitä meille niin arvokasta, emmekä kärsi Jumalan Sanan pistosta, jolla olisi voima ja valta pyhittää meidät, jos taipuisimme? Seuraammeko ajan trendiä, joka sanoo: ”Kaiken on muututtava?”
Jopa Jumalan Sana halutaan muuttaa. Emmekö enää kestä Jumalan voimallisen Sanan erottelutyötä?
”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, otollista ja täydellistä.” (Room. 12:2)
Varo polkua, jota sinulle tarjoillaan oikeana tienä ja jossa lukee: ”Eivät menneet pyhät tienneet, niin kuin nyt tiedämme.”
”Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet.” (Sananl. 22:28)
Pidä tuota Jumalan Sanan opettamaa tietä arvossa – sitä tietä, jota pyhät ennen meitä ovat käyneet hedelmää kantaen! Tähän Paavali viittaa osuvasti:
”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” (2. Tim. 3:14)
Ystävät, olkoon Raamattu meille rakas – avaa se, lue, tutki ja noudata sitä.
Jari Korhonen
