Kesä on vuodenajoista ehkä odotetuin. Pitkän talven ja kiireisen kevään jälkeen kesä tuo mukanaan jotain syvempää kuin vain lämmön ja loman. Se tuo meille mahdollisuuden pysähtymiseen – ainakin jos niin haluamme.
Luonto puhkeaa täyteen eloon, päivät pitenevät, ja jollakin tapaa elämä hidastuu. Ainakin sen pitäisi. Mutta joskus käy niin, että vaikka ulkoiset puitteet muuttuvat – kiireetön aikataulu, aurinkoiset päivät, lomamatkat – sisäinen maailmamme pysyy levottomana. Mieli jatkaa murehtimista, sydän on yhä täynnä tekemättömiä asioita ja huolia.
Siksi kesä voi olla meille kristittyinä tärkeä mahdollisuus: ei vain fyysiseen lepoon, vaan hengelliseen syventymiseen. Psalmi 23 muistuttaa meitä tästä kauniisti:
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. (Ps. 23:1–2)
Jumala ei ole vain kiireisen arjen Jumala. Hän ei odota meitä vain silloin, kun meillä on tehtävää, vastuuta ja tuloksia tuotavana. Hän on ennen kaikkea suhteen Jumala. Hän tahtoo kohdata meitä siellä, missä elämä virtaa hiljaa – luonnon keskellä, lomamatkan pysähdyksessä, tai yksinkertaisessa arkisessa hetkessä mökillä tai kotipihalla.
Kesä voi olla meille kuin pieni erämaahetki – kuten Jeesukselle, joka vetäytyi usein hiljaisiin paikkoihin rukoilemaan:
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeää, Jeesus nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan rukoilemaan (Mark. 1:35).
Jos Vapahtaja itse tarvitsi aikaa Isän kanssa hiljaisuudessa, kuinka paljon enemmän mekin sitä tarvitsemme? Meidän ei tarvitse suorittaa lepoa tai pyhittää jokaista hetkeä uskonnollisesti – mutta voimme valita tarkoituksella kohdata Jumalan levon kautta.
Mitä jos tänä kesänä avaisit Raamatun ulkona luonnossa – ehkä järven rannalla, puutarhassa, metsäpolun varrella? Mitä jos rukoilisit ilman sanoja, vain hiljaa kuunnellen? Mitä jos antaisit Jumalan puhua sinulle luonnon kautta – kaiken sen kautta, mitä Hän on itse luonut?
Mooseksen kirjassa Jumala sanoo:
Minä itse kuljen sinun kanssasi ja annan sinulle levon.
(2. Moos. 33:14)
Tämä lupaus ei ole sidottu vuodenaikaan – mutta se voi avautua meille uudella tavalla juuri kesällä, kun arki ei paina niin kovalla voimalla. Lepo on Jumalan lahja, ei palkinto. Se ei tule suorittamalla, vaan pysähtymällä.
Lepokin voi olla kuuliaisuutta – se on luottamusta siihen, että Jumala pitää meistä huolen silloinkin, kun me emme tee mitään. Se on uskoa siihen, että Hän toimii myös hiljaisuudessa.
Rohkaisen sinua siis: älä täytä kesääsi pelkillä suunnitelmilla ja ohjelmilla. Anna sille myös tilaa. Tilaa levätä, tilaa olla Jumalan lapsena ilman suorittamista. Tilaa kuunnella, mitä Taivaallinen Isä haluaa sinulle puhua.
Olkoon tämä kesä sinulle armon aikaa – aikaa uudistua, aikaa olla läsnä, aikaa kokea Jumalan rakkaus ja huolenpito uudella tavalla.
Siunausta ja lepoa sydämeesi!
Santtu Theslund
