Seurakunta, joka koostuu eri-ikäisistä, eriluonteisista ja kaikin puolin erityyppisistä ihmisistä, on jokseenkin monimutkainen ja hankala yhtälö, jossa riittää toisinaan haasteita. Kiperiäkin, inhimillisiä mutkia voi olla matkassa, koska seurakunta koostuu ihmisistä.
Jumala haluaa vahvistaa jokaista yksilöä, joka haluaa toteuttaa Hänen tahtoaan, koko seurakuntaa.
…hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. (Hepr. 13:21)
Seurakunnalle luvataan Sanassa paljon! Sille joukolle, joka koostuu monista yksilöistä, joille Jumala itse antaa kyvyn tehdä Hänen tahtoansa.
Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” (Matt.16:16–18)
Tämän tunnustuksen kalliolle: ”Jeesus Kristus on elävän Jumalan Poika” Herra rakentaa seurakuntansa, ja tuonelan portit eivät sitä voita!
Nyt siis joukko tavallisia ihmisisä, jopa enemmän ja vähemmän rikkinäisiä, se joukko, jolla on monia haasteita ja hankalia tilanteita elämässään, muodostavat seurakunnan, jolle kuitenkin luvataan valtavan paljon. Tuonelan portit eivät voi voittaa Jumalan seurakuntaa!
Seurakunta on haaste ja samalla Jumalan suunnitelma, se lepää Jumalan lupauksien varassa, ja sitä ei voida ulkopuolelta nujertaa ja hajottaa.
Me ihmiset, jotka muodostamme seurakunnan, olemme omalta osaltamme rakentajia tai hajottajia. Me rakennumme itse ja rakennamme seurakuntaa omalta osaltamme.
…ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. (1. Piet. 2:5)
Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. (Matt. 12:30)
Jokainen uskova on omalta osaltaan vastuussa Jumalan seurakunnassa siitä, hajottaako hän sitä yhteyttä, rauhaa ja rakkaudellista ilmapiiriä, jota Jumalan Henki tahtoo lisätä ja vaalia seurakuntansa, eli uskoviensa, keskellä. Vai rakentaako hän ja edistää keskinäistä yhteyttä ja rakentumista omalta osaltaan.
Asia on hyvin selkeä joko tai -kysymys.
Seurakunnan sisäiset ristiriidat voivat tuhota koko työn. Ajattele Ilmestyskirjan seitsemää seurakuntaa: viisi noista seitsemästä seurakunnasta sai voimakkaan kehotuksen tehdä parannus, ja elleivät yksilöihmiset eli uskovat taipuisi, niin Jeesus itse lupasi, että ”minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” (Ilm.2:5)
Ajattele, että nykyisen Turkin alueella kaikki nuo Ilmestyskirjan seurakunnat kukoistivat kerran, mutta tuli hetki, jolloin työ loppui niiden kohdalla.
Meillä yksilöuskovilla on seurakunnan sisällä suuri vastuu. Meidän tulee vaalia Jumalan Hengen läsnäoloa omassa elämässämme. Ei sen vieressä istuvan, vaan oman elämämme. Jumalan Hengen läsnäolossa saavat vaikuttaa Hengen hedelmät.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. (Gal. 5:22–23)
Vastapuolella ovat lihan teot. Ne ovat osa sinua ja sinun käytöstäsi, jos et halua vaalia rakkautta, rauhaa ja kaikkea sitä Jumalan Hengen ilmapiiriä, joka rakentaa seurakuntaa.
Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. (Gal.5:19–21)
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. (Gal. 5:17)
Seurakunnan keskellä jokaisen yksilön on siis vaalittava Jumalan Hengen ilmapiiriä omassa elämässään, myös yhteiseksi hyödyksi.
Kuinka herkästi meistä tulee vikoilevia valittajia, jotka näkevät kaikkialla vain virheitä. Sanon tämän nyt vähän kärjistäen. Mutta miten se asenne tarttuu herkästi ja syövyttääkään innokasta uskon ilmapiiriä.
Kiitos kuitenkin Herralle, joka on suurempi kuin meidän luonnollinen ja lihallinen olemuksemme, ja Kiitos Herralle, että Hän voi auttaa.
Kiitos Herralle, että saamme tulla Hänen eteensä ja pyytää armoa ja apua. Jumala on voimallinen sammuttamaan ja vaientamaan lihan tekoja elämässämme. Hänen kanssaan me saamme valita yhä uudelleen opetuslapsen tien, jossa me alistumme ja pyydämme apua oman, joskus vaikeankin luontomme hallinnassa.
Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää (Room. 8:13).
Jumala on Henki… (Joh. 4:24)
Herra tahtoo herätellä meitä katsomaan kuinka vaellamme.
Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat (Ef. 5:15).
Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä (Sananl.10:18).
Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus (Sananl.10:23).
Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä (Sananl.18:2).
Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä (Sananl.18:6).
Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää (Sananl. 29:11).
Näet miehen, kärkkään puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä (Sananl. 29:20).
Vaikka seurakunta on inhimillisesti katsoen suuri haaste, on se edelleen Jumalan suunnitelma, ja Jumalan suunnitelmat toteutuvat, tavalla tai toisella. Me saamme itse päättää, olemmeko viisaita, jotka mielellänsä yhtyvät Jumalan tahtoon ja haluavat palvella sekä toteuttaa sitä.
Seurakuntaa rakentava, Jumalan Hengen ilmapiiriä vaaliva ja rakkaudellista ”yhteen hiileen” puhaltavaa asennetta Jumala siunaa!
Jahdatkaamme oikein tässäkin Jumalan siunausta!
Jari Korhonen
