Vammalan One Way -seurakunta on saanut uudeksi pastorikseen Pauli Joonan, joka saapuu tehtävään innolla ja odottavin mielin.
Vammalan uusi pastori on kulkenut pitkän ja kivikkoisen tien Lantulan kylänraitilta vankilamuurien sisäpuolelle ja lopulta kymmenien vuosien ja syvien vesien jälkeen muuttuneena miehenä takaisin juurilleen Vammalaan One Way -seurakunnan paimeneksi. Pauli tuo mukanaan viestin toivosta, vakaudesta ja elämänmittaisesta kasvusta.
Paulin nuoruus oli rikkonainen. Tie vei Pernasaaren koulukotiin Laukaalle, ja siellä vankilankaltaiset olosuhteet ja laitoselämä tulivat tutuiksi jo varhain. Siitä alkoi kierre, jota oli vaikea katkaista.
– Laitostuin nuorena. Rikollinen elämä ja päihteiden käyttö johtivat vankilakierteeseen. Käyntejä kertyi yhteensä 17, mikä tarkoitti ajallisesti yli kahtakymmentä vuotta elämästäni, Pauli kertoo avoimesti.
Hän on käsitellyt menneisyyttään myös Minna Ala-Heikkilän kanssa kirjoittamassaan kirjassa Kaikki se viha, kaikki se rakkaus.
Käännekohta kohti valoa
Elämän suunta alkoi muuttua dramaattisen kokemuksen myötä. Pauli oli syyllistynyt henkirikokseen. Seuraavana yönä Pauli näki ”pöllyissään” unen, joka pysäytti. Unessa hän seisoi Jumalan valtaistuimen edessä, enkelien seistessä puoliympyrässä, ja ymmärsi sanattomasti oman syyllisyytensä. Hän tiesi tehneensä jotain niin kamalaa, ettei koskaan voisi sitä sovittaa.
Sitä seurasi vuoden mittainen sisäinen taistelu, joka huipentui vankilasellissä.
Huusin Jeesusta avukseni ja sain oikeuden syntyä Jumalan lapseksi.
– Huusin Jeesusta avukseni ja sain oikeuden syntyä Jumalan lapseksi. Kaikki muuttui ja uudistui. Sain voiman alkaa tehdä Jumalan mielen mukaisia asioita, Pauli muistelee. Mikään ei voinut enää palata ennalleen.
Kutsu takaisin kotiin
Tie pastoriksi ei auennut yhdessä yössä, mutta kutsumus alkoi itää jo vankila-aikana. Ari Lepistö kävi tapaamassa Paulia vankilassa, ja Tapani Suonnon opetus-CD:t kuluivat soittimessa toistuvasti. Palava halu jakaa Sanaa syntyi kalterien takana. Jumala oli jo antanut voiman muuttaa elämän suuntaa täysin, tupakka ja kiroilu olivat jääneet pois, Pauli paloi uskosta, rukoili, luki Raamattua ja kävi kasteella. Sydämessä hänellä oli toive palvella Herraa, ja Pauli uskoi elämänsä ja tulevaisuutensa Jumalan käsiin.
Paulin vapauduttua Jumala johdatti hänet Nokialle suorittamaan opintoja. Hän toimi vajaan kuuden vuoden ajan Nokian helluntaiseurakunnassa seurakuntapalvelijana, kunnes kutsu kävi takaisin synnyinseudulle.
– Hannu Vammalan One Wayltä sanoi, että tuut meille pastoriksi. Pystyin vastaamaan ”kyllä”, koska seurakunta oli jo minulle tuttu.
Lopullinen vahvistus eli ”viimeinen niitti” päätökselle saatiin yllättävän läheltä lapsuudenkotia.
– Lantulan kyläkoulu on noin 200 metrin päässä kotipaikaltani. Kun kävimme pitämässä siellä evankeliointitilaisuuden Hannun kanssa, paikalle saapui tuolle syrjäiselle koululle noin 70 henkilöä, ja se toimi minullekin vahvistuksena.
Vakauden tuoja
Uudessa tehtävässään Pauli näkee kutsumuksensa selkeänä: hän haluaa kohdata ihmisiä, vahvistaa uskovia ja kutsua uskosta osattomia mukaan yhteyteen.
Ensivaikutelma Vammalan seurakunnasta on ollut lämmin.
– Tämä on pieni seurakunta, jossa olen saanut oikein lämpimän vastaanoton. Seurakunnassa on paljon potentiaalia, ja olemme hyvällä paikalla Vammalan keskustassa, meille on helppo tulla, hän arvioi.
Seurakunnan elämään tuore pastori haluaa tuoda ennen kaikkea rauhaa.
– Ajattelisin, että tuon vakautta ja levollisuutta. Ei kannata hötkyillä, Jumala tekee asiat omalla ajallaan.
Paulin visiona on yhteisö, jossa tehdään töitä yhdessä ja yhteisestä uskosta käsin. Tavoitteena on, että jokainen pääsee tekemään ja olemaan mukana toiminnassa omilla taidoillaan ja voimillaan niin, että kaikilla on hyvä olla.
Hän tiivistää ajatuksensa uskonelämästä kauniisti:
– Uskoon tultiin hetkessä, mutta uskossa kasvaminen on koko loppuelämän kasvua. Siihen kuuluu sanan lukemista, rukousta ja seurakuntayhteyttä. Niistä rakentuu Taivasten valtakunta, ja näistä on jokaisen uskovan hyvä ponnistaa.
Teksti: Mari Lappeteläinen
