Naisten seminaari Peshawarissa rohkaisi uskoon ja palvelemaan omissa yhteisöissä
Pakistan Bible Correspondence School (PBCS) jatkaa työtään, jotta yhä useammat ihmiset saisivat kuulla Jumalan rakkaudesta. Viime viikolla järjestön työntekijät vierailivat syrjäisellä paikkakunnalla Peshawarin lähistöllä, missä he kokosivat yhteen naisia, jotka kantavat arjessaan monenlaisia vastuita mutta kaipaavat omaan elämäänsä myös syvempää hengellistä sisältöä.
Seminaarin tavoitteena oli vahvistaa naisten uskoa ja rohkaista heitä viemään Kristuksen valoa omiin perheisiinsä ja heitä ympäröiviin yhteisöihin.
Vierailevan puhujan opetukset koskettivat kuulijoita syvästi. Osallistujien kasvoilta välittyi, kuinka sanoma toi uutta toivoa ja rohkaisua. Naiset saivat muistutuksen siitä, etteivät he ole voimattomia olosuhteiden keskellä, vaan heillä on tärkeä tehtävä perheidensä tukijoina ja oman yhteisönsä rakentajina. Useat naiset nousivat kertomaan henkilökohtaisia todistuksiaan. Heidän avoimet ja kiitollisuutta täynnä olevat kertomuksensa muistuttivat Jumalan uskollisuudesta myös elämän vaikeimpina hetkinä.
Osallistujat lähtivät kotiin rohkaistuneina ja valmiina jakamaan saamaansa toivoa perheilleen ja yhteisöilleen. Raamattukoulun tiimi on kiitollinen Jumalalle ihmisten elämässä tapahtuvasta muutoksesta ja uusista uskon siemenistä, jotka saivat lähteä kasvamaan myös näillä syrjäisillä seuduilla.
Opiskelijoiden yhteyshetki: Elävää vettä koko maailmalle
Peshawarista noin tunnin matkan päässä kokoontui myös ryhmä opiskelijoita Pakistan Bible Correspondence Schoolin yhteiseen tapaamiseen. Sen teemana oli ”Elävää vettä maailmalle – yhteinen tehtävämme”.
Jumalan sanan opetukset koskettivat osallistujia ja toivat heille uutta rohkaisua. Monien kasvoilta oli nähtävissä, kuinka huolet saivat väistyä toivon tieltä. Kukaan ei lähtenyt kotiin aivan samanlaisena kuin oli saapunut. Opiskelijat palasivat arkeensa uudistunein voimin ja innolla, valmiina jakamaan elävää vettä – Jumalan sanaa ja sen tuomaa toivoa – ympärillään oleville ihmisille.
Yksi opiskelija kertoo kokemuksestaan:
”Ennen tätä PBCS:n yhteistä tapaamista tuntui siltä, että kuljin vain päivästä toiseen ilman suurempaa tarkoitusta. Syrjäisellä paikkakunnalla kuulemani Jumalan sana ja yhteinen rukous muiden opiskelijoiden kanssa herättivät minussa jotakin uutta.
Tulin paikalle etsimään, mutta lähdin sydän täynnä intoa. Haluan viedä tämän innon mukanani arkeeni ja jakaa elävää vettä kaikille ympärilläni oleville.”
PBCS:n työ jatkuu, jotta Jumalan rakkaus, toivo ja elävä sana voisivat tavoittaa ihmisiä yhä uusilla paikkakunnilla Pakistanissa.
– Aamir –
