Lähes kaksi vuotta sitten Hamasin 7.10. tekemästä hyökkäyksestä alkanut sota jatkuu ja vaikuttaa Israelissa jokapäiväiseen elämään yhä. Huthien ohjusten aiheuttamat ilmahälytykset katkaisevat päivittäin ihmisten arjen, ja samalla kehotetaan varautumaan myös uusiin iskuihin Iranin taholta. Israelissa ja jopa Jerusalemin kaupungissa on useita alueita, joihin ei suositella menemistä terroriuhan vuoksi. Ihmisiä kehotetaan olemaan valppaina kaikkialla liikkuessaan ulkona. Iskuja onkin tapahtunut viikoittain, ja niissä on menehtynyt useita ihmisiä. Kaksi viikkoa sitten kuusi henkilöä sai surmansa ja lähes kaksikymmentä haavoittui, kun kaksi arabiterroristia avasi tulen bussipysäkille pysähtyneeseen bussiin.
Kaikesta jokapäiväisen elämän epävarmuudesta huolimatta elämä jatkuu. Vaikka sotaan väsymistä on nähtävissä laajasti, yleinen ilmapiiri on silti toiveikas ja tulevaisuuteen uskova. Vaikeat uhkakuvat ovat saaneet monet etsimään iankaikkisia arvoja, ja esimerkiksi Messiaan tulosta puhutaan paljon. Seurakuntiin ja mm. Soppakeittiöön, jossa palvelen viikoittain, saapuu jatkuvasti uusia ihmisiä. Jumalasta puhuminen on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Monet ovat kiitollisia muistutuksesta siitä, että Herra varjelee Israelia tänäkin päivänä, kuten sodan alkuaikoina ja menneinä vuosina. Laupeudentyö ja lohdutus ovat näinä aikoina tärkeämpiä kuin koskaan.
Monet yllättävät kohtaamiset niin busseissa kuin puistoissa ovat aina siunattuja asioita! Niitä tapahtuu jatkuvasti. Kerran ollessani bussiasemalla vieressäni istui keski-ikäinen mies penkillä ja esitti ensi sanoikseen suoran kysymyksen ventovieraalle: ”Mitä pitää tehdä, jos sydämessä on raskas kivi, ja teet pahaa, vaikka et haluaisi?” Voisiko parempaa johdatusta enää olla syvempään keskusteluun? Kun hän viimein poistui, hän toisteli ihmeissään: ”Voiko Jumala välittää minun kaltaisestanikin ja auttaa minua?” Rukoilen, että hän löytäisi vastauksen.
Vasta viime viikolla minulla oli rohkaiseva keskustelu vanhemman miehen kanssa – bussissa sekin – Charlie Kirkin traagisesta murhasta. Täällä hänen elämänsä ja järkyttävä kuolemansa ovat lähes kaikkien puheissa. Tämä amerikkalainen ystävä sanoi, että vaikka hän itse on juutalainen, hän kunnioittaa Charlieta ja tämän vakaumuksia syvästi.
Tämänhetkisen tilanteen vuoksi en ole vielä kesän jälkeen päässyt käymään Betlehemin lastenkodissa, jota olemme tukeneet noin vuoden ajan. Olen kuitenkin saanut sieltä viestiä, että vierailuani odotetaan kovasti. En myöskään ole vielä ehtinyt Ashkeloniin holokaustivanhusten ryhmän luo.
Syyskuun 22. päivä alkaa Israelissa syksyn raamatullisten juhlien aika Pasuunan soiton juhlalla, joka on nykyään kaksipäiväinen Uuden vuoden juhla. Seuraavalla viikolla vietetään Jom Kippuria, suurta sovituspäivää, jolloin lähes kaikki paastoavat, rukoilevat ja pyytävät anteeksi syntejään Jumalalta ja toinen toisiltaan. Tänä päivänä kaikki liikenne ja julkinen elämä pysähtyy: kadut ovat tyhjiä, ja ihmiset kulkevat ulkona vain lyhyitä matkoja synagogaan pukeutuneina valkeisiin vaatteisiin.
Viikko tämän jälkeen, lokakuun 6. päivänä, alkavat kahdeksan päivää kestävät lehtimajajuhlat, jotka päättyvät Simhat Toraan, Jumalan sanan juhlaan. Synagogissa kannetaan kirjakääröjä kulkueessa ja kiitetään Jumalaa tästä ihmeellisestä Sanasta ja sen lupauksista.
Kaksi vuotta sitten juuri tuona juhlapäivänä, varhaisena aamuna, Hamas teki brutaalin hyökkäyksensä Etelä-Israelin kibbutzeihin. Tänäkin juhla-aikana mielissämme ja rukouksissamme ovat jatkuvasti ne 48 panttivankia, jotka yhä viruvat Gazan tunneleissa.
Rukouksemme on, että tänä vuonna nämä juhlapäivät eivät olisi vain perinnettä, vaan että niiden todellinen, syvä merkitys avautuisi ihmisille! Jumalahan on Immanuel, Herra kanssamme. Lehtimajat ovat juuri symboleja, jotka osoittavat siihen aikaan, jolloin itse Herra Jeesus tekee asumuksensa ja majailee meidän keskuudessamme. Häntä, Messiaasta, Voideltua, odotetaan saapuvaksi juuri Lehtimajajuhlien aikana maan päälle. Mahtaako se olla jo tänä vuonna?
Tule, Herra Jeesus!
Kristiina
