Jeesuksen paluun ajankohta kiinnosti aikoinaan opetuslapsia. He halusivat tietää, koska Jeesus tulee takaisin, milloin alkavat lopun ajat ja mikä on merkkinä siitä.
Jeesus sanoo: ”Mutta siitä päivästä, tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.”
Mutta Jeesus kertoo kuitenkin edeltävistä merkeistä, joista yksi on kristittyjen vainot (Mark 13).
Nina-Maya asuu Nepalin vuoristoisella alueella. Hän on kotoisin köyhästä kodista, eikä ole voinut käydä koulua. Hän avioitui Dinesh-nimisen miehen kanssa ja he saivat Kiran-nimisen pojan. Nina-Maya teki raskasta ruumiillista työtä rakennuksilla, kunnes sai säästettyä sen verran, että perusti pienen, vaatimattoman hotellin. Hän on aina ollut hyvin myötätuntoinen ja avulias, lainasi rahaa varattomille, eikä saanut yleensä rahojaan takaisin, ja tästä hänen puolisonsa oli hänelle vihainen.
Nina-Maya ja miehensä olivat tulleet uskoon, kun heillä oli ollut sairautta perheessä, ja he olivat kokeneet ihmeparantumisen. Mutta nyt sukulaiset painostivat Dinesh-puolisoa, että hänen tuli kääntyä takaisin hindulaisuuteen ja palvomaan luontoa tai he hylkäisivät hänet suvustaan ja kastistaan. ”Sairaus on parannettu, mihin te enää tarvitsette ulkomaalaisia jumalia?” Tätä Dinesh sai kuulla toistuvasti. Hän hylkäsi Kristuksen ja alkoi pahoinpidellä Nina-Mayaa, että tämäkin luopuisi kristinuskosta.
Nina Maya matkusti kyläilemään vanhempiensa luokse ja oli eräänä lauantaina palaamassa kirkosta, kun poliisit ottivat hänet kiinni. Heillä oli tekaistu syytös, että Nina-Maya olisi tappanut Markhorin, harvinaisen spiraalisarvisen vuohen. Hänet vangittiin, ja hänen puolisonsa, joka oli hänet ilmiantanut, sekä paikallinen pormestari tulivat häntä tapaamaan. He lupasivat, että kaikki syytökset kumotaan, jos hän luopuu uskosta, muutoin hän joutuisi vankilaan. Poliisiasemalla lukutaidoton Nina-Maya pakotettiin laittamaan sormenjälkensä paperiin, ja vasta myöhemmin hänelle kerrottiin, että hän oli sillä tunnustanut surmanneensa tuon rauhoitetun vuohen.
Silloin Nina-Maya puhui selkeästi oikeudessa: ”Minä ymmärrän, että väärät syytökset on nostettu minua vastaan uskoni vuoksi. Minä menen vankilaan ja kärsin väärän tuomion, mutta en koskaan hylkää Jeesusta Kristusta.”
Nina-Maya ei kärsinyt tuota viiden vuoden tuomiotaan marttyyrin asenteella. Pyhä henki toimi hänen kauttaan, hän kertoi toisille vangeille Kristuksesta ja rukoili sairaiden puolesta. Hän vietti 40 päivän paastoja, kasvoi hengellisesti ja johdatti 50–60 naista uskoon. Tapasin Nina-Mayan vuosi sitten, kun veimme Raamattuja ja hengellisiä laulukirjoja vankilaan. Vietimme siellä myös hartaushetken uskovien naisten kanssa. Viime syksynä viiden vuoden vankeustuomio tuli täyteen, mutta yksikään sukulainen ei ollut käynyt kertaakaan hänen luonaan, vain vankilatyön yhteistyökumppanimme Jay.
Vapauduttuaan Nina-Maya muutti kotikyläänsä ja johdatti siellä 9 ihmistä Kristuksen luokse. Vasta nyt kuulin ilouutisen, että myös Nina-Mayan perhe, puolisoa myöten, oli kääntynyt takaisin Kristuksen luokse. Vankilassa Kristuksen löytäneet ovat vapauduttuaan olleet yhteydessä Nina-Mayaan, ja hän on edelleen tärkeä hengellinen äiti tai isosisko monelle.
Yhteistyökumppanimme Jay on todennut, että vankiloissa on enemmän viattomia kuin syyllisiä. Köyhillä ei ole varaa asianajajaan. Lisäksi Nepalissa on laki, että tietty ikä, noin 75 vuotta, oikeuttaa armahdukseen, mutta tämäkin vaatisi sukulaisen, joka maksaa sakkosumman ja hakee vangin pois. Kathmandun lähellä vankilassa on 75-vuotias Ganesh, todella omistautunut kristitty, joka on uskonsa vuoksi ollut vuosikausia vankilassa, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta maksaa sakkosummaa.
Markuksen evankeliumin luku 13 päättyy kehotukseen: ”Valvokaa ja rukoilkaa”. Silloin tuo Kristuksen seuraamisen hinta ei ole koskaan liian kallis eikä raskas. Toki jos kohtaamme vainon, kun nukumme, niin emme kestä. Mutta jos valvomme Kristuksessa, luemme Sanaa ja rukoilemme, silloin olemme valmiit kohtaamaan vainon ja erilaiset haasteet elämässä. Silloin tiedämme, että Jumala on meidän kanssamme ja hänen Pyhä Henkensä neuvoo ja ohjaa kaikessa. Myös vainon keskellä voi tuntea syvää rauhaa ja iloa siitä, että olemme keskellä Jumalan suunnitelmia, kuten Nina-Maya tuolla vankilassa.
Jos vertaamme vainoihin sitä, mitä elämä Jumalan yhteydessä antaa, on Kristuksen seuraamisen hinta varsin halpa ja jää puntarissa kovin kevyeksi.
Muista rukouksin Nepalin vankiloita, joissa tiimi on vieraillut, että kylvetty Sana puhkeaisi elämään sydämissä ja että uskonsa vuoksi vangitut kristityt voisivat olla valona ja saisivat lopulta oikeutta.
Teksti: Nepalin työn koordinaattori
Kuva Nepalin vuoristosta: Tarmo Kyllönen
