Kieli paljastaa nopeasti pyhityksemme tilan. Kieli on elin, josta Raamattu sanoo, että se voi syttyä itse helvetistä ja ohjata koko ihmisen ruumista. Puheemme on pyhityksen mitta: se paljastaa kasvumme tai kasvamattomuutemme.
On sanottu: ”Jeesus on hiljainen kuuntelija jokaisessa tässä talossa käydyssä keskustelussa.” Jos todella ymmärtäisimme tämän, monet keskustelut jäisivät käymättä ja monet sanat sanomatta. Kielen synti on syvä synti, josta olemme vastuussa Jumalan edessä, sillä jokaisesta turhasta sanasta ihminen tuomitaan. (Matt. 12:36)
Jesaja koki tämän (Jes. 6:5). Hän ei ollut juoppo, haureuden harjoittaja tai narkomaani, mutta Jumala otti hänet kiinni hänen puheestaan, ja hän huusi Jumalan pyhyyden edessä: ”Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet.” Onko Jumala saanut ottaa sinut kiinni puheestasi?
On tärkeää ymmärtää, mikä valta kielellä on. Kieli on pieni jäsen, joka voi saada paljon tuhoa aikaan. Jaakob vertaa sitä hevosen suitsiin: suuri ja vahva hevonen tottelee, kun suitset ohjaavat sitä. Samoin, jos Jumala saa hallita suutamme, Hän saa hallita kaikkea muutakin.
Jaakob vertaa kieltä myös laivan peräsimeen: pieni peräsin ohjaa koko laivaa sinne, minne perämies tahtoo.
Vaikka kieli on pieni, se voi kerskata suurista asioista. Kielellä on suuri valta. Sanojen voimasta on alkanut riitoja, hajonnut seurakuntia ja jopa tapettu ihmisiä. Toisaalta sanojen kautta – kun Jumalan sanaa saarnataan – syntyy usko.
Pieni tuli voi sytyttää kokonaisen metsäpalon
Jaak. 3:5–6 vertaa kieltä pieneen tuleen, joka sytyttää metsäpalon. Pieni tuli voi saada aikaan valtavat vahingot. Samoin kieli voi saastuttaa koko ihmisen ja tehdä tyhjäksi jopa hänen koko hengellisen elämänsä, ellei sitä saada hallintaan. Kieli on tuli, vääryyden maailma, joka tahraa koko ruumiin ja syttyy itse helvetistä.
Kieli on kesyttämätön ja paha (Jaak. 3:8), ja jos se ei ole hallinnassa, se tekee tyhjäksi kaiken, mitä hengellisessä elämässä on saatu aikaan (Jaak. 1:26). Joka ei hillitse kieltään, hänen koko Jumalan palveluksensa on turha. Ei siis niin, että voi olla, vaan on.
Jaakob kirjoittaa uskoville, niille jotka ovat päässeet maailman saastutuksia pakoon. Heille, jotka Jeesuksen veri on puhdistanut, mutta joiden kieli ei ole hallinnassa: he juoruavat, puhuvat pahaa toisista ja päästävät kielensä irti täysin ajattelematta.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Puhe kumpuaa sydämestä: Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Matt. 12:34). Jos suustani tulee aistillisia tai himokkaita sanoja, juoruja, likaisia vitsejä, pahan puhumista, ilkeyttä, kateutta, huutamista, nimittelyä, kirosanoja tai vihaa, on kysyttävä: mitä saastaista sydämessäni vielä on?
Sydäntä on tutkittava: mistä tämä tulee? Huolimaton ja kuriton puhe ei ole vain heikkoutta. Se paljastaa sydämen tilan. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan (Matt. 5:8), ja juuri puhe on se, joka osoittaa, onko sydän puhdas.
Esimerkiksi katkeruus on asia, joka paljastuu juuri puheessa. Kun puhuu katkeran ihmisen kanssa, niin käy ilmi, kenelle ja miksi hän on katkera. Katkera ihminen nimittäin yrittää saada muut puolelleen sitä ihmistä vastaan, jolle hän on katkera.
Jeesus sanoi, että jokainen istutus joka ei ole Isän istuttama, on revittävä juurineen irti. Kaikesta siitä pahuudesta meidän sydämessämme, joka tulee suusta ulos, on päästävä eroon.
Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä… Näin ei saa olla, veljeni (Jaak. 3:9–10)
Sana ”kirota” tarkoittaa alentaa. Meidän sanojemme tulisi olla nostavia, ei alas painavia. Me itse päätämme, mitä puheemme saa aikaan, hyvää vai pahaa.
Samasta lähteestä ei voi tulla makeaa ja karvasta vettä (Jaak. 3:11). Jaakob ei sano, että näin ei pitäisi olla, vaan että näin ei saa olla. Todellisen Jeesuksen seuraajan tila ei saa olla sellainen, että hän siunaa ja kiroaa samalla suulla.
Jaakob sanoo myös, että pieni kipinä sytyttää kokonaisen metsän palamaan. Juoru on asia, jota emme saa koskaan takaisin. Juoru leviää kuin metsäpalo, ja sitä on hankala enää pysäyttää, ja olemme siitä Jumalalle vastuussa.
Kerrotaan opettajasta, joka vei oppilaansa katolle. Eräs oppilas oli juorunnut toisesta, ja kun opettaja käski oppilaan pyytää anteeksi juoruamistaan, tämä pyysi. Sitten opettaja otti tyynyn, rikkoi sen, ja höyhenet tyynyn sisältä lensivät tuulen mukana kaikkialle. Kun opettaja kehotti oppilasta menemään ja keräämään jokaisen höyhenen, tämä tajusi sen olevan mahdotonta. Mekään emme saa sanojamme takaisin, emme sitä vahinkoa, mitä ne ovat jo tehneet.
Kielellä voidaan pilata ihmisten maine ja jopa estää heitä palaamasta seurakunnan yhteyteen. Tämä voidaan tehdä myös ”hengellisesti” kertomalla toisen lankeemuksesta sanomalla: ”Kerroin vain totuuden.” Raamattu sanoo: Joka rikkeen peittää, se rakkautta harjoittaa (Snl. 17:9). Jeesus sanoi, että meidän tulee rakastaa lähimmäistä kuin itseämme, ja todellinen rakkaus ei juorua.
Periaatteita puheeseen:
Puhu vain asioista, joista voit kantaa vastuun (1. Kor. 1:11).
Jos Korintossa ei olisi ollut riitoja, Kloen perheväki olisi joutunut vastaamaan puheistansa, ja ihmisen tuleekin puhua vain asioita, joista on niin varma, että pystyy kantamaan puheestaan vastuun.
Ajattele ennen kuin puhut.
Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata (Snl. 15:28). Jaakob kehottaa meitä olemaan hitaita puhumaan.
Suuri osa kielen synneistä tehdään, kun puhutaan ennen kuin mietitään.
Herodes puhui harkitsematta ja lupasi enemmän kuin ymmärsi, mikä johti Johannes Kastajan kuolemaan.
Älä sekaannu sinulle kuulumattomiin. (1. Piet. 4:15)
Kaikki asiat eivät kuulu meille, joten älä puutu kaikkiin asioihin. Ikinä ei voi myöskään tietää ihmisen taustoja ja elämää.
Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle (Matt. 25:40).
Tämä tuli todeksi, kun Jeesus kohtasi Paavalin, joka vainosi seurakuntaa. Paavali kysyi: ”Kuka sinä olet?” ja Jeesus vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” Paavali ei ollut vainonnut Jeesusta, vaan uskovaisia, mutta Jeesus osoitti, että kaikki, mitä tehdään yhdelle uskovaiselle, tehdään Hänelle itselleen. Tämä koskee myös meidän sanojamme ja puhettamme.
Mitä tehdä kielen kanssa?
…kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää (Jaak. 3:8).
Ihminen ei kykene itse hallitsemaan kieltään, siksi Pyhän Hengen on saatava hallintavalta myös puheessamme. Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista (Matt. 19:26).
Ihminen, joka tahtoo kerran taivaaseen, ei voi jatkaa puhumista miten sattuu, vaan hänen tulee tehdä parannus.
Wilkerson:
Pyydä Pyhää Henkeä laittamaan sinuun sellainen syytös, että joka kerta, kun alat sanoa jotain huolimatonta, ajattelematonta tai ilkeää, Hän kohottaa lipun ja heiluttaa sitä sinulle. Pyydä Häntä tekemään sinut yliherkäksi Hänen äänelleen ja tottelemaan Häntä, kun Hän puhuu. Hän saattaa pysäyttää sinut kesken lauseen Pyhän Hengen nuhtelulla, ja silloin sinun on sanottava sille ihmiselle, jolle olet puhumassa: ”Anteeksi – Jumala käski lopettaa. Lopetetaan tämä tähän. Unohda, mitä olin sanomassa!”
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh 1:9).
Valenca Kunnala
