Meidät on kutsuttu rakastamaan. Mutta mitä tai ketä ja miten me rakastamme? Luontoa, eläimiä ja autoja. Ihmisiä, itseämme, perhettä, ystäviä, työtä ja harrastuksia. Rakastamme voimakkaasti, tunteellisesti, järjellisesti, intohimoisesti ja siksi, koska meitä rakastetaan.
Mikä sitten meidät saa rakastamaan? Menisikö se jotenkin näin: Ensin aistimme jotain, joka saa meidät kiinnostumaan. Sitten lähestymme tutkien, ja tämän tiedon sekä kokemuksen mukaan ihastumme. Ja haluamme tämän itsellemme. Sitten tutustuminen jatkuu ja johtaa varmuuteen ja luottamukseen. Näin me rakastumme. Sitten ihmiselle käy usein niin, että kun rakkauden kohde ei enää jostain syystä miellytäkään, rakkaus hiipuu ja sammuu. Ihmisen rakkaus ei siis koskaan ole pyyteetöntä, vaan tarvitsee kohteen, joka vastaa hänen omia tarpeitaan.
Ihminen voi myös saada sellaista rakkautta, joka on täydellistä eikä hylkää tai kyllästy, ja on valmis vaikka kuolemaan pysyäkseen rakkaudessa. Se on Jumalan rakkaus, jonka saamme Pyhässä Hengessä, kun alamme uskoa Jeesukseen.
sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu (Room. 5:5).
Jumalan osoittama uhrautuva rakkaus Kristuksessa on niin voimakas, että se toimii ihmisen sisäisenä voimana ja vahvistaa hänet elämään uudenlaisessa suhteessa Jumalaan ja muihin ihmisiin.
Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. (2. Kor. 5:14–15)
Jumala on siis kutsunut meidät rakastamaan itseään ja lähimmäisiämme. Meille on myös annettu tätä varten voima rakastaa puhtaasti.
Jesaja kirjoittaa meille, miten tätä rakkautta tulisi jakaa. Vaikka tässä puhutaan paastosta, tarkoittaa tämä myös sitä, miten Pyhä Henki johtaa meitä elämään Jumalan rakkaudessa.
Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? (Jes 58:6)
Usein, kun puhumme paastosta tai Jumalan rakastamisesta, ajatuksemme kääntyvät tekoihin ja asioihin, joista luovumme määräajaksi, ja yleisin niistä taitaa olla ruoka. Toinen voisi olla vaikka sitoutuminen rukoilemaan niin ja niin paljon tai lukemaan Raamattua enemmän. Ei näissä ole mitään väärää, silloin kun ne tapahtuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Herra kysyykin, eikö tämä ole paasto, johon minä olen mielistynyt?
Näissä jakeissa on kysymys sydämen asenteesta tehdä Jumalan tahto. Rakastaa lähimmäistä, luottaa Jumalan hyvyyteen ja lupauksiin, suostua tulemaan heikoksi ihmisen rinnalle, vaikka itsellä ei ole ratkaisua tai voimaa. Kuitenkin meillä on usko, toivo ja rakkaus Jumalaan, jolle kaikki on mahdollista.
En siis kiellä itseltäni jotain, vaan kiellän itseni kokonaan. Antaakseni itseni kokonaan Jumalalle, tehdäkseni kaikessa Hänen tahtonsa. Jumalan tahdon tekemiseen tulee aina siunaus.
että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen”. Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin kuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. (Jes. 58:7–11)
Jumala lupaa, että kun teemme Hänen tahtoaan antaen itsemme Hänen käyttöönsä, tulemme myös itse osallisiksi Jumalan rakkaudesta, parannumme, tulemme ravituiksi jopa kuivissa erämaissa. Tulemme lähteiksi, josta vesi ei puutu.
Näin olemme tulleet niiksi lähteiksi, joista kumpuaa elämää!
Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat. (Joh 7:38)
Jeesuksen usko, joka meissä vaikuttaa, on uskoa, joka antaa meille voimaa rakastaa henkilöön katsomatta. Kristuksessa me saamme omistaa kaikki Jumalan lupaukset, juuri niin kuin ne on kirjoitettu. Tämä auttaa meitä näkemään asiat Jumalan todellisuudesta käsin. Näin Jumalan rakkaus meissä vaatii meitä myös toimimaan uskossa.
Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa. (Kol. 1:24–29)
Paavali kirjoittaa kolossalaisille, kuinka hänet on kutsuttu julistamaan sitä uskoa ja toivoa, jonka evankeliumi Kristuksesta antaa. Jotta jokainen tulisi osalliseksi Jumalan armosta ja pelastuisi. Paavali sanoo, että juuri tätä varten Jumalan voima hänessä vaikuttaa. Näin mekin saamme olla rohkeat julistamaan toivoa sinne, missä sitä ei enää ole.
Ehkä koet tänään, että sinulla ei ole voimaa rakastaa. Minä tahdon kanssasi uskoa ja toivoa, että Jumalan sana saa saavuttaa sydämesi, ja saat siitä rohkeuden nostaa katseesi Jeesukseen, ja Hän saa täyttää sinut uudelleen rakkaudellaan. Ja saat palvella Jumalaa iloiten.
Rukoillaan yhdessä:
Kiitos Jeesus että otit syntimme ja sairautemme päällesi. Kannoit ne Golgatan ristille, tulit tuomituksi meidän edestämme. Kuolit ja kärsit meidän rangaistuksemme. Sinun veresi vuoti, että uskon kautta Sinuun saamme puhdistua synneistämme joka hetki. Näin olla kelvolliset Jumalan edessä ilman pelkoa ja häpeää. Voitit kuoleman vallan, nousit ylös taivaisiin. Nyt elät! Ja mekin saamme elää armostasi täynnä iloa ja toivoa!
Et myöskään jättänyt meitä yksin, vaan Pyhän Hengen kautta rakkautesi vaikuttaa meissä ja saamme olla välittämässä toivoa ja valoa, joka on Kristuksessa! Siellä, missä elämme ja olemme. Tuoden kunniaa Sinun nimellesi!
Jeesus, sinuun ja Jumalan lupauksiin laitamme toivomme. Aamen.
Ari Lepistö
