Kristittyinä kohtaamme monenlaisia haasteita ja tilanteita, joissa meidän tulee tehdä valintamme.
Katsommeko asioita ja tapahtumia Jumalan näkökulmasta, Raamattua tutkien, vai yleisen mielipiteen ja inhimillisten vaikutteiden kautta?
Vastaukset näihin kysymyksiin ovat elintärkeitä. Jokaisen kristityn tulisi sydämessään tehdä valinta näiden asioiden edessä.
Näin lopunaikojen tapahtumien lähestyessä todella punnitaan se, mihin uskomme ja mikä on meidän totuuden lähteemme. Siksi meillä on edelleen Raamattu, Jumalan sana, joka ei muutu olosuhteiden eikä aikojen kuluessa.
Israel on Jumalan valinta
Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä. Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä. (5. Moos. 7:6–9)
Emme tunne Raamatun Jumalaa Aabrahamin ja Ismaelin Jumalana. Emme myöskään Aabrahamin, Iisakin ja Esaun Jumalana. Me tunnemme Raamatun Jumalan –Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana.
Jaakob, joka sai Herralta nimen Israel.
Jumala on Israelin Jumala ja tulee aina olemaan, sillä Jumala ei muutu. Jumala ei ailahtele eikä vaihda puolta sen mukaan, mikä on yleinen mielipide.
Jumala on uskollinen, ja myös meidän kristittyjen tulisi pyrkiä olemaan kaikessa uskollisia, nojautuen ymmärrykseltämme ja mielipiteiltämme Raamatun ilmoitukseen. Tämä koskee myös suhtautumistamme Israelia, Jumalan silmäterää (5. Moos. 32:9–10) kohtaan.
Israel, olemmeko unohtaneet, mitä olemme Jumalalta saaneet? Onko meillä oikeus olla välittämättä Jumalan suunnitelmasta ja tarkoituksesta? Nykypäivänä on paljon ihmisiä, jotka pitävät itseään kristittyinä, mutta he eivät halua muistaa, mitä Jumala sanoo Sanassaan:
Ja Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1. Moos. 12:1–3)
Roomalaiskirjeessä sanotaan:
He ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room. 9:4–5)
Jeesus muistutti tästä totuudesta tavatessaan naisen Sykarin kaivolla:
Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. (Joh. 4:22)
Kristittyjen tulisi seistä Israelin rinnalla, rukoillen ja antaen tukensa heidän olemassaololleen, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Sota ja väkivalta kaikissa muodoissaan on tuhoavaa ja järkyttävää. Nykyistä synnin valtaamaa maailman aikaa Jumala ei ole suunnitellut eikä tarkoittanut luomakuntaansa. Silti joudumme ihmiskuntana elämään tämän kaiken keskellä sukupolvesta toiseen, sillä vasta Rauhanruhtinaan, Messiaan Jeesuksen ilmestyessä lopullinen rauha saadaan aikaan.
Sodan keskellä ja nykyisessä pahassa maailman ajassa on erittäin vaikeaa toimia aina ihanteellisesti ja virheettömästi. Kukaan ei siihen pysty, ja monet tahot ja järjestöt eivät sitä edes halua. Israel joutuu käymään sotaa vihollisiaan vastaan, koska nämä haluavat tuhota Israelin sekä kansakuntana että valtiona. Israel puolustaa maansa rajoja ja kansalaisiaan.
Olemmeko me, jotka olemme Jumalan armosta ”oksastetut” jaloon öljypuuhun, Israeliin (Room. 11:17–18), uskollisia, vai onko meistä tullut ylpeitä? Seisommeko edelleen Jumalan valinnan, aivoituksen ja kutsumuksen takana? Siunaammeko Israelia edelleen sen vaikeina aikoina vai mukaudummeko nykyisen valheellisen maailmanajan mukaiseen ajatteluun? Jos näin teemme, emme toimi Jumalan tahdon mukaan, emmekä katso asioita Raamatun näkökulmasta.
Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra. (Jer. 31:37)
Jari Välilä
