Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi (Hepr. 12:14–15).
Katkeruus on kavala myrkky, joka ei vaikuta ainoastaan siihen henkilöön, joka on katkeroitunut, vaan hän levittää sitä ympärilleen kulovalkean tavoin. Seurakunnassa katkera ihminen voi saada aikaan hajaannusta, sillä hän vetää puoleensa saman kokemuksen omaavia magneetin tavoin. Näin muodostuu ryhmä, joka alkaa tarkastella kaikkea ympärillä olevaa negatiivisesta asenteesta käsin. Pian lähes kaikessa seurakunnan toiminnassa ja ihmisissä nähdään vain ongelmia.
Mistä tunnistaa katkeran ihmisen?
Katkeruutta ei ole aina helppo havaita, koska se saattaa pukeutua hengellisyyteen ja oikeassa olemiseen. Katkeroitunut henkilö voi kuulostaa hyvinkin hengelliseltä kertoessaan asioita omasta kokemuksestaan käsin. Katkeruus ei näy ensisijaisesti ulospäin, mutta sen voi huomata ihmisen puheissa. Hän alkaa toistaa samaa levyä, kuinka hän on kokenut vääryyttä tai häntä ei ole ymmärretty. Joskus asiat nousevat vuosien, jopa vuosikymmenten takaa, mutta ne ovat yhä tuoreina mielessä. Näin katkeruutta ruokitaan muistelemalla, kuinka ”minua kohtaan on toimittu väärin”.
Lähellä olevat ihmiset, jotka kuuntelevat katkeran ihmisen tilitystä, saastuvat kuulemastaan. Kuulijakin alkaa nähdä tilanteen hänen silmiensä kautta ja omaksua saman tulkinnan ihmisistä ja tapahtumista jakaen saman närkästyksen. Vaikka kuulijaa itseään ei olisi loukattu, hän alkaa kantaa toisen loukkaantumista ja kokemusta.
Raamattu ei siis suotta varoita:
Älkää eksykö. ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” (1. Kor. 15:33)
Miten katkeruus syntyy?
Katkeruus voi syntyä pienestäkin loukkaantumisesta, joka johtaa anteeksiantamattomuuteen – ja anteeksiantamattomuus kasvaa katkeruudeksi. Ihminen voi katkeroitua Jumalaan elämän vastoinkäymisissä, kun eteen tulee odottamattomia asioita: talouskriisi, sairaus, läheisen kuolema. Israel katkeroitui Jumalalle erämaavaelluksen aikana, millä oli vakavat seuraamukset.
Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef. 4:31–32)
Ihminen voi katkeroitua myös toisiin ihmisiin, kun hän kokee, että häntä on kohdeltu väärin. Taustalla voi olla loukkaavia sanoja, pahan puhumista tai vääryyksiä, joiden seurauksena alkaa vihanpito ja katkeroituminen. Me koemme vihastumista, mikä on normaalia, kun meitä kohdellaan väärin, mutta jos alamme ruokkia vihaa emmekä anna anteeksi, voivat seuraukset olla hyvinkin vakavat. Tämä käytös on lähellä meidän luonnollista ihmistämme, joka kokee oikeudekseen kostaa ja olla antamatta anteeksi.
Miten välttää katkeroituminen?
Joosefin elämä oli nuoruudesta lähtien vastoinkäymisestä toiseen kulkemista. Veljet heittivät hänet kaivoon ja myivät ismaelilaisille. Potifar osti hänet orjaksi, ja Joosef palveli uskollisesti, niin että hänestä oli hyvä todistus. Silti hänelle tehtiin vääryyttä: Potifarin vaimo syytti häntä väärin perustein, ja Joosef joutui vankilaan. Siellä hän virui kaksi vuotta, kunnes Jumala lopulta ihmeellisellä tavalla korotti hänet Faaraon rinnalle Egyptin kakkosmieheksi.
Miten Joosef pystyi varjelemaan itsensä katkeruudelta? Hän otti vastoinkäymisensä Jumalan kädestä. Vaikka tilanteet näyttivät inhimillisesti toivottomilta, hän luotti siihen, että Jumala on askeleen edellä ja kääntää kaiken palvelemaan hyviä tarkoitusperiään.
Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä (1. Moos 45:5).
Samoin mekin voimme välttää katkeroitumisen, kun opimme luottamaan siihen, että elämämme vastoinkäymiset ovat lopulta rakastavan taivaallisen Isän käsissä. Vaikka sitä on siinä hetkessä vaikea ymmärtää, saamme kääntyä Jeesuksen puoleen ja jättää asian hänen hoidettavakseen. Vuosien kuluttua voimme huomata, että juuri nämä vastoinkäymiset kasvattivat meitä syvempään Jumalan tuntemiseen.
Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä Jumala tahtoo, sen hän tekee. (Job 23:13)
Meidän tehtävämme on valita anteeksianto ja jättää asiat Hänen hoitoonsa, joka tekee sen, minkä Hän tahtoo.
Miten toimia ihmisten kanssa, joiden kanssa en tule toimeen?
Eräs miniä vihasi syvästi anoppiaan. Kaikki, mitä anoppi teki, ärsytti häntä. Miniän sydän täyttyi katkeruudesta, ja usein hän huomasi toivovansa mielessään, ettei anoppia enää olisi.
Eräänä päivänä miniä ei enää jaksanut. Hän lähti etsimään viisasta miestä, josta kylällä puhuttiin. Kun miniä viimein löysi tämän miehen, hän purki tuskansa:
”En jaksa enää elää anoppini kanssa. Anna minulle jotakin, millä pääsen hänestä eroon.”
Viisas mies kuunteli. Sitten hän otti esiin pienen pussin jauhetta ja ojensi sen miniälle.
”Tämä ei ole tavallinen myrkky”, mies sanoi. ”Laita pieni ripaus tätä anoppisi teehen joka aamu kuukauden ajan. Mutta muista: jotta aine vaikuttaisi oikein, sinun täytyy joka kerta olla lempeä, ystävällinen ja kunnioittava. Älä anna vihan näkyä, muuten vaikutus kääntyy sinua itseäsi vastaan.”
Miniä otti pussin ja palasi kotiin. Seuraavana aamuna hän sekoitti varovasti pienen ripauksen jauhetta anoppinsa teehen. Sitten hän pakotti kasvoilleen hymyn, puhui pehmeästi ja auttoi kotitöissä. Kaikki oli aluksi vain näytelmää, että ”lääke” tepsisi.
Päivä päivältä miniä jatkoi samaa. Hän hymyili, vaikka ei olisi halunnut. Hän kuunteli, vaikka sisällä kuohui. Hän vastasi lempeästi, vaikka mieli teki ärähtää.
Viikkojen kuluessa tapahtui jotakin odottamatonta.
Miniä huomasi, ettei anoppi ollutkaan niin julma kuin hän oli aina kuvitellut. Hän näki tämän väsymyksen, yksinäisyyden ja rikkinäisyyden. Hän huomasi myös, että anoppi alkoi vastata lempeyteen lempeydellä. Heidän välilleen syntyi vähitellen aito ja lämmin suhde.
Kuukauden lopulla miniä säikähti, sillä hän tajusi, mitä oli tekemässä. Hän juoksi takaisin viisaan miehen luo ja huusi:
”Olen tehnyt hirvittävän virheen! En voi antaa anoppini kuolla, rakastan häntä! Anna minulle vastalääke!”
Viisas mies katsoi häntä ja hymyili.
”Älä pelkää”, hän sanoi. ”Se, mitä annoin sinulle, ei ollut myrkkyä. Ainoa asia, joka kuoli, oli vihasi. Lääke oli koko ajan sinun omassa sydämessäsi.”
Tutki sydäntäsi
Pysähdy ja mieti hetki, onko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa et tule toimeen?
Jos löydät edes yhden, ala siunata ja rukoilla hänen puolestaan. Älä vain kerran tai kahdesti, vaan niin kauan, että huomaat suhtautumisesi muuttuvan. Me olemme saaneet Jeesukselta syntimme anteeksi, ja meidän etuoikeutemme on jatkaa anteeksi antamista omalta osaltamme toisia ihmisiä kohtaan.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras (Jaak 5:18).
Teppo Lehtomäki
