Elämme aikaa, joka on kaikkein pimein meillä täällä pohjolassa. Mutta myös aikaa, jossa monet kokevat painetta, epävarmuutta ja kysymyksiä, joihin ei tunnu löytyvän vastauksia. Sisimmässä voi olla hiljainen huokaus: “Herra, näetkö minut? Kuulitko rukoukseni?”
Silloin on helppo unohtaa, että Herra kulkee kanssamme myös silloin, kun emme sitä tunne tai näe. Juuri näinä hetkinä tarvitsemme muistutusta siitä, kuka Hän on – uskollinen, lähellä oleva, armollinen Isä.
Jumala on kanssasi pimeimmänkin hetken läpi.
Raamattu sanoo: “Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani” (Ps. 23:4).
On aikoja, jolloin elämä tuntuu enemmän pimeältä laaksolta kuin vihreiltä niityiltä. Silti Daavid vakuuttaa, että Jumalan läsnäolo on totta myös varjojen keskellä.
Etkä sinä ole poikkeus. Jumala ei jättänyt Daavidia, eikä Hän jätä sinuakaan.
Tämän hetken keskellä moni meistä kantaa mukanaan asioita, joita muut eivät näe. Pinnan alla voi olla huolta, väsymystä tai vain hiljainen toive siitä, että Jumala tulisi lähemmäksi ja puhuisi juuri nyt. Ehkä sinäkin olet kohdassa, jossa kaipaat muistutusta siitä, ettet ole yksin.
Haluan rohkaista sinua yhdellä yksinkertaisella, mutta syvällä totuudella: Jumala ei etsi sinulta täydellisyyttä, vaan sydäntä, joka kääntyy Hänen puoleensa.
Hän ei odota, että sinulla olisi kaikki valmiina – Hän vain pyytää sinua tulemaan.
Raamattu lupaa: “Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja Hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” (Ps. 34:19)
Jumalan läsnäolo ei ole sidottu siihen, miltä arki näyttää.
Hän tulee lähelle heitä, jotka tarvitsevat Häntä.
Ja juuri siksi tämä hetki – ei eilen eikä huomenna – on oikea aika nostaa katseesi Häneen.
Jos edessäsi on ratkaisuja, joita et osaa tehdä, pidä kiinni siitä, että Herra kulkee sinun edelläsi.
Jos sydämesi on raskas, muista, että Kristus itse kantaa osaasi.
Jos olet uupunut, Hän on leposi.
Jos olet iloinen, Hän on ilosi lähde.
Me usein rukoilemme sanoilla, mutta toisinaan sanat loppuvat.
Silloin Raamatun lupaus kantaa:
“Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.” (Room. 8:26)
Kun et tiedä, mitä pitäisi sanoa, Jumalan Henki tietää.
Hän kantaa heikkoutesi, ymmärtää sydämesi ja vie rukouksesi Isän eteen tavalla, jonka vain Jumala voi tehdä.
Herran armo riittää – tänäänkin.
Paavali sai kuulla Herralta sanat, jotka kantavat meitä yhä:
“Minun armossani on sinulle kyllin.” (2. Kor. 12:9)
Armo ei ole vain menneiden syntien anteeksiantoa, vaan Jumalan voimaa tämän päivän keskellä.
Riittää, että tuot elämäsi Herralle sellaisena kuin se on. Hän ei pyydä sinulta täydellisyyttä, vaan sydäntä, joka suostuu lepäämään Hänessä.
Herra tekee tietä sinne, missä tietä ei näy.
Kun Israelin kansa seisoi meren rannalla ja takana lähestyi vihollinen, Herra sanoi Moosekselle:
“Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.” (2. Moos. 14:15)
Joskus Herra avaa tien vasta silloin, kun otamme ensimmäisen askeleen.
Ehkä sinunkin elämässäsi on jokin kohta, jossa et näe, miten pääsisit eteenpäin.
Herra voi avata tien tavalla, jota et vielä ymmärrä.
Meidän toivomme ei ole tässä maailmassa, vaan Kristuksessa.
Toivomme ei lepää olosuhteissa, vaan siinä, että:
“Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti Poikansa…” (Gal. 4:4)
“Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, eikä pimeys sitä käsittänyt.” (Joh. 1:4–5)
Rohkaisen sinua pysähtymään hetkeksi. Hengitä, rukoile ja anna Jumalan rauhan koskettaa sydäntäsi.
Hän näkee sinut juuri nyt, ja Hän on uskollinen.
Mikään hetki ei ole Hänelle liian pieni, eikä yksikään kyynel liian vähäpätöinen.
Jumalan runsasta siunausta ja läsnäoloa elämääsi.
Santtu Theslund
