Mitä tarkoittaa hengellinen sokeus? Se on tila, jossa ihmiset eivät näe itseänsä eivätkä hengellistä tilaansa niinkuin Jumala näkee. Väittäisin, että ihminen voi kadottaa Jeesuksen, ilman että edes itse tajuaa sitä, ja jatkaa sokeutuneena hengellistä elämäänsä.
Katsotaan Laodikean seurakuntaa, joka kuvaa meille hyvin tätä tilannetta.
Laodikean seurakunnasta kerrotaan Ilmestyskirjan 3. luvussa. Heistä sanotaan, että he luulivat tilansa olevan kaikkea muuta kuin mitä se todellisuudessa Jumalan silmissä oli. He luulivat olevansa rikkaita ja etteivät he tarvitse mitään, mutta Jeesus sanoi: juuri he olivat sokeita, kurjia, köyhiä ja alastomia. He olivat joutuneet hengellisen sokeuden valtaan, jossa he ajattelivat tilansa olevan päinvastainen kuin mitä se todellisuudessa oli.
Tämän seurakunnan tilanne oli mennyt niin pitkälle, että Jeesus oli poistunut heidän keskuudestaan.
Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani (Ilm. 3:20).
Kyseistä Jumalan sanan kohtaa lainataan usein, kun on kyse evankelioinnista, mutta Jeesus puhui seurakunnalle. Seurakunta oli ajautunut tilanteeseen, jossa kokoukset jatkuivat normaalisti, edelleen rukoiltiin, laulettiin ja toimittiin Jeesuksen nimessä, mutta Jeesus ei enää ollut heidän kanssaan.
Jeesus myös kehoittaa heitä ostamaan silmävoidetta, koska kaikki tämä tapahtui ilman että he edes tajusivat Jeesuksen olevan poissa.
Jos Laodikean seurakunta joutui tällaisen hengellisen sokeuden valtaan, niin joudumme kysymään, voimmeko mekin joutua?
Voiko olla, että me jatkamme kokouksissa käymistä ja rukoilemista tai muita opittuja rutiineja kuvitellen, että kaikki on hyvin, ja kuitenkin tosi tilanne onkin se, että omien valintojemme tähden Jeesus ei enää olekaan meidän kanssamme?
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä (Hepr. 10:26).
Jos ihminen elää synnissä ja hyväksyy elämäänsä asioita, jotka Raamattu kieltää, niin vaikka Jeesus onkin kuollut hänenkin syntiensä edestä, ei Jeesuksen uhri enää hyödytä häntä.
Kun ihminen ajautuu tähän tilaan, on hänellä kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä parannus, jolloin Jeesuksen veri puhdistaa hänet, ja hän saa armon – tai paaduttaa itsensä, jolloin hän sokeutuu omalle tilalleen, kuten Daavid, joka oli tehnyt synnin. Kun profeetta Naatan tuli kertomaan Daavidille tästä vertauksen, niin Daavid sanoi että tuo vertauksen mies on kuoleman oma. Naatan vastasi: ”Sinä olet se mies.”
Jeesus sanoi, että on ihmisryhmiä, jotka luulevat olevansa valmiita, kun Jeesus saapuu takaisin, mutta he eivät ole.
He luulivat vilpittömästi, että heillä on asiat kunnossa Jumalan kanssa, mutta he eivät nähneet tilaansa oikein. He ajattelivat pääsevänsä taivaaseen, mutta he pettivät itsensä eivätkä päässeetkään taivaaseen.
Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ”Herra, avaa meille”, vastaa hän ja sanoo teille: ”En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette”. Silloin te rupeatte sanomaan: ”Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit”. Mutta hän on lausuva: ”Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.” (Luuk. 13:25–27)
Tämän ryhmän ihmiset ovat vilpittömästi yllättyneitä, miten muka Jeesus ei tunne heitä, sillä olivathan he kuunnelleet Jumalan sanaa ja arvostaneetkin sitä. He oikein vetoavat Jeesukseen, että olemmehan kuunnelleet sinun opetustasi, mutta kuitenkin juuri heille Jeesus sanoo: ”menkää pois minun tyköäni kaikki te vääryyden tekijät”.
On Jumalan sanan vankkumaton totuus, että pelkkä Jumalan sanan kuuleminen ei pelasta ketään eikä pelkkä kokouksissa käyminen pelasta ketään.
Sana tuo selvästi esille, että nämä, joista Jeesus puhuu, olivat ihmisiä, jotka eivät koskaan tehneet parannusta synneistään. He edustivat uskoa, jossa saa tehdä mitä tahansa, kunhan vain uskoo Jeesukseen. He luottivat armoon, jota ei ollut olemassakaan, koska he eivät olleet antautuneet tottelemaan Jeesusta, vaan olivat antautuneet synnille.
Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi (Room. 6:16)?
Jokaisen täytyy tehdä valinta, kumpaa antautuu tottelemaan, syntiä vai Jumalaa, ja tämä valinta myös määrittää sen, kumman palvelija ihminen on.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ”Herra, Herra!”, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ”Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?” Ja silloin minä lausun heille julki: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”. (Matt. 7:21–23)
Tässä Jeesus tuo esille toisen ihmisryhmän, joka tulee olemaan hämmmästynyt, kun Hän saapuu takaisin: nämä ihmiset palvelivat, he elivät Jeesukselle, he rukoilivat, he olivat palavan näköisiä, heidän kauttaan tapahtui ihmeitä ja tunnustekoja, mutta he eivät olleet tehneet parannusta, he eivät olleet kuuliaisia, ja Jeesus sanoi, että he eivät päässeet taivaaseen.
He palvelivat jeesusta ja elivät hänelle, mutta se oli eri jeesus, joka salli synnissä elämisen, joka salli palvella kahta herraa, mutta hän ei ollut Raamatun Jeesus.
Kuinka monet tajuavatkaan tilansa liian myöhään. He näkevät tilansa vastaa silloin, kun enää ei voi saada armoa. Mutta nyt on vielä armon aika, vielä on aikaa laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa.
Valenca Kunnala
