Tänä päivänä armollisuudesta puhutaan monissa yhteyksissä. Aikakausilehdissä kehotetaan olemaan armollisia – ei toisille vaan itselle – ja ottamaan enemmän aikaa oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Kun ihminen sitten ottaa itselleen kaiken mahdollisen ajan, hän uuvuttaa itsensä minäkeskeisellä toiminnallaan. Sisin rikki revittynä ihminen lähtee hakemaan apua muilta ihmisiltä ja menee terapiaan. Terapeutti kehottaa särkynyttä olemaan itselleen armollinen. Tämä kaikki on johtanut siihen, että vain ihmisymmärrys antaa valoa vaeltamiseen. Ihmiset, jotka elävät tällä tavalla, kulkevat ns. omia teitään ja ovat vailla valon kajoa eivätkä tiedä, mikä on heille parhaaksi. Tällöin ihminen on saavuttanut sellaisen tilan, josta on vaikea päästä omin voimin irti.

Myös erilaiset somevaikuttajat tuovat ohjelmissaan esiin, kuinka itselleen täytyy jättää päivässä paljon aikaa ja on oltava itselleen armollinen, että voi tehdä asioita hyvin. Itsensä korottaminen on mennyt jopa niin pitkälle, että eräskin somevaikuttaja on sanonut: ”Menisin itseni kanssa naimisiin, jos se vain olisi mahdollista.”

Maallinen yhteiskunta on ottanut vaikutteita kristillisistä teemoista jo noin 2000 vuotta. Pyhä Henki vuodatettiin ensimmäisiin kristittyihin helluntaina Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen, ja siitä asti Pyhä Henki on vaikuttanut kristityissä. Maailma on luonnollisesti nähnyt kristittyjen tulevan siunatuiksi Jumalan viisaudesta. Siksi voidaan sanoa, että maailma koittaa saada omakseen Jumalan siunauksia ilman parannuksen tekoa. Jumalan viisaudesta maailma on ottanut omakseen sen, minkä kokee mieleisekseen, mutta maailma ei tunne Jeesusta, eikä ymmärrä ristin sanomaa.
Maailma käyttää Raamatun termejä, mutta muuttaa ne itselleen mieleiseksi. Ilman Jumalan muuttavaa voimaa armollisuuskin muuttuu ylpeydeksi.

Jumalan armollisuus

Kaikki todellinen armollisuus maailmassa on lähtöisin Taivaan ja maan Herrasta, joka on luonut koko maailmankaikkeuden Sanallaan.

Jumalan armollisuus on jotain sellaista, mitä ei voi täysin käsittää, jos ei ymmärrä Jeesuksen ristintyön merkitystä ja tarkoitusta.

Ihminen rikkoi liiton Jumalan kanssa jo paratiisissa omien tekojensa seurauksena. Tästä seurasi välirikko, josta ei voinut koitua mitään hyvää. Tuloksena oli silloin ja on edelleen väistämättömästi tuomio, jonka ihminen on täysin oikeudenmukaisesti ansainnut. Jumalan vanhurskaus ja pyhyys vaativat oikeuden toteutumista. Mihin meillä ihmisillä on oikeus? Ei mihinkään.

Kuitenkin Jumala rakasti maailmaa ja juuri meitä ihmisiä niin paljon, että teki pelastussuunnitelman, jotta voisi tarjota meille pelastuksen kadotukselta.

Hän antoi rakkaan Poikansa syntyä tähän maailmaan, elää ihmisenä ihmisten joukossa, kuitenkin täysin synnittömänä. Hän salli Poikansa kantaa meidän jokaisen kaikki synnit, sairaudet, virheet, puutteet ja viat ristinpuulle, jossa Hän syyttömänä kärsi meidän jokaisen edestä.

Jeesus näytti meille Jumalan luonteen. Ensin Hän opetti kolmen vuoden ajan, mitä on Jumalan valtakunta, Hän näytti luonteensa opetuslapsilleen, osoitti hyvyyttä, armollisuutta ja rakkautta kaikkia kohtaan. Sen jälkeen Hän meni vapaaehtoisesti Golgatalle ja otti päälleen kaikkien meidän syntivelkamme. Se taakka oli valtava sekä hengellisesti, henkisesti että fyysisesti. Emme voi sitä edes käsittää. Hän murtui taakan alle, mutta ei nostanut edes sormeaan syyttäjiään vastaan.

Ihmisen armollisuus itseään kohtaan

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon (Jaak. 4:6).

Ajattelen niin, että armollisuuden vastakohta Raamatun valossa on ylpeys. Ylpeä ihminen sanoo mielessään: ”Minä kyllä pärjään ja olen hiukan muita parempi.” Hän vaatii paljon itseltään mutta myös muilta. Hän nostaa näin itseään muiden yläpuolelle. Apostoli Paavali kertoo kirjeessään roomalaisille, miten on hyvä ajatella itsestään.

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut (Room.12:3).

Saamme ajatella olevamme ihmisiä, samanlaisia kuin muutkin, omine ominaispiirteinemme. On hyvä suhtautua itseensä rehellisesti, mutta toisaalta armollisesti. Ei pidä ajatella jaksavansa ja pystyvänsä ihan mihin tahansa, kannattaa arvioida maltillisesti, mihin omat voimavarat riittävät. Jeesus antoi meille hyvän esimerkin armollisuudesta itseämmekin kohtaan.
Ihmisen armollisuus toisia ihmisiä kohtaan.

Kun ihminen saa osakseen Jumalan armon ja ymmärtää tämän lahjan suuruuden, se synnyttää hänessä kiitollisuutta. Pyhä Henki tekee uudeksi hänen kylmän sydämensä. Joskus tämä prosessi on vähittäinen, Jumala kohtelee meitä yksilöllisesti. Joka tapauksessa aina tulee esiin se, että ihminen oppii olemaan armollisempi myös toisia kohtaan. Mitä on paljon saanut, siitä on helppo jakaa.

Eräs hyvä esimerkki armollisuudesta on Raamatun kertomus Joosefista ja siitä, kuinka hän armahti veljiään. Ensin Joosef oli isän suosikkipoika, joka vaikutti veljien silmissä ylpeältä. Veljet olivat hänelle kateellisia isän suosiosta ja myivät hänet orjaksi Egyptiin. Jumalan avulla Joosef kuitenkin menestyi Egyptissä niin hyvin, että lopulta nousi merkittävään asemaan ja pelasti Egyptin nälänhädältä. Veljien tultua hakemaan apua Egyptistä he kohtasivatkin ensin veljensä, mutta eivät tunteneet häntä. Joosef tunnisti veljensä ja armahti heitä. Hän oli kaivannut veljiään, eikä hän kantanut heille kaunaa, vaan oli heille armollinen ja auttoi monin tavoin. Lopulta hän ilmaisikin itsensä veljilleen ja sai nähdä vielä vanhan isänsäkin, joka oli kauan kaivannut ja surrut poikansa menetystä. Isä sai helpotuksen isoon suruunsa, kun hän vielä vanhana sai nähdä rakkaan poikansa elossa ja hyvinvoivana. Veljetkin saivat järkyttävän tekonsa anteeksi, ja palkaksi vääristä valinnoistaan he saivatkin kokea hyvyyttä ja armollisuutta Joosefin taholta.

Tämä kertomus on hyvä esimerkki siitä, miten meidän tulee kohdella lähimmäisiämme, olivatpa he meidän mielestämme tehneet hyvää tai pahaa. Joosefia pidetään myös esikuvana Jeesuksesta.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi

Jeesus kehotti rakkauden kaksoiskäskyssään, että tärkeintä on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Jeesuksen antama käsky on juuri oikeinpäin, eli rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jos ei pysty rakastamaan lähimmäistään, niin silloin myös itsensä rakastaminen oikealla tavalla on vaikeaa ja se voi ilmetä itserakkautena. Suostutaan iloiten Pyhän Hengen meissä vaikuttamaan työhön ja ollaan lähimmäisiämme kohtaan armollisia.

Pauli Joona

Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Kun Jumalan armo kohtaa ihmisen ja olosuhteet, ihminen muuttuu, ja olosuhteetkin voivat muuttua. Toogiin ja hänen vaimonsa Tsoomoon elämässä tapahtui Jumalan ihme, joka edelleen antaa iloa, toivoa ja voimaa päivittäiseen elämään.

Heidän tuntematta toisiaan kummankin elämä oli suistunut raiteiltaan. Alkoholi, kodittomuus, työttömyys ja tarkoituksettomuus leimasivat jokapäiväistä elämää. Toogii kuuli veljeltään One Way Faith -keskuksesta, jossa puhutaan Jeesuksesta ja tarjotaan ruokaa ja suojaa. Tämä oli käännekohta hänen elämässään.

Kohdatessaan kristillistä huolenpitoa ja ystävällisyyttä, sekä kuullessaan ihmisten todistuksia Jumalan hyvyydestä, Toogii pohti mielessään, voisiko Jumala auttaa myös hänen ongelmissaan. Toivo paremmasta elämästä heräsi. Hän osallistui keskuksessa aamuisin järjestettävään raamattuopetukseen, ja jatkaessaan Raamatun lukemista Toogii koki uskonsa elpyvän sekä kasvavaa halua myös rukoilla. Vähitellen, Jeesuksen ja Jumalan sanan tuntemisen kautta, hänen luonteensa koki muutoksen. Ylpeys ja välinpitämättömyys lähimmäisiä kohtaan muuttuivat päinvastaiseksi. Toogii koki Jumalan armon ja sai tehdä sovinnon myös veljensä ja siskonsa kanssa.

Myös Tsoomoo tahollaan oli ajautunut hitaasti alkoholiriippuvaiseksi, minkä seurauksena hän joutui kadulle. Hänen miehensä otti avioeron, ja kaksi poikaa jäivät isän hoitoon. Elämä kadulla oli karua ja vaarallista. Kadulla ollessaan hän tapasi ihmisiä, jotka kertoivat One Way Faith -järjestön työstä. Sinne myös Tsoomoon tie kulkeutui.

Samoin kuin Toogiin kohdalla, myös Tsoomoo koki lämpimän vastaanoton One Way Faith -keskuksessa. Aito välittäminen ja ystävällisyys tekivät häneen lähtemättömän vaikutuksen. Tsoomoo turvasi Jumalaan ja alkoi rukoilla päivittäin. Vähitellen hänen uskonsa vahvistui ja luottamus Jumalaan kasvoi. Tsoomoo ymmärsi Jeesuksen sovituksen ja anteeksiantamisen merkityksen omassa elämässään, ja soitti myös lapsilleen pyytäen heiltä anteeksi aiheuttamaansa murhetta.

Jumalan johdatuksessa, One Way Faith -järjestön kautta, he löysivät Jeesuksen elämäänsä Vapahtajana ja Herranaan, sekä toisensa. He Iloitsevat Jumalan armosta ja rakkaudesta, sekä lastensa vierailuista heidän luonaan viikonloppuisin.

Jumala armo ja hyvyys on korvannut menetetyn ajan.

Heidän elämänsä on muuttunut täysin. Tänä päivänä he saavat elää uskossa, vapautettuina alkoholismista. Molemmat työskentelevät Ulan Batorissa, Mongolia-Japani -sairaalassa. Toogii työskentelee turvallisuusvartijana ja Tsoomoo siivoojana. 

Rukoilemme yhdessä aamuin ja illoin, sekä matkatessamme töihin. Toogii pitää aina Raamatun kehotusta mielessään: ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tess. 5:17) Myös Tsoomoo kiteyttää Jumalan armon ja hyvyyden sanoen:  ”Kaikki kunnia ja ylistys kuuluvat Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Jumala on antanut meille takaisin menetetyt vuodet. Kuten Joelin kirjassa luvataan: ’Minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät.’ (Joel. 2:25)”

Jari Välilä

Mitä tarkoittaa sielullisuus? Se on hengellisen elämän korvautumista tunnepohjaisella, järjellisellä tai inhimillisellä uskonnollisuudella ilman Jumalan vaikutusta. Se on muotojumalisuutta, jota meidän ajassamme on paljon.

Kerrotaan, että kerran papit kuulivat taivaasta äänen: ”Jumala on kuollut.” He miettivät, mitä nyt tehdään, kunnes yksi papeista vastasi: ”Jatketaan niin kuin ennenkin. Emme me ole ennenkään Jumalaa tarvinneet.” Ihminenhän voi laulaa, puhua ja pitää kokouksia ilman Pyhää Henkeäkin, ilman todellista Jumala vaikutusta ja voimaa.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä  (Room. 12:2).

Sielullisuus etsii omaa tahtoa; sitä, mikä on itselle hyvää ja otollista. Mutta uskovan tulee etsiä Jumalan tahtoa; sitä, mikä Jumalalle on hyvää ja otollista. Ja ne eivät ole aina sama asia. Mutta jos pysähtyy miettimään, voi Jumalastakin tulla ihmiselle keino saada itselleen kaikkea hyvää ja otollista.

Sana sanoo lopunajan eksytyksestä:

Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan”. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.  (Juuda 1:17–19)

Perkele käyttää sielullisuutta hajottamaan, tuomaan ongelmia, riitoja ja eksyttämään ihmisen pois Jumalan tahdosta.

Mistä johtuu sielullisuuden nousu lopunajassa? Siihen on moniakin syitä, mutta yksi on luopumus Jumalan sanan mukaan, joka erottaa sielun ja hengen.  (Hepr 4:12)

Sielu ja henki on siis erotettu toisistaan Jumalan sanalla, mutta kun sana hylätään, siitä seuraa luopumus. Silloin menevät sielullisuus ja hengellisyys sekaisin, ja juuri niin on käynyt meidän ajassamme. Se on mennyt sekaisin, mitä ihmiset saavat aikaan ilman Jumalaa ja mitä Jumala saa aikaan.

Sielullisuuden vaikutukset:

1. Jeesus sanoi, että se, joka ei kiellä itseänsä ja ota ristiänsä joka päivä ja seuraa häntä, ei ole hänelle otollinen.

Jos olemme sielullisia, seuraamme Jeesusta vain silloin kun tämä tie miellyttää meitä ja vie meille mieluisiin paikkoihin. Mutta emme ole valmiita maksamaan Jeesuksen seuraamisesta hintaa, ja silloin ei ole todellisuudessa annettu hallintavaltaa Jeesukselle, niin että Hän saisi päättää elämästäni enkä enää minä itse.

2. …ja jokainen teki sitä mikä hänen omasta mielestään oli oikein  (Tuom. 17:6).

On olemassa ajatus, että totuus on jokaisen oma asia: eli on monta eri totuutta, ja jokainen päättää itse, mikä on totuus. Tästä on ihan sanontakin: ”Se on sinun totuutesi.” Mutta todellisuudessa on vain yksi totuus ja se on Jumalan sana, ja katsoopa sitä mistä kulmasta tahansa, niin se on aina totuus ja muuttumaton, kiitos Jumalalle.

Sanotaan myös, että tärkeintä on seurata sydämesi ääntä: on siis ajatus, että jos teen sitä, mikä minun sydämessäni tuntuu oikealta, teen varmasti oikein.

Raamattu sanoo kuitenkin, että sydän on petollinen.

Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä  (Snl. 28:26). 

Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie  (Snl. 16:25).

3. Rakkaus nautintoihin ja viihteeseen:

Raamattu kertoo myös, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, koska ihmiset ovat silloin mm. hekumaa eli nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia.  (2. Tim. 3:1–4)

Jos sielunmaailma johtaa ihmistä, silloin kaivataan nautintoja, viihdettä ja tunteita ja eletään niistä. Siksi kokouksienkin pitää saada näitä asioita aikaan, ja jos eivät saa, niin tällaisen ihmisen mielestä se on kuiva ja huono kokous.

Sielullisuudessa, joka on tunnekeskeistä, sekoitetaan sielullinen innostus ja Hengen tuli keskenään. Kaikki lennokas toiminta, kaikki missä on intoa ja meininkiä, siitä ajatellaan, että sen täytyy olla Jumalan vaikutusta.

Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta, ja ennusta heitä vastaan…  (Hes. 13:17)

Sielullisuudessa on valtava voima. Ihminen voi mennä hurmoksiin asti oman sydämensä voimasta, innostus ei siis ole merkki Jumalan vaikutuksesta.

Me näemme tänä päivänä maailman ihmisiä laulamassa hengellisiä lauluja, ja sillä kaikella on hengellisyyden nimi. Eräs saarnaaja sanoi joskus: ”Jumalan kansa laulaa, ja taustalla laulaa filistealaisten kuoro.” Silloin olivat taustalaulajat maailmasta, mutta nyt myös päälaulajat. Voidaan kyllä sanoa, että Pyhä Henki oli läsnä, mutta milloinkaan eivät voi pimeys ja valkeus näin sekoittua, eikä Jumala anna siunausta tällaiselle asialle. Kaikenlainen laulu ei kelpaa Jumalalle, eivätkä siinä ole kyseessä ulkonaiset syyt vaan sisäiset.

Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa  (Aamos 5:23).

Kyse oli Jumalan kansasta. Koska se ei noudattanut sanaa eikä sillä ollut puhdas sydän, niin Jumalalle ei kelvannut laulu eikä soitto. Jos asia on näin Jumalan kansan kohdalla, niin uskallan sanoa, että Jumala ei mielisty eikä yhdy uskosta osattomankaan lauluun. Se jää vain sielulliseksi, tunteita koskettavaksi, mutta Henkeä siinä ei ole.

Riidat, erimielisyydet ja puolueet:

Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus  (1. Kor. 1:10).

Sielullisuus vaikuttaa riitoja, koska minun sielunmaailmani sanoo näin ja toisen noin. Kun sielullisuus saa johtaa ihmistä, seurauksena on riitatilanne. Sielullinen ihminen tulee toimeen vain niiden kanssa, joiden kanssa on samanlaista henkilökemiaa. Hengellinen ihminen puolestaan kykenee rakastamaan vaikeitakin ihmisiä ja jopa vihamiehiänsä.

Jeesus sanoi, että mitä luulette hyötyvänne siitä, jos rakastatte vain niitä, jotka teitä rakastavat, niinhän tekevät publikaanitkin.

4. Lempipuhujat ja korvasyyhy

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia  (2. Tim. 4:3).

Sielullisen ihmisen lempipuhujat eivät valikoidu sen mukaan, mitä he tuovat esille Jumalan sanasta, vaikka se on ratkaisevaa ja muulla ei pitäisi olla väliä. He kiinnittävät huomiota tapaan julistaa sanaa: äänenpainoon, tunteiden näyttämiseen, kuinka puhuja elehtii ja liikkuu jne. Ja nämä sitten ratkaisevat, onko puhuja hyvä vai huono.

…jotka sanovat näkijöille: ”Älkää nähkö”, ja ennustajille: ”Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita  (Jes. 30:10).

Sielullisuudessa tunteet määrittävät, mistä sanasta pidetään, eikä vain pidetä, vaan mitä otetaan vastaan ja mitä ei oteta.

Sielullisuus avaa oven eksytyksille:

…heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman  (2. Tim. 3:5).

Tällaisessa sielullisessa toiminnassa vaikuttaa toinen sielullinen evankeliumi, joka hivelee luonnollista ihmistä, mutta ihminen jää muuttumattomaksi.

Esimerkiksi menestystelogia on sielullisuuden seurausta, ja toteutuu jo meidän ajassamme: uskosta otetaan pois kaikki kärsimys, tuskat, vainot, ahdistukset, sairaudet, köyhyys ja risti eli kaikki sellainen, mikä ei miellytä ihmisen sielunmaailmaa. Tilalle tuodaan kaikkea sellaista, mitä sana ei lupaa, mutta mikä sopii ihmisen sielunmaailmaan: rikkaus, terveys, hyvinvointi, maailman hallitseminen, maine, kunnia jne.

Sielullinen julistus sanoo: ”Teistä tulee suuria ja mahtavia.” Julistuksessa puhutaan siitä, mitä Jumala tahtoo meistä tehdä ja mitä meistä tulee eli korotetaan ihmistä. Tässä julistuksessa tämä kaikki tapahtuu hetkessä, ilman Jumalan kouluja.

Olkaamme hereillä.

Valenca Kunnala

Saavuttuamme kotiin Suomi-jaksolta menin parin päivän kuluttua kadulle kohtaamaan ihmisiä. Illan hämärässä lämpötila lähenteli yhä +33:a astetta, ja hiki valui norona selkäpiissä, mutta ihmisiä oli mukavasti liikkeellä.

Kohtasin tuon yhden illan aikana kadulla ihmisiä monista eri maista, myös niistä, joiden puolesta olemme rukoilleet uskollisesti jo pitkän aikaa: Pakistan, Bangladesh, Intia, Afganistan, Somalia, Syyria jne. 

Kotiin palattuani sanoin iloisena vaimolleni: ”Olen elossa!” ”Miksi?”, hän kysyi. Selitin hänelle, että koin niin suurta tyydytystä ja iloa siitä, että sain tehdä juuri sitä työtä, johon Jumala on minut kutsunut eli ihmisten kalastamista. Erityisenä ilona koin sen, että sain kertoa ilosanomaa niille, jotka eivät vielä koskaan olleet kuulleet Jeesuksesta. Tuona iltana todella koin, kuinka sisäisessä maailmassani virtasi väkevä virta, ja tunsin olevani elossa. 

Mistä sinä virvoitut?

Hengellisessä elämässämme voi olla monia eri virvoituksen lähteitä. Jumalan sana virvoittaa ja vahvistaa uskovaa, kuten myös rukous, seurakunta ja yhdessä laulaminen. Monesti unohdamme kuitenkin yhden virvoituksen lähteen, nimittäin Jeesuksesta kertomisen. Voin vakuuttaa, että kun kerrot muille Jeesuksesta ja pelastuksesta, niin Pyhä Henki sisäisessä maailmassasi iloitsee, ja sinä koet, kuinka virvoitut. 

Raamattu sanoo: Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.  (Matt. 5:14–16) Siksi haluan rohkaista sinua kertomaan uskostasi, eikä laittamaan kynttilää vakan alle. 

Lähetystiimejä ja evankeliointia

Saimme Suomesta tänne todella siunatun tamperelaispariskunnan lähetysharjoitteluun. Olemme mm. opiskelleet yhdessä Raamattua, keskustelleet, rukoilleet, paastonneet ja tehneet evankeliointityötä kaduilla. Jumala on todella ollut meidän kanssamme. Olemme antaneet kiinnostuneille ja janoisille ihmisille Uusia testamentteja sekä muuta hyvää hengellistä luettavaa ja keskustelleet monien ihmisten kanssa Jeesuksesta. Vastaanotto on ollut todella hyvä. Olemme myös saaneet opetuslapseuttaa viime kaudella uskoon tullutta ystävää. 

Yksi välähdys vielä kadulta. Tapasimme kolme saavuttamattomista kansoista tulevaa nuorta miestä. Menimme tervehtimään heitä ja aloitimme keskustelun, joka oli erittäin hyvähenkinen. Vertailimme, mihin me uskomme ja mihin he uskoivat. Yksi miehistä kertoi siitä, kuinka hänen isoisällään oli ollut Raamattu, jota myös hän oli hieman lukenut. Meillä ”sattui” olemaan mukanamme hänen kielellään Uusi testamentti, jota tarjosimme hänelle. Hän otti sen kiitollisena vastaan. Koskaan ei tiedä, mitä tästäkin kohtaamisesta syntyy. 

Lokakuussa meille tulee aktiotiimejä Suomesta. On hienoa tehdä yhdessä innokkaiden tiimiläisten kanssa evankeliointityötä ja opettaa heille enemmän lähetystyöstä. Syksyn aikana matkustamme myös kahdesti tapaamaan, tukemaan, rohkaisemaan ja opetuslapseuttamaan ”Harria”, joka tuli uskoon ensimmäisen työkauden aikana. Hän joutui heti todella kovan vainon kohteeksi, ja monien vaarallisten mutkien kautta Jumala suuressa armossaan ihmeellisesti avasi hänelle oven erääseen maahan.  Siellä hän on nyt turvassa. Päivittäisen yhteydenpidon lisäksi iloitsemme siitä, että pääsemme häntä myös paikan päälle rohkaisemaan ja auttamaan monissa käytännön asioissa.

Kyproksen lähetit

Viime kevään tiimimatkallamme osaa ryhmäläisistä ei päästetty Intiaan. Meillä ei ole edelleenkään virallista tietoa maahan pääsymme eväämisestä. Olemme rukoilleet Jumalan johdatusta mahdolliselle ensi vuoden matkalle. Rukousaiheena on ollut myös, voisimmeko vaihtoehtoisesti osallistua intialaisten ystäviemme kutsumiseen ja heidän matkansa rahoittamiseen Suomeen, jos meille ei ole mahdollista lähteä Intiaan silloin. Vaikka olemme tiedottaneet suunnitelmistamme, että matka Intiaan järjestetään helmikuussa 2027, voi olla, että olosuhteiden pakosta se joudutaan peruuttamaan.

Olemme jättämässä rahoitushakemusta uuden koulun rakentamiseksi Intiaan. Ajatuksena on, että voisimme tuoda suomalaista osaamista intialaiseen peruskouluun ja myös varmistaa, että ylläpitämämme orvot saisivat hyvän peruskoulutuksen. Toteutuessaan hanke tukisi Intian työtämme taloudellisesti ja antaisi oppilaille vahvan pohjan jatko-opintoihin ja yleensäkin elämään. Hakemus jätettäneen lokakuun 2026 aikana. 

Intian lain mukaan yhdistysten tulee anoa lupaa vastaanottaa varoja ulkomailta toimintaansa varten. Intialaisella yhteistyökumppanillamme on tällainen lupa, mutta se tulee myös uudistaa 5 vuoden välein. Nykyinen lupa raukeaa keväällä 2027, ja nyt on aika jättää hakemus sen uusimiseksi. Koko One Wayn Intian työn kannalta on elintärkeää, että lupa saadaan ja työmme voi jatkua normaalisti häiriöittä.

Järjestimme Intia-tapahtuman Raisiossa 19.9.2026. Se oli antoisa ja noin 30 ihmistä oli tullut kuulemaan Intian terveisiä. Tapahtumassa keskityttiin ensi sijassa katulapsiin ja orpoihin, mutta myös koko One Wayn toimintaa ja työn historiaa Intiassa esiteltiin. Katulapsityön tukemiseen saatiin vajaat 2 000 euroa lahjoituksina. Kiitos siitä kaikille lahjoittajille.

Työ Intiassa jatkuu normaalisti taloudellisista vaikeuksista huolimatta. Poikienkodin rakentaminen on edennyt siitäkin huolimatta, että varoja ei ole voitu lähettää normaalisti kesällä 2026. Tavoite on edelleen saada ainakin itse rakennus valmiiksi tämän vuoden aikana. Voi olla, että osa huonekaluista ja muista välineistä saadaan hankittua vasta ensi vuoden puolella.

Intian työssämme tapahtuu edellä kerrottujen ajankohtaisten hankkeiden ja tapahtumien lisäksi paljon muutakin, josta emme aina voi tiedottaa eteenpäin. Sadat lapset saavat hyvät eväät elämään ja ihmisarvoisen elämän. Samoin sadat lesket ovat vuosien kuluessa saaneet rauhan sydämeensä ja kuolleet arvokkaasti. Iso joukko vammaisia on saanut apua leikkausten, erilaisten terapioiden ja kuntoutuksen kautta. Näistä menestystarinoista kirjoitamme myös Raportti-lehdissä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että suuri joukko – jonka vain Jumala tietää – on saanut rauhan sielulleen synneistään ja iankaikkisen elämän toivon.  

Vaikka Intian työssämme on paljon tapahtumia ja haasteita, on se myös kantanut hyvää hedelmää vuosien aikana. Tällä hetkellä suurin uhka työn jatkumiselle on ympäröivästä yhteiskunnasta tuleva paine, intialaisen henkilökuntamme jaksaminen ja Suomesta lähtevän tuen niukkuus. Teet siis hyvin, jos muistat työtämme rukouksin. Emme selviä tästä ilman Herraa. Kiitos myös kaikille työhön tavalla tai toisella osallistuneille. 

Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti. Uutiset täyttyvät sodista, epävarmuudesta, taloudellisista kysymyksistä, turvallisuuskysymyksistä ja yhteiskunnan muutoksista. Moni miettii aivan tavallisia asioita: Mitä tapahtuu seuraavaksi? Mihin tämä kaikki on menossa? Entä oma elämäni – mikä on seuraava askel?

Myös pastorina olen joskus joutunut pysähtymään näiden kysymysten äärelle. Mitä seuraavaksi? Pitäisikö odottaa vai toimia? Onko tämä Jumalan avaama ovi vai pitäisikö minun vielä odottaa?

Silloin palaan usein yhteen Raamatun lupaukseen:

Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee  (Ps. 32:8).

Tässä jakeessa on jotakin hyvin henkilökohtaista. Jumala ei sano vain, että hän tietää tien. Hän sanoo: ”Minä opetan sinulle tien.” Hän haluaa johdattaa ihmistä henkilökohtaisesti.

Kun emme tiedä, mihin olemme menossa, Jumala tietää suunnan

Me ihmiset haluaisimme mielellämme kartan. Olisi mukavaa, jos Jumala antaisi meille valmiin suunnitelman: tässä olet nyt, tästä käännyt, tuossa tulee pieni mutka ja ensi vuonna olet tuossa.

Mutta useimmiten Jumala ei anna koko karttaa. Hän antaa suunnan.

Aabraham lähti matkaan, vaikka hän ei tiennyt kaikkea tulevasta. Pietari astui veneestä veden päälle Jeesuksen sanan varassa. Usko ei tarkoita sitä, että kaikki on selvää. Usko tarkoittaa, että voin mennä eteenpäin, vaikka kaikki ei ole selvää.

Ehkä juuri tässä meidän on joskus vaikeinta luottaa Jumalaan. Haluaisimme tietää ensin ja sitten lähteä. Jumala sanoo joskus: lähde, niin minä näytän seuraavan askeleen.

Seuraavaa askelta varten tarvitaan harvoin koko elämän karttaa.

Joskus riittää, että tiedämme, mihin suuntaan meidän tulee ottaa seuraava askel.

Tietoa on enemmän kuin koskaan – mutta kuulemmeko Jumalaa?

Elämme aikaa, jolloin tietoa on enemmän kuin koskaan. Puhelin kertoo meille muutamassa sekunnissa, mitä maailmassa tapahtuu. Uutisia tulee jatkuvasti. Mielipiteitä on tuhansia. Joku kertoo, mitä pitäisi tehdä, toinen taas, miksi juuri sitä ei pitäisi tehdä.

Tietoa on paljon, mutta rauhaa ei välttämättä ole enemmän.

Siksi meidän on opeteltava uudelleen pysähtymään Jumalan eteen.

Jaakobin kirjeessä sanotaan:

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan (Jaak. 1:5).

Tämä on valtavan rohkaiseva lupaus. Meidän ei tarvitse tietää kaikkea. Me saamme pyytää viisautta.

Ehkä meidän pitäisi joskus rukoilla näin:

”Herra, näytä minulle se, mikä minun tarvitsee tietää, ja auta minua jättämään sinun käsiisi se, mitä minun ei tarvitse tietää.”

Se rukous voisi vapauttaa paljon turhaa painoa sydämeltä.

Älä anna pelon tehdä päätöksiä puolestasi

Epävarmuus synnyttää helposti pelkoa. Ja pelko alkaa helposti tehdä päätöksiä puolestamme.

Raamattu sanoo:

Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen  (2. Tim. 1:7).

Pelko sanoo: ”Älä lähde.”
Usko kysyy: ”Herra, mitä sinä sanot?”

Pelko sanoo: ”Entä jos kaikki menee pieleen?”
Usko sanoo: ”Jumala on kanssani myös silloin, kun en tiedä kaikkea.”

Usko ei tarkoita sitä, ettei koskaan pelottaisi. Se tarkoittaa, ettei pelko saa olla viimeinen sana.

Jos Jumala johdattaa, meidän ei tarvitse rakentaa koko elämäämme pelon varaan.

Kaikki sulkeutuvat ovet eivät ole tappioita

Joskus rukoilemme Jumalalta avointa ovea ja saammekin sulkeutuvan oven.

Se voi tuntua pettymykseltä. Mutta kaikki sulkeutuvat ovet eivät ole tappioita. Joskus ne ovat Jumalan suojaa.

Olemme kaikki joskus katsoneet taaksepäin ja ajatelleet: ”Onneksi tuo asia ei silloin onnistunut.” Vasta myöhemmin olemme ymmärtäneet, että Jumala näki pidemmälle kuin me.

Siksi johdatusta ei pidä arvioida vain sen perusteella, miltä jokin asia näyttää juuri nyt.

Tarvitsemme rukousta, Raamatun sanaa, Pyhän Hengen johdatusta ja joskus myös viisaita ihmisiä ympärillemme.

Jumala osaa johdattaa myös silloin, kun emme ymmärrä hänen tapaansa tehdä sitä.

Pyhä Henki haluaa edelleen johtaa

Jeesus sanoi Pyhästä Hengestä:

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.  (Joh. 16:13)

Pyhä Henki ei ole vain oppi, josta puhumme seurakunnassa. Hän on Jumalan Henki, joka haluaa johdattaa meitä tänään.

Joskus johdatus voi olla hyvin arkinen:

”Soita hänelle.”
”Rukoile nyt.”
”Odota.”
”Mene.”
”Anna anteeksi.”
”Älä sano tuota.”
”Auta tuota ihmistä.”

Kaikki johdatus ei ole suurta ja näyttävää. Usein Jumalan johdatus tulee hiljaisena sisäisenä kehotuksena, joka sopii yhteen Raamatun kanssa.

Siksi meidän kannattaa opetella kuuntelemaan.

Ei vain puhumaan Jumalalle, vaan myös olemaan hiljaa hänen edessään.

Kaikkea ei tarvitse ratkaista tänään

Yksi tämän ajan suurista kiusauksista on yrittää ratkaista huominen jo tänään.

Jeesus sanoi:

Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa. (Matt. 6:34)

Tämä ei tarkoita sitä, ettemme saisi suunnitella tai olla vastuullisia. Se tarkoittaa, ettei meidän tarvitse kantaa huomista tämän päivän voimilla.

Tälle päivälle on oma armonsa.

Jos Jumala antaa meille huomisen, hän antaa myös huomisen armon.

Sinun tehtäväsi ei ole elää koko loppuelämääsi tänään. Sinun tehtäväsi on olla uskollinen tässä päivässä ja ottaa se askel, jonka Jumala näyttää nyt.

Menneisyys ei saa määrätä tulevaisuutta

Joskus johdatusta vaikeuttaa myös menneisyys. Olemme kokeneet pettymyksiä, tehneet virheitä tai ehkä jääneet kiinni siihen, mitä Jumala teki joskus aikaisemmin.

Paavali kirjoittaa:

Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.  (Fil. 3:13–14)

On hyvä muistaa, mitä Jumala on tehnyt. Mutta meidän ei pidä rakentaa tulevaisuutta pelkästään eilisen varaan.

Siksi kysymys ei ole vain: ”Herra, mitä sinä teit silloin?”

Voimme kysyä: ”Herra, mitä sinä haluat tehdä nyt?”

Jumala on edelleen liikkeellä. Hän ei ole käyttänyt kaikkia mahdollisuuksiaan meidän elämässämme loppuun.

Jumala ei johda vain meitä – hän haluaa johtaa meidän kauttamme

Jumalan johdatus ei ole vain sitä, että minä löydän itselleni oikean suunnan.

Jumala haluaa johdattaa meitä myös siksi, että voisimme olla siunaukseksi toisille.

Ehkä sinun seuraava askeleesi on puhelu, joka rohkaisee jotakuta.
Ehkä se on anteeksianto.
Ehkä se on päätös palvella.
Ehkä se on uuden ihmisen kohtaaminen.
Ehkä se on rohkea askel, jonka olet jo pitkään tiennyt oikeaksi.

Jumala voi käyttää hyvin tavallista ihmistä hyvin tavallisessa tilanteessa.

Meidän ei tarvitse olla suuria ollaksemme käytettävissä.

Tarvitsemme vain sydämen, joka sanoo: ”Herra, tässä minä olen. Johdata minua.”

Jeesus ei vain näytä tietä – hän on tie

Kaiken tämän keskellä haluan palata kaikkein tärkeimpään.

Jeesus sanoi:

”Minä olen tie, totuus ja elämä.” (Joh. 14:6)

Jeesus ei ainoastaan näytä meille oikeaa tietä. Hän itse on tie.

Siksi uskovan tulevaisuuden turva ei viime kädessä ole siinä, että tiedämme, mitä ensi viikolla tapahtuu.

Turva on siinä, että tiedämme, kuka kulkee kanssamme.

Jos Jeesus on kanssani, minun ei tarvitse pelätä sitä, etten tunne koko reittiä.

Sinun ei tarvitse nähdä koko tietä

Ehkä juuri nyt joku lukee tätä ja miettii omaa tulevaisuuttaan.

Ehkä edessä on päätös.
Ehkä elämässä on odotusta.
Ehkä jokin ovi on sulkeutunut.
Ehkä olet rukoillut pitkään etkä vieläkään tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Haluaisin muistuttaa sinua Psalmista 32:8:

”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.” (Ps. 32:8)

Huomaa viimeinen lupaus: ”Minun silmäni sinua vartioitsevat.”

Jumala näkee sinut.

Hän näkee myös sen, mitä et osaa sanoa ääneen. Hän tietää kysymykset, joita kannat sydämessäsi. Hän tietää tilanteen, jota muut eivät ehkä tunne.

Sinun ei tarvitse nähdä koko tietä, koska Jumala näkee sen.

Sinun ei tarvitse tietää kaikkea, koska hän tietää.

Sinun ei tarvitse hallita huomista, koska huominen on hänen käsissään.

Tähän aikaan tarvitaan luottamusta

Uskon, että tarvitsemme juuri nyt enemmän kuin koskaan tervettä luottamusta Jumalaan.

Emme sulje silmiämme maailman todellisuudelta. Emme myöskään teeskentele, ettei elämässä ole vaikeita asioita.

Mutta emme anna maailman epävarmuuden määrittää Jumalan luotettavuutta.

Kun uutiset käyvät liian raskaiksi, voimme sulkea hetkeksi puhelimen ja avata Raamatun.

Kun mieli on täynnä kysymyksiä, voimme mennä rukoukseen.

Kun emme tiedä, mitä tehdä, voimme sanoa:

”Herra, tässä minä olen. Mitä sinä haluat sanoa minulle? Mihin suuntaan minun tulee ottaa seuraava askel?”

Ja sitten voimme kuunnella.

Ehkä emme saa koko vastausta.

Mutta ehkä saamme tarpeeksi valoa seuraavaa askelta varten.

Lopuksi

Me emme ehkä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mutta tiedämme, kuka pitää tulevaisuutta käsissään.

Psalmissa 32:8 Jumala sanoo:

”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.”  (Ps. 32:8)

Se riittää.

Sumu voi peittää tien meidän silmiltämme, mutta se ei peitä tietä Jumalan silmiltä.

Siksi voit jatkaa matkaa.

Yksi askel kerrallaan.
Yksi rukous kerrallaan.
Yksi kuuliaisuuden askel kerrallaan.

Jeesuksen kanssa.

Jumala tietää suunnan.

Ja kun hän johtaa, sinun ei tarvitse nähdä koko tietä.

Siunaten,
Santtu Theslund

Tämä vanha sanonta muistuttaa, kuinka tarpeellista ja viisasta on pyytää apua ja neuvoa eri tilanteissa.

Kauan sitten, ennen GPS-aikaa, etsimme autolla ajaessamme kesälomakohdettamme Suomessa. Silloin olivat Suomen kartta tai puhelinluettelon karttasivut hansikaslokerossa suurena apuna. Sujuva matkanteko ja vuokramökkikohteen etsintä edellytti silti kartanlukijaa apukuskina.

Vaikka vieressä oleva kartanlukija osasi tulkita ja lukea karttaa, niin joskus lopullisen määränpään löytymistä varten piti pysähtyä tien varteen ja kysyä paikalliselta ohikulkijalta vielä tarkempaa ajo-ohjetta.

Kristittyinä tiedämme, mihin olemme matkalla ja mikä on määränpäämme, mutta tarvitsemme apua ja ohjausta kulkiessamme tällä tiellä. Mutta voimmeko luottaa ohjeen antajaan, ettei meitä johdateta harhateille, ettemme eksy?

Jeesuksen ylimmäispapillisessa rukouksessa on talletettuna sanat, joista löytyy kristityille totuuden lähde.

”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.”  (Joh. 17:17)

Jumalan sana on kuin aito, todellinen kartta matkaamme varten. Se on totuuden lähde, johon voimme luottaa.

Silti tarvitsemme apua sanan ymmärtämiseen ja sen oikein soveltamiseen elämämme tilanteissa. Jos yritämme tulkita ja ymmärtää Raamattua ilman Jumalan apua, emme pysty hahmottamaan kokonaiskuvaa ja lukemaan sanaa oikein. Voimme kadottaa matkamme tarkoituksen ja keskittyä vain itse havaitsemiimme yksityiskohtiin.

Pyhä Henki auttaa vilpitöntä lukijaa ja etsijää löytämään elämän tien ja suunnan. Meille sanotaan: ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.”  (2. Kor. 3:6) 

Jeesus sanoo:
”Mutta kun Totuuden Henki tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.”  (Joh.16:13–14)

Pyhä Henki näyttää ja avaa kysyjälle ja etsijälle Totuuden Tien, Jeesuksen Kristuksen.

”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Matkatessamme Kristus-tiellä taivaallista päämäärää kohti tarvitsemme päivittäin ymmärrystä ja ohjausta elämän valintoihin ja suunnan tarkistamiseen.

Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin  (2. Tim. 3:16–17).

Jumala tietää tämän ja siksi hän on valmistanut meille paikan, jossa voimme turvallisesti ja avoimesti, uskossa luottaen kertoa hänelle kaiken, mitä tarvitsemme. Jeesus ohjeistaa: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” 

Tämä on se paikka, lähtöpiste, uuteen päivään, minkä jokaisen uskovan tulisi löytää jo aamuvarhain.

Jeesus sanoo:
”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.”  (Joh. 10:9)

Kun olemme rukouskammiossa, rukouksen ja Raamatun äärellä, koemme Jumalan valtakunnan todellisuuden. Silloin käymme sisälle, maailman vaikutuksesta taivaalliseen ilmapiiriin, Raamatun todellisuuteen. Kun poistumme rukouskammiosta, silloin käymme jälleen takaisin ulos tähän maailmaan. Meidän tulisi säilyttää yhteys Herran Hengessä ja totuudessa vaeltaessamme täällä ajassa ja säilyttää se seuraavaan rukouskammiohetkeen.

Voimme täydessä uskon varmuudessa lähestyä Jumalaa kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa jokaisena päivänä.

Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille auliisti ja moittimatta, niin se hänelle annetaan  (Jaak. 1:5).

Siunattua taivasmatkaa,
Jari Välilä

Kesän kuumin kuukausi ja samalla raamatullisen kalenterin viimeinen kuukausi, elul-kuu, alkaa olla lopuillaan. Tämä kuukausi, kuten nimensäkin kertoo, on omistettu kääntymiselle ja Jumalan etsimiselle. Elul-kuun kirjaimet ovat akronyymejä lauseesta ”Ani le-dodi, Ve dodi li”, jotka ovat Korkean Veisun sanat ”Minä olen rakastettuni ja rakastettuni on minun” – kuvastaen Jumalan ja hänen kansansa erityistä rakkaussuhdetta. 

Tämän kuukauden aikana tehdään parannusta ihmisten ja Jumalan edessä ja valmistaudutaan erityisesti tuleviin juhliin: Uuteenvuoteen, Rosh Hashanaan, joka alkaa tänä vuonna 11.9. illalla, ja Jom Kippuriin, suureen sovituspäivään 10 vuorokautta tämän jälkeen. Tänä vuonna viimeisellä nk. ”anteeksipyytämisen viikolla” (Shlichot) kokoontui tuhatmäärin ihmisiä rukoilemaan Itkumuurille. Viimeisenä iltana paikalla oli yli 50 000 henkeä. Portit jouduttiin sulkemaan, sillä pelättiin onnettomuuksia suuressa väkijoukossa, ja porttien ulkopuolelle jäi vielä tuhansia ihmisiä. 

Erikoista Jumalan siunausta koettiin elokuussa, kuumuuden ollessa pahimmillaan, kun Israelissa oli myrsky, jollaista ei ole ollut yli 50 vuoteen. Yleensä sadekausi on lokakuun ja maaliskuun välillä. Kesäkautena ei sada ollenkaan. Nämä epäkausiluontoiset rankkasateet aiheuttivat tulvia monin paikoin, mutta olivat samalla suuri siunaus kuivuudesta kärsivälle maalle.

Epävarmat ajat johtavat etsimään Jumalaa

Vaikka Israelissa on eletty suhteellisen rauhallisia kuukausia huhtikuun jälkeen, ihmisistä heijastuu kuitenkin väsymys ja epävarmuus tulevaisuuden suhteen. Pohjois-Israelin sekä Gazan tilanteet ovat vielä ratkaisematta, ja molemmilla rintamilla kaatuu edelleen lähes päivittäin sotilaita. Myös Iranin tilanne on avoin. Sieltä uhkaillaan Israelia jatkuvasti, ja nyt näihin uhkailijoihin on liittynyt myös Turkki. Taloudellinen tilanne on vaikea, hinnat nousevat, ja monet kirkkokunnatkin kärsivät pienentyneistä tuloista, kun dollarin ja euron kurssit ovat olleet huippualhaiset, ja tukea ulkomailta tulee näin vähemmän. 

Epävarmat ajat ovat saaneet ihmiset etsimään Jumalaa entistä enemmän. Tätä kuvastavat myös Itkumuurille kokoontuneet suuret ihmisjoukot. Seurakuntamme toimistosta on kahdesti käynyt ihmisiä kysymässä neuvoja hengellisiin kysymyksiinsä pelastuksesta. Kerran kaksi ortodoksilta näyttävää nuorta miestä käveli kadulla ohitseni. Toisella oli valkoinen t-paita, jonka selässä oli teksti: ÄLÄ LUOVUTA, JEESUS ON KUNINGAS! Rohkea tunnustus varsinkin ortodoksinuorelta, jolle kääntymisestä Jeesukseen uskovaksi voi seurata ystävien tai jopa perheen hylkääminen. Seurakuntamme on aloittanut viikoittaisten Tel Aviv -iltojen lisäksi evankelioinnin Jerusalemin kaduilla.

Herätyksen tuulet koskettavat myös arabiväestöä. Kuulemme esim. Betlehemin alueelta uusista uskoontuloista, usein unien kautta. Betlehem on muuten erittäin kovaa ääri-islamistien valloittamaa aluetta. Sosiaaliset olot ovat huonot, varsinkin vanhusten ja sairaiden kohdalla. Nadir on yhteyshenkilömme lastenkodissa, jossa käymme. Hän jakoi viime käynnillä ajatuksen, joka on jäänyt mieleeni pitkäksi aikaa: ”Miten voimme pysyä vahvoina, kun elämme vaikeita aikoja ja tulevaisuus näyttää yhä haasteellisemmalta? Ensiksi, meidän tulee pitää huolta henkilökohtaisesta jumalanpalveluksestamme, että vietämme aikaa Jumalan kanssa joka päivä kiitoksessa ja esirukouksessa, kuunnellen Hyvän Paimenen ääntä. Toiseksi, meidän tulee tehdä jokin hyvä työ, vaikka se olisi kuinka pieni, jollekin lähimmäiselle joka päivä, sillä se auttaa myös meitä itseämme. Näin meidän sydämemme pysyy elävänä!” 

Rukoillaan rauhaa ja menestystä Israelille ja herätyksen eteenpäin menoa koko Lähi-idässä!

Kristiina

Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi heille: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani.” (Matt. 28: 18–19)

Ylösnoussut Herra sanoi opetuslapsilleen, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Tarkastellaan seuraavaksi kolmea asiaa, jotka tästä seuraavat.

1. Koska Herralle on annettu kaikki valta, niin hänellä on valta kaikkeen maan päällä ja taivaassa.

Herralle on annettu kaikki valta, hänelle kuuluvat kaikki kansat. Hänellä on oikeus ja valta tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Kukaan ei voi oikeutetusti sanoa: ”Täällä maassa tai paikassa ei saa tehdä opetuslapsia.” Herralla on kaikki oikeudet jokaisessa kansakunnassa ja paikassa. 

Hänelle on annettu kaikki valta! Halleluja!

Herramme antoi myös meille oikeuden tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Hän sanoi: ”Menkää siis ja tehkää…” Meille on siis annettu oikeus ja auktoriteetti häneltä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Herran antama käsky riittää antamaan meille oikeuden julistaa evankeliumia kaikille kansoille. Kuka voisikaan estää, ettei pelastussanomaa saisi viedä hukkuville!

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? (Room. 8:31)

Vastustusta toki on, mutta se ei ole oikeutettua. Se on vastoin korkeimman määräystä. Mikään paikka ei ole suljettu evankeliumilta, vaan Herralla on valta kaikkeen. Ei ole paikkaa, josta Saatana tai maailma voi sanoa totuudessa, että tänne ei saa tuoda evankeliumia. 

Ei, vaan kaikki kuuluu Herralle. Menkäämme siis!

Tämä ei tarkoita sitä, että emme kunnioittaisi muita auktoriteetteja. Meidän tulee kunnioittaa ihmisiä ja esivaltaa. Ylin auktoriteetti on kuitenkin Herralla, jolle on annettu kaikki valta ja se menee yli kaiken muun.

2. Koska Herralle on annettu kaikki valta, niin hänellä on valta myös meihin.

Herralle on annettu kaikki valta, hän on antanut käskyn, joka velvoittaa meitä. Meidän ei tule ajatella, että kyllä kaikki valta on Herralla, mutta se ei tarkoita minun elämääni. Näin ei voi tietenkään olla, vaan Herralla on valta myös minun elämääni. Mutta elämmekö sen mukaan?

Jos pomo sanoo työpaikalla, että tee tämä ja tuo asia, niin totteletko häntä työntekijänä? Totta kai! Mutta miten paljon enemmän meidän tulee totella herrojen Herraa, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä!

Olemme tekemisissä Herran kanssa. Jos emme tottele pomoa työpaikalla, joudumme hänelle vastaamaan. Mutta nyt joudumme vastaamaan Herralle ja tekemään tilin hänelle.

Mitä jos Herra itse ilmestyisi ylösnousseena meidän eteemme ja antaisi tämän lähetyskäskyn, muuttaisiko tämä suhtautumistamme? (Herrahan ilmestyi ylösnousseena opetuslapsille ja antoi tämän käskyn.) Miten eläisimme tämän jälkeen? Tuskin kukaan meistä olisi enää samanlainen tämän kohtaamisen jälkeen. Mutta nyt tarvitaan viisautta. Olkoon tämä käsky elämässämme niin kuin Herra olisi ilmestynyt meille henkilökohtaisesti ylösnousseena ja antanut käskyn kasvoista kasvoihin.

3. Koska Herralle on annettu kaikki valta, hänellä on voima tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan.

Herralle on annettu kaikki valta, hänellä on voima pelastaa. Työllä on menestys, koska hänelle on annettu kaikki valta. Herra käyttää meitä tässä työssä, tehtävä on annettu meille.

Olkaa siis, rakkaat veljeni, lujia ja järkähtämättömiä, aina innokkaita Herran työssä, ja tietäkää, että vaivannäkönne Herrassa ei ole turhaa. (1. Kor. 15:58)

Emme tee työtä omassa voimassa vaan Herrassa, hänen voimassaan. Ja siinä onkin menestys, ei omassa voimassamme. Me teemme hänen voimassaan kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. 

Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo HERRA Sebaot. (Sak. 4:6)

Herran valta murtaa Saatanan, synnin ja kuoleman vallan ihmisten elämästä. 

Herra kertoi vertauksillaan, miten Jumalan valtakunnan työllä on menestys, ja vaikka Jumalan valtakunta alkaa pienestä, niin se leviää ja täyttää lopulta kaiken.

”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut täyteen mittaansa, se on puutarhakasveista suurin. Siitä tulee puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksilla.” Hän kertoi heille vielä vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, ja koko taikina happani.” (Matt. 13: 31–33)

Rohkaisun sanat

Herra rohkaisi kertomalla, että hänelle on annettu kaikki valta. Oi, miten suloinen totuus, riemuitkaamme ja iloitkaamme. Herralla on kaikki valta! Herra myös lupasi olla meidän kanssamme joka päivä maailmanajan loppuun saakka. Saakoon Herran sanat rohkaista meitä, kun teemme Herran antamaa työtä ja teemme kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan.

Samuli Lahtela

Yli tuhat on kateissa, myös vankilassa tarvitaan apua

Tuhoisat tulvat iskivät 26.8. keskiviikkona Nepalin ja Tiibetin rajaseudulle, todennäköisesti jäätikön romahdettua Lamgtangin alueella aiheuttaen jään ja kallion vyöryn. Kuolonuhreja on Nepalissa ainakin 469 (tieto 28.8.2026) ja yli 1 000 ihmistä on yhä kateissa. Pahin tuho kohdistui Rasuwan, Nuwakotin ja Dhadingin piirikuntiin, kun Trishuli-joen vedenpinta nousi jopa 9 metriä puolessa tunnissa. Tulvat vaurioittivat myös useita vesivoimalaitoksia ja katkaisivat sähkönjakelua. Kansainvälistä apua on luvattu pelastustöiden tueksi.

Alueelta Nuwakotin vankilasta on oltu yhteydessä Nepalin One Wayn vankilatyön tiimiin. Nuwakotin vankila sijaitsee matalalla, tasaisella maalla lähellä jokea. Tästä syystä se on jäänyt tulvan alle. Sekä nais- että miesvankien vaatteet, huovat, vuodevaatteet ja muu välttämätön omaisuus ovat vahingoittuneet tai huuhtoutuneet pois tulvan mukana. Vangit ovat nyt erittäin vaikeassa tilanteessa ja apua tarvitaan.

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.  
(Gal. 6:2)

Rukoillaan Nepalin katastrofin uhreiksi joutuneiden puolesta ja autetaan niitä, jotka ovat nyt vailla välttämättömiä tarvikkeita.

Voit auttaa One Way Missionin kautta:
Tilinumero: FI56 2058 1800 0076 71
viite: 2545 (Vankilatyö)