Oli Jeesuksen julkisen toiminnan kolmas pääsiäinen menossa. Viimeinen yhteinen ateria ystävien kanssa oli ohi. Samoin viimeinen yhteinen rukoushetki. Pian kukaan ei enää olisi tarjoamassa Jeesukselle ystävällistä seuraa, läheisyyttä tai apua. Jeesus itsekin totesi tilanteestaan vangitsijoilleen, että Jumala oli sallinut ”pahojen ihmisten hallinnan” ja ”pimeyden vallan” (Luuk. 22:53).
Jeesus ei kuitenkaan ollut toivoton. Hän tiesi, että hänen viimeinen palvelutehtävänsä tulisi olemaan syntien sovitus. Tämä kaikki epäoikeudenmukaisuuden, inhimillisen kärsimyksen ja kivun kohtaaminen avaisi tietä hetkelle, jolloin tämä tapahtuisi. Sen Jumala laskisi hänen päälleen ennen hänen kuolemaansa.
Hän ymmärsi selviävänsä tilanteesta voittajana. Hän oli tästä opettanut opetuslapsilleen: ”… minä annan henkeni ottaakseni sen takaisin … Tämän käskyn minä olen saanut Isältäni.” (Joh. 10:17–18)
Pimeys ei ollut saanut yliotetta Jumalasta
Yksinäisyys, inhimillinen heikkous kaikkine tuskineen sekä tilanteessa hallitseva pahan valta eivät olleetkaan merkkejä Jumalalta, että asiat olisivat huonosti. Jeesus ei ollut tehnyt mitään väärin. Pimeys ei ollut saanut mitään yliotetta Jumalasta. Päinvastoin Raamattu opettaa, että Jeesus oppi kuuliaisuuden joutuessaan kärsimyksiin elämänsä varrella, vaikka oli syytön ja synnitön. Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi (Hepr. 5:8).
Lisäksi Jeesus sai elämänsä kärsimysten keskellä lisää työkaluja palveluksensa työhön. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan (Hepr. 2:18).
Saatana joutui lopulta sivustakatsojan rooliin ja kukistetuksi seuratessaan, mitä Jeesuksen ristillä tapahtui. Ristin tapahtumat yllättivät sen täysin (1. Kor. 2:8).
Teidät, jotka olitte kuolleita rikkomuksissanne ja lihanne ympärileikkaamattomuudessa, Jumala teki eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän [Jumala] antoi meille anteeksi kaikki rikkomukset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme. Sen hän (Jumala) otti pois tieltä ja naulitsi ristiin. Hän [Jumala] riisui aseista hallitukset ja vallat ja saattoi ne julkisen häpeän alaisiksi, kun hän sai niistä Kristuksessa riemuvoiton. Kol. 2:13–15
Tällaisissa olosuhteissa Jumala oli päättänyt toteuttaa ihmiskunnalle valmistamansa suurimman siunauksen. Tämä tarkoittaa voittoa paholaisesta, sen kaikista metkuista ja hedelmistä.
Jeesus itse selvisi tilanteestaan elämällä uskon varassa ja tiukasti Jumalan johdatuksessa.
Jeesus olisi halutessaan voinut antautua inhimillisten tunteidensa valtaan. Olihan hän ihminen loppuun saakka, vaikka samalla myös täydellinen Jumala. Pelon, epätoivon ja murehtimisen valtaan joutuminen olisi estänyt Jeesuksen palvelustyön.
Tarvitsemamme usko on Jumalasta
Samoin Jeesus haluaa varjella meitä joutumasta näiden tunteiden valtaan. Tarvitsemme siihen uskoa, joka on Jumalasta syntyisin. Se ilmaantuu Jumalan lapsessa, joka vilpittömästi ja ehyellä sydämellä kääntyy Jumalan puoleen.
Johanneksen evankeliumi kertoo 6. luvussa Jeesuksen tekemästä ruokaihmeestä. Jeesus oli halunnut viiden leivän ja kahden kalan avulla ruokkia päivän päätteeksi Galilean erämaassa tuhansia ihmisiä, jotka olivat tulleet kuulemaan häntä.
Kansa innostui Jeesuksen kyvyistä ja mahdollisuuksista ja halusi asettaa hänet kuninkaaksi. He kaipasivat helppoa elämää ja vapautta Rooman vallan alaisuudesta. Mutta asiat eivät olleet niin kuin ihmiset luulivat ja halusivat. Jeesuksen aika ei ollut vielä astua Israelin johtoon. Jeesuksen toiminta tähtäsi tärkeämpään päämäärään, iankaikkisuuteen. Jeesus ei tehnyt ihmeitä tuodakseen ilmi mahtavuuttaan ja saadakseen maallista asemaa.
Jeesus sääli nälkäisiä ja nääntyviä ihmisiä ja halusi auttaa heitä inhimillisellä ja henkilökohtaisella tasolla, niin kuin Matteuksen evankeliumi kertoo tästä samasta tilanteesta (Matt. 14:14). Huomatessaan väkijoukon aikeet Jeesus piiloutui heiltä, teki yön turvin ihmeen ja lähti salassa toiselle puolelle järveä kävellen veden päällä.
Ilmaantuessaan seuraavan kerran ihmisjoukolle Jeesus jopa nuhteli äsken hänelle suosiota antaneita kannattajiaan. Hän käänsi heidän ajatuksensa iankaikkisiin arvoihin pois ihmetekojen tuomasta maallista elämää helpottavasta mahdollisuudesta.
Käännä katseesi lahjoista lahjan antajaan!
Jeesus haluaa tehdä vieläkin kaikenlaisia tunnustekoja ja ihmeitä. Niiden perimmäinen tarkoitus on todistaa ihmiselle Jeesuksen henkilökohtaisesta rakkaudesta ja halusta pitää huolta. Ihminen on hänelle tärkeä. Jeesus haluaa käyttää kaikkea valtaansa ja mahdollisuuksiaan myös erilaisten tunnustekojen muodossa sytyttääkseen ihmisessä uskon luottamuksen itseensä ja kykyihinsä.
Tunnustekojen kautta Jeesus haluaa voittaa ihmisen sydämen valinnan puolellensa.
Tästä oli kyse myös silloin, kun Jeesus paransi kymmenen spitaalista, mistä Luukkaan evankeliumin 17. luku kertoo. Nämä sairaat oli käytännössä tuomittu elämään yhteiskunnan ulkopuolella.
Raamatussa tuodaan monessa kohdassa ilmi, että päättäessään tehdä tunnusteon Jeesuksen tuli ensin sääli kärsivää ihmistä kohtaan (vertaa Matt. 20:34; Matt. 9:36; Matt. 14:14; Matt. 18:27–28; Joh. 11:35). Nämä sairaat joutuivat esittämään asiansa huutamalla Jeesukselle. He eivät saaneet lähestyä Jeesusta niin kuin muut. He huusivat pyytäen armoa itselleen. Jeesus havaitsi heidät, pysähtyi, kohtasi heidät ja paransi.
Raamatun kertomus jatkuu spitaalisten kohdalla ihmeen jälkeen. Vain yksi heistä palasi takaisin Jeesuksen tykö kiittämään parantumisestaan. Kuinka usein meille käy samoin, että siunausten keskellä mielemme kiintyy enemmän lahjaan ja sen tuomaan helpotukseen kuin lahjan antajaan. Raamattu ei kerro, ymmärsivätkö loput yhdeksän myöhemmin palata Jeesuksen tykö. Jostain ne tuhannet ihmiset kuitenkin helluntaina löytyivät, jotka Jumala sai uudestisynnyttää. Emme tiedä, oliko kukaan näistä yhdeksästä siinä joukossa mukana.
Jeesus huomautti läsnä oleville vain yhden kymmenestä parantuneesta spitaalisesta palanneen ja osoittaneen kiitollisuuttaan Jumalalle. Jeesus jatkoi opetustaan ja selitti kiittämään palanneen asenteen lopulta pelastaneen hänet. Tämä on aina Jeesuksen tarkoitus ja päämäärä kaikessa.
Vapahtajan tuoretta läsnäoloa toivottaen,
Vesa Sihvo
