Olen viimeisen vuoden aikana miettinyt, pohtinut, rukoillut ja tutkinut armolahjoja sekä opettanut niistä. Kaiken tämän keskellä on vahvistunut ajatus, että ne todella on tarkoitettu myös tälle ajalle, jossa me nyt elämme. Niitä ei ollut tarkoitettu vain jonnekin kaukaiseen, menneeseen aikaan. Aikaan, jota me tänä päivänä katsomme hyvinkin romantisoitunein katsein.
Monta kertaa kuulee ajatuksen, että kunpa palattaisiin alkuseurakunnan aikaan, silloin vasta olikin väkevää Hengen toimintaa. Tässä ajatuksessa on mielestäni se ongelma, että silloin yleensä unohdamme tuolloin olleet haasteet. Kaipaamme niin sanotusti positiivista ilman negatiivista ja haasteita. Pysähdypä hetkeksi miettimään Korintin seurakuntaa.
Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä (1. Kor. 1:4–7).
Paavali kirjoittaa kirjeensä alussa, että Korintin seurakunnassa toimivat kaikki Hengen lahjat, ja kun luet ensimmäistä kirjettä eteenpäin, tulet huomaamaan, että seurakunnan keskellä oli myös syntiä, riitaisuutta, toisten halveksimista, ylpeyttä yms. Jopa sellaista syntiä, jota ei pakanoiden keskuudessakaan harjoitettu. Olisitko halukas olemaan tällaisen seurakunnan keskellä? Yleensä vastauksemme on, että ei, en halua. Kyseessä oli kuitenkin seurakunta, Kristuksen ruumis. Toki on laitettava merkille, että Paavali nuhtelee ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisia ja kehottaa parannukseen, kuten synnistä tuleekin tehdä.
Olemmeko lopulta kovinkaan kaukana alkuajan seurakunnasta tänä päivänä? Edelleen seurakuntiemme keskellä on haasteita, ongelmia ja syntiä, josta tulisi tehdä parannus. Olisiko niin, että kaiken tämän keskellä Jumalan Henki voi toimia ja antaa lahjoja? Kyseessähän ovat armolahjat. Ei ansiosta, vaan yksin armosta Pyhä Henki antaa eri lahjoja eri ihmisille. Edelleen meidän tulee etsiä ja tavoitella innokkaasti armolahjoja. Voisi jopa ajatella, että niitä on meidän keskuudessamme enemmän kuin uskommekaan, ja ne ovat vielä toiminnassa. Ei ehkä sillä tavalla kuin odotamme, eikä vain sellaisia lahjoja kuin me tahdomme, vaan sillä tavalla kuin Pyhä Henki tahtoo kutakin seurakuntaa kasvattaa, rakentaa, lohduttaa ja kehottaa.
Pyhän Hengen lahjat
eivät tule ansiosta vaan armosta.
Raamatusta löydämme ainakin kaksi armolahjalistaa. Yksi on Roomalaiskirjeen luvussa 12:6–8 ja toinen ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä luvussa 12:8–10. Helposti keskitymme Korinttilaiskirjeen listaan emmekä huomaa, että Roomalaiskirjeessä olevat lahjat ovat yhtä paljon armolahjoja: palvelemisen lahja, lahja johtaa, lahja opettaa sekä antamisen lahja. Olemme ainakin osittain sokeutuneet lahjojen moninaisuudelle, ja yleensä odotamme parantumisen lahjan ilmestymistä tai profetian sanaa tms. Kuitenkin Paavalin pääsanoma armolahjoista on niiden moninaisuus ja että kaikkia lahjoja tarvitaan seurakunnan keskellä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo (1. Kor. 12:11).
Ei anneta omien odotusten, oletusten tai pelkojen tulla esteeksi Pyhän Hengen lahjojen ilmestymiselle seurakuntiemme keskellä. Jumala antaa meille hyvää, kun häneltä Pyhää Henkeä anotaan, reilulla kädellä, ei kitsaasti. Ollaan avoimin mielin ja sydämin ja annetaan Jumalan Hengen jakaa tahtomallaan tavalla lahjoja oman tahtonsa mukaisesti.
Rohkaistaan toinen toistamme käyttämään erilaisia lahjojamme Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi.
Siunaten,
pastori Ensio Manni
