Sielujemme vihollinen, tuhansien juonien mestari, haluaa häiritä kaikin tavoin meidän rukouselämäämme. Hän on mestari keksimään Jeesuksen opetuslapsen elämään kaikkea muuta – ei aina välttämättä huonoa – mutta kuitenkin jotain sellaista, mikä ei voimaannuta meitä hengellisesti. Koska lihamme (vanha minä) on liitossa saatanan kanssa, ne yhdessä saavat aikaan suuria haasteita uskonelämäämme. Siksi meidän täytyy ojentautua vaeltamaan Pyhässä Hengessä. Saatana tietää myös, että rukouksessa on valtava voima. Siksi hän tekee kaikkensa sen eteen, etteivät Jeesuksen seuraajat rukoilisi. Jumala haluaa kuitenkin uudistaa kansansa rukouselämän!
Kiire varastaa rukousrauhan
Kiire tappaa rukouksen hengen ja palavan suhteen Herraamme. Kun ajaudumme kiireen ”oravanpyörään” meille jää monesti aikaa vain ”pikarukouksille”. Vuoteillaan, väsyneinä päivän päätyttyä monet uskovat huokaisevat parannusta tehden, että huomenna otan aikaa rukoukselle ja hengellisille harjoituksille kuten Raamatun lukemiselle.
Tämän kirotun kierteen, kiireen ”oravanpyörän”, olen kokenut myös omassa elämässäni. Jumala kuitenkin haluaa ja odottaa, että me oppisimme rukoilemaan säännöllisesti ja viipyisimme Hänen läsnäolossaan. Ajattele! Kaikkivaltias, maan ja taivaan Luoja, haluaa viettää aikaa meidän pienten ihmisten kanssa. Tämä, jos jokin, on mullistavaa! Todellisuudessa Jumalan läsnäolossa meidän sydämemme saa rauhan, levon, tyytyväisyyden ja voiman pyhään, Hengen täyteiseen elämään. Ei ole parempaa paikkaa kuin olla Hänen läsnäolossansa. Sitä, Hänen läsnäoloansa, meidän sielumme todellisuudessa syvimmiltään kaipaa.
Rukous on puhetta Jumalan kanssa
Rukouselämämme voi muuttua vain anomiseksi: ”Jeesus anna minulle sitä, tätä ja tuota”. Tämä on niin lähellä meitä kaikkia uskovia. Meillä voi olla myös rukouslista, jota säännöllisesti rukoilemme. Siinä ei ole mitään väärää, mutta Jumala haluaisi, että rukouselämämme olisi myös vuorovaikutteista. Silloin me jaamme taakkojamme Jumalalle, ja myös Jumala saa jakaa taakkoja ja rukousaiheita meille. Minua on monesti puhutellut Jeesuksen sanat: Minä kutsun teitä ystäviksi… (Joh. 15:15). Jeesus kutsuu meitä ystävikseen! Eivätkö juuri ystävät uskoudu ja jaa asioita toisillensa? On hyvä huomioida, että rukouselämämme ei saisi olla vain välttämätön suorite vaan kanssakäymistä rakkaan Herramme kanssa.
Sana kehoittaa meitä myös ylistämään, kiittämään ja muistamaan, mitä hyvää Herra on tehnyt meidän elämässämme.
Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. (Ps. 103:1–2)
Taisteleva rukous
Kunpa muistamme myös kiittää Häntä. Ei aina vain pyytää Häneltä. Siten meidän jumalasuhteemme voisi olla elävää, voimaannuttavaa ja tuoretta. Kun me ylistämme Herraamme, me emme pyydä Häneltä mitään vaan ylistämme Häntä siitä, mitä Hän on. Myös vaikeuksien ja haasteiden keskellä.
Muistatko, mitä Paavali ja Siilas tekivät silloin, kun heidät laitettiin jalkapuuhun, heitettiin alimpaan vankityrmään ja sidottiin kahleilla? Paavali ja Silas rukoilivat ja lauloivat ylistystä Jumalalle, ja vangit kuuntelivat heitä (Ap. t. 16:25). Vaikeuksien ja haasteiden keskellä voimme oppia kiittämään Häntä, joka on aina ja joka tilanteessa ylistyksen ja kiitoksen arvoinen Jumala.
Paholainen yrittää myös saada meitä luovuttamaan rukoustaistelun, joka meillä on läheisistämme ja eri asioista, jotka Jumala on pannut sydämillemme. Sanan kehoitus on: olkaa kestäviä rukouksessa.
Pian taistelut on taisteltu. Jeesus tulee hakemaan omansa taivaan kotiin. Siellä ei ole enää kipua, murhetta, tuskaa, sairautta, syntiä ym. Mutta nyt on vielä taistelun aika. Raamattu kertoo meille Epafraasta seuraavaa: Teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, tervehtii teitä. Hän taistelee aina rukouksissaan teidän puolestanne (Kol. 4:12).
Jatketaan taistelua uskollisesti, rukoillen, kiittäen ja palvoen Jumalaa niinkuin Epfras. Jumala tulee antamaan voittoja!
Siunaten,
Markus Sainio
