Maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti. Asiat, joita ihminen pitää varmoina, voivat hetkessä horjua. Omaisuus, terveys, työ, ihmissuhteet ja yhteiskunnallinen turvallisuus ovat kaikki asioita, joihin voimme hetkellisesti nojata, mutta mikään niistä ei ole ikuinen.
Raamattu osoittaa meille turvan, joka kestää sekä tämän elämän että kuoleman yli. Tämä turva on Jeesus Kristus.
Kristityn toivo ei perustu siihen, että elämä täällä maan päällä jatkuisi aina samanlaisena. Toivomme perustuu siihen, että Jeesus Kristus on kuollut, noussut kuolleista ja tulee takaisin.
Jeesus tulee takaisin
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1. Tess. 4:16–18)
Tämä sana ei ole tarkoitettu vain herättämään kiinnostusta lopun aikojen tapahtumia kohtaan. Sen pitäisi herättää meissä paljon henkilökohtaisempia kysymyksiä: ”Mikä on minun osani silloin, kun Herra tulee? Olenko valmis kohtaamaan Jeesuksen?”
Raamattu kehottaa meitä valvomaan ja elämään Kristuksen yhteydessä. Tulevaisuutemme ei ole sattuman varassa. Jeesukseen uskovalle Hänen paluunsa on päivä, jolloin usko muuttuu näkemiseksi.
Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. (Matt. 24:21–22)
Siksi tärkein kysymys ei ole, osaammeko sijoittaa kaikki lopun ajan tapahtumat täsmälleen oikeaan järjestykseen. Paljon tärkeämpää on kysyä: ”Onko Jeesus Kristus Herrani?”
Ensimmäinen ylösnousemus
Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm. 20:4–6)
Tässä on valtava lupaus. Niihin, joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, toisella kuolemalla ei ole valtaa. Fyysinen kuolema ei ole Jeesukseen uskovalle loppu. Kristus itse on voittanut kuoleman.
Raamattu kertoo kuitenkin myös toisesta kuolemasta ja viimeisestä tuomiosta.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. (Ilm. 20:12–15)
Tämä johtaa meidät hyvin henkilökohtaisen kysymyksen äärelle: ”Onko minun nimeni elämän kirjassa?”
Miksi ihminen tarvitsee pelastusta?
Raamatun mukaan ihmisen perusongelma ei ole vain se, että teemme silloin tällöin väärin. Ongelma on syvempi. Synti tuli maailmaan ihmisen tottelemattomuuden kautta, ja koko ihmiskunta joutui synnin ja kuoleman alaisuuteen.
Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet (Room. 5:12).
Emme siis tarvitse vain hieman parempaa elämää. Tarvitsemme Pelastajan. Ihminen ei pysty omilla teoillaan sovittamaan itseään Jumalan kanssa. Tarvitaan täydellinen uhri, ja juuri tämän Jumala valmisti meille Jeesuksessa Kristuksessa.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan (2. Kor. 5:19).
Golgatan keskimmäinen risti on uskon keskus. Jeesus ei kuollut ristillä oman syntinsä tähden. Hän oli synnitön. Hän antoi itsensä meidän puolestamme. Kristuksen veri puhdistaa synnistä, ja Kristuksen ristissä meille avautuu kokonaan uusi elämä.
Orjasta Jumalan lapseksi
Pelastus ei tarkoita vain sitä, että syntimme annetaan anteeksi. Jumala tekee jotakin paljon suurempaa. Hän ottaa meidät lapsikseen.
Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!’ Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. (Gal. 4:6–7)
Kristuksessa ihmisen asema muuttuu. Ennen hän oli synnin orja, Kristuksessa hänestä tulee Jumalan lapsi. Tämä ei tapahdu siksi, että ihminen olisi onnistunut tekemään itsestään riittävän hyvän.
Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. (Tiit. 3:3–7)
Tässä on evankeliumin ydin: Hän pelasti meidät. Ei meidän tekojemme ansiosta vaan armosta.
Jeesuksen luokse saa tulla
Moni ihminen voi ajatella, ettei hän kelpaa Jumalalle. Ehkä menneisyydessä on asioita, kuten häpeää, epäonnistumisia, pelkoja ja monenlaisia riippuvuuksia. Ehkä joku teko tai asia, jonka tietää synniksi, on sitonut vuosien ajan. Jeesuksen sanat ovat kuitenkin yksinkertaiset:
”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” (Joh. 6:37)
Kuinka valtava lupaus. Jeesus ei sano: ”Korjaa ensin elämäsi ja tule sitten.” Hän sanoo: ”Tule minun tyköni.”
”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:40)
Pelastus löytyy Jeesuksesta Kristuksesta.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen (Joh. 3:18).
Onko Jeesus sinun turvakalliosi?
Lopulta kysymys tulee jokaisen meidän kohdallemme henkilökohtaisesti. Onko sinulla rauha Jumalan kanssa? Onko Jeesus Kristus sinun turvakalliosi?
Usko Jeesukseen ei tarkoita vain sitä, että tiedämme Jeesuksesta jotakin. Kyse on siitä, olemmeko turvanneet häneen omana Pelastajanamme.
Tänään Jeesus kutsuu edelleen sinua ja minua luokseen. Sinun ei tarvitse ensin tehdä itseäsi paremmaksi. Tule hänen luokseen sellaisena kuin olet. Tunnusta syntisi. Turvaa Jeesukseen. Usko siihen, mitä hän teki ristillä sinun puolestasi.
Kristuksessa on syntien anteeksiantamus, rauha Jumalan kanssa ja iankaikkisen elämä.
Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt (Ilm. 21:4).
Siinä on Jeesukseen uskovan lopullinen turva. Ei tässä muuttuvassa maailmassa, ei omassa voimassamme eikä omassa onnistumisessamme, vaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän on turvakallio ja pelastuspaikka – tässä elämässä, kuolemassa ja iankaikkisuudessa.
Aamen.
Ari Lepistö
