Kaikkia meitä uskovia koetellaan ja joudumme monenlaisiin ahdistuksiin. Koetukset eivät ole helppoja, eiväthän ne muuten olisi koetuksia. Ne voivat olla todella vaikeita ja kipeitä. Voimme joutua aivan äärimmillemme, aivan rajoille, jossa näemme, että minunkin on mahdollista jopa luopua uskosta.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja (2. Kor. 4:8–9).
Aivan kuin joutuisimme hiuskarvan varaan, joka pitää meidät tuhoutumasta. Näin ainakin koemme tunne-elämässämme. Kuitenkin Jumalan kaikkivaltius on mukana: …ei hiuskarvaakaan teidän päästänne joudu hukkaan (Luuk. 21:18).
Voi olla että koetuksemme tuntuvat vain kestävän ja kestävän. Koetuksen aaltoja tulee jatkuvasti, niin kuin meren rajut aallot iskevät rantaan uudestaan ja uudestaan. Aina kun koetamme nousta, uusi aalto kaataa meidät. Sielumme tuskasta sanomme:
”Kuinka kauan, Herra, yhä unohdat minut? Kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivästä päivään murheita sydämessäni? Kuinka kauan viholliseni saa ylvästellä minua vastaan?” (Ps. 13:2–3)
Jumala ei ole sinua hylännyt, ei hän ole Jumala, joka hylkäisi oman lapsensa.
Vaikka ahdistukset eivät ole inhimillisesti miellyttäviä, niin voimme kääntää ahdistukset mahdollisuudeksi!
Mahdollisuudeksi, jota ei muutoin ole. Ahdistuksessa voimme osoittaa erityistä uskoa ja rakkautta Herrallemme. Tätä emme voi tehdä samalla tavoin muuten kuin koetuksen aikana. Kun kaikki menee hyvin, on helppoa ylistää ja kiittää. Silloin ei kysytä meidän sydäntämme. Mutta koetuksissa kysytään: ”Rakastatko sinä minua?” (Joh. 21:16). Ja silloin voimme vastata ”kyllä” sen kautta, mitä teemme koetuksen tilanteessa. Teemmekö Herran mielenmukaisen ratkaisun? Pidämmekö kiinni hänestä ja hänen sanastaan? Roikummeko hänessä edelleen kiinni, kaikesta huolimatta?
Oi, mikä suloinen hetki, ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa uskoa ja rakkautta Herrallemme. Älkäämme sitä tuhlatko!
Silloin voimme elää totuuden mukaan, ei tunteiden, vaan totuudenmukaisesti ylistäen ja kiittäen Herraa. Kun kaikki menee pieleen, ottakaamme silloin aseeksemme ylistys ja kiitos. Silloin saamme voiton!
Koetuksellemme on aikanaan myös loppunsa. Nyt me tarvitsemme kestävyyttä, niin kuin on kirjoitettu: te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon (Hepr. 10:36). Niin kuin koetus alkoi, niin se myös loppuu aikaan.
Meidän tulee luottaa Jumalaan koetuksen tulessa!
Jobinkin suurelle koetukselle oli aikanaan loppunsa.
Veljet, ottakaa vaivan kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Kuinka ylistämmekään autuaiksi niitä, jotka ovat pysyneet kestävinä! Olette kuulleet Jobin kestävyydestä, ja Herran antaman lopputuloksen te tunnette. Herra on laupias ja armahtava. (Jaak. 5:10–11)
Älkäämme unohtako, että Herra on laupias ja armahtava. Hän armahtaa meitä ajallaan. Meidän tulee olla kestäviä ja kärsivällisiä pahan kärsimisessä. Job oli kestävä, ja ajallaan Herra armahti häntä, ja hänen osansa oli suurempi kestetyn koetuksen jälkeen kuin ennen sitä. Kiitos Jumalalle! Kestetyn koetuksen jälkeen voimme saada jotain sellaista, mitä muuten emme olisi voineet saada.
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin. Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita. (Jaak. 1:2–4)
Voimme pitää koetuksia pelkkänä ilona. Uskon kestävyydestä seuraa kärsivällisyyttä, kärsivällisyydestä täydellinen teko, jotta olisimme täydellisiä ja eheitä ilman mitään vajausta.
Mikä onkaan lupaus niille jotka kestävät koetuksen!
Autuas se mies, joka kestää koetuksen. Kun hänet on koeteltu, hän on saava elämän kruunun. Herra on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. (Jaak. 1:12)
Tällainen henkilö saa ikuisen elämän, tämä on itse Herran lupaus! Lupaus niille, jotka rakastavat häntä, jotka sanovat koetuksessa teollaan ja valinnoillaan: ”Kyllä, minä rakastan sinua.” Rakkaus tulee ilmi koetuksissa. Rakastammeko todella häntä? Olemmeko valmiit kärsivällisesti kärsimään hänen tähtensä?
Koetuksessa voimme sanoa ja teoilla osoittaa: ”Minä rakastan sinua, en hylkää sinua, minä valitsen ylistää ja kiittää sinua. Sinä olet laupias ja armahtava, ja ajallaan sinä minua armahdat, ja vaikka et armahtaisikaan, minä silti valitsen rakastaa sinua! Silti valitsen ylistää ja kiittää sinua!”
Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.
Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.
Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. Herra tekee vanhurskaita tekoja ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt tiensä tunnetuksi Moosekselle, tekonsa Israelin lapsille.
Herra on laupias ja armahtava, pitkämielinen ja suuri armossaan. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa ikuisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä maksa meille pahojen tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin Herrakin armahtaa niitä, jotka häntä pelkäävät. Sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme; hän muistaa, että olemme tomua.
Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho; hän kukoistaa kuin kedon kukka. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo on ikuisuudesta ikuisuuteen niiden yllä, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa kestää lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa, muistavat hänen asetuksensa ja noudattavat niitä.
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkea. Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka toteutatte hänen sanansa, kun kuulette sen. Ylistäkää Herraa, kaikki hänen joukkonsa, te hänen palvelijansa, jotka täytätte hänen tahtonsa. Ylistäkää Herraa, kaikki hänen luotunsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Ylistä Herraa, minun sieluni! (Ps. 103:1–22)
Samuli Lahtela


