”Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta. Kehottakaa sen sijaan toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan ”tänä päivänä”, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi. Mehän olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina siinä luottamuksessa, joka meillä alussa oli.” (Hebr. 3:12-14)
Herätys valvomiseen
Hebrealaiskirjeen sanat ovat vakavat, mutta samalla täynnä lohdutusta: “Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta.” Tässä piilee syvä totuus: usko ei ole itsestään pysyvää, vaan sydämemme voi muuttua, jos emme ole valvo. Elävä Jumala kutsuu meitä pysymään Hänessä, mutta meidän on myös itse pidettävä sydämemme avoimena, herkkänä ja vastaanottavaisena.
Elämän myrskyt, pettymykset, arjen kuormitukset ja epäily voivat hiljalleen haalistuttaa uskoa, jos emme pidä huolta yhteydestä Jeesukseen. Usein emme huomaa, kuinka pienetkin epäilykset, katkeruus tai väsymys alkavat turruttaa sydämen. Siksi kirjoittaja kehottaa meitä varovaisuuteen: älä anna epäuskon hiipiä sydämeesi niin, että käännyt pois Jumalasta. Tämä on kutsu valppauteen ja itsearviointiin – mutta myös lohdutuksen sana: Jumala ei hylkää meitä, vaan odottaa, että käännymme Hänen puoleensa.
Yhdessä toisiamme tukien
On lohduttavaa lukea, että emme ole kutsutut kulkemaan tätä matkaa yksin. Hebrealaiskirje jatkaa: “Kehottakaa sen sijaan toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan ’tänä päivänä’, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi.” Yksinäinen usko on haavoittuvainen usko. Me tarvitsemme toistemme rohkaisua, rukousta, läsnäoloa ja tukea. Päivittäinen yhteys toisiin uskovaisiin ja Jumalaan pitää sydämen lämpimänä ja estää sen paatumisen. Kun jaamme uskoamme, kokemuksiamme Jumalan uskollisuudesta ja rukouksen voimaa, syntyy hengellinen yhteys, joka vahvistaa meitä kaikkia.
Voima pysyä tulee Jeesuksesta
Hebrealaiskirje ei kuitenkaan pysähdy varoitukseen ja kehotukseen – se muistuttaa myös suuresta lahjasta, joka meille on annettu: “Mehän olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina siinä luottamuksessa, joka meillä alussa oli.” Kristuksen osallisuus elämässämme ei ole vain hetken kokemus tai merkki menneestä päätöksestä; se on jatkuva kutsu ja voimavara. Kun pysymme uskossa, luotamme Jumalan lupauksiin, rukoukseen ja Hänen sanaansa, usko kantaa meitä läpi elämän vaikeidenkin hetkien.
Tämä kutsu on henkilökohtainen ja samanaikaisesti yhteisöllinen. Sinä voit tänään päättää pitää sydämesi avoimena Jumalalle, mutta samalla voit rohkaista lähimmäisiäsi, muistuttaa heitä Jumalan uskollisuudesta ja yhdessä vahvistaa uskoanne. Jokainen päivä tarjoaa mahdollisuuden kasvaa uskossa, oppia luottamaan syvemmin ja kokemaan Jumalan läsnäolo käytännössä.Rohkaisuksi kestävyyteen
Älä anna epäilyn, väsymyksen tai synnin etäännyttää sinua Jumalasta. Pidä katseesi Kristuksessa, osallistu yhteisön tukemiseen ja pysy lujana alussa saamassasi luottamuksessa. Elävä Jumala ei hylkää, Hän ei väsy odottamaan ja Hän kutsuu meitä joka päivä uudelleen yhteyteensä.
Nyt on aika vastata tähän kutsuun: pysy uskossa, rohkaise toisia ja elä läheisessä suhteessa siihen Jumalaan, joka on elävä, voimallinen ja iankaikkinen.
Siunaten, Pastori Ensio Manni
