Niin astuivat Selofhadin tyttäret… Mooseksen ja pappi Eleasarin ja päämiesten ja kaiken kansan eteen ilmestysmajan ovelle ja sanoivat:… ”Anna meille perintöosuus isämme veljien keskuudessa.” Ja Mooses saattoi heidän asiansa Herran eteen. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: ”Selofhadin tyttäret puhuvat oikein. Anna heille perintöosuus heidän isänsä veljien keskuudessa ja siirrä heidän isänsä perintöosa heille.” (4. Moos. 27:1-4)
Selofhadin tyttäret olivat Jumalan kansaa, ja Jumalan kansan oikeudet kuuluivat heille. Siksi he eivät suostuneet alistumaan heikompaan osaan passiivisina, vaan astuivat Mooseksen eteen asemaansa ja oikeuksiinsa vedoten. Kysymys, jonka he Moosekselle esittivät, oli niin vaikea, että Mooseskaan ei kyennyt siihen heti vastaamaan. Ehkä hän ajatteli, että mitä nuo naiset valittavat ja vaativat. Tuskinpa Jumala heitä kuulee. Tyytyisivät vain osaansa. Mutta Jumala vastasi Moosekselle: ”Selofhadin tyttäret puhuvat oikein.”
Moni tyytyy tänäänkin vain elelemään epäuskoisena alistuen passiivisena osaansa, kyselemättä koskaan oikeuksiaan ja osuuttaan Jumalan kansan jäsenenä. Jumala arvostaa sitä, että Hänen lapsensa pitävät kiinni lapseuteen liittyvistä oikeuksistaan ja arvostavat niitä lupauksia, joita Jumala on sanassaan antanut.
Jumala iloitsee siitä, että he löytävät vastaukset Hänen sanastaan, rikkaan elämän ja tulevaisuuden Jumalassaan.
Eräs nainen tuli kerran Jeesuksen luo pyytämään apua. Jeesus vastasi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja antaa penikoille.” Nainen ei kuitenkaan luovuttanut ja sai mitä halusikin.
Kun Elian aika oli päättymässä, hän pyysi Elisaa jättämään hänet mennäkseen Jordanille, mutta Elisa ei suostunut: ”Niin totta, kuin Herra elää ja niin totta kuin sinun sielusi elää; minä en jätä sinua.” Lopulta heidän päästyään Jordanin yli Elia sanoi Elisalle: ”Pyydä minua tekemään jotain hyväksesi.” Elisa oli riippunut sitkeästi Elian mukana, ja nyt oli tullut hänen tilaisuutensa. Hän päätti pyytää paljon: ”Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa.” Ehkä Elia ajatteli, että johan on otsaa miehellä. Haluaa vielä kaksi kertaa enemmän Pyhää Henkeä kuin minulla on ollut. Eikö nyt edes sama määrä olisi riittänyt. Niin Elia vastasi: ”Pyyntösi on vaikea täyttää.” Mutta Jumala ajatteli toisin ja antoi, mitä Elisa oli pyytänyt. Ei ollut väärin se, mitä Elisa oli sanonut. Jumalan silmissä se ei ollut itsekästä ja paheksuttavaa. Jumalan tuomio oli sama kuin Selofhadin tyttärille: ”Elisa on puhunut oikein.”
He pitivät kiinni Jumalan lupauksista ja saivat mitä halusivat.
Jos Selofhadin tyttäret olisivat vain passiivisena alistuneet osaansa, he eivät koskaan olisi saaneet, mitä heille kuului. Jos Elisa ei olisi sitkeästi seurannut Eliaa ja pyytänyt Jumalalta paljoa, ei Elisasta ehkä koskaan olisi tullut suurta profeettaa. He pitivät kiinni Jumalan lupauksista ja saivat mitä halusivat.
Kun on kysymys hengellisistä siunauksista, älä koskaan ajattele, että kyllä tämä jo riittää; minä olen kiltti ja nöyrä, enkä pyydä enempää. Sinulle kuuluu samat oikeudet kuin muillekin. Jeesus on sinut korottanut lapsen asemaan. Pidä kiinni asemastasi ja oikeuksistasi. Odota suuria Herralta. Usko, että Hän haluaa olla hyvä sinullekin.
Tapani Suonto
