Ihmisen hengellistä elämää kuvataan usein tiellä kulkemisella. Jeesus sanoi:
”Minä olen tie, totuus ja elämä.
Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Teitä rakennetaan kulkemista varten, että pääsemme lähtöpisteestä määränpäähän. Tie viitoittaa meille reitin, että emme eksy. Tiellä on myös toisenlainen merkitys. Se kuvaa ihmisen elämäntapaa.
Raamattu puhuu syntisten tiestä – tai jumalattomien tiestä. Raamattu puhuu myös vanhurskasten tiestä ja nuhteettomuuden tiestä, erilaisista elämäntavoista ja valinnoista.
Raamattu varoittaa kulkemasta väärää tietä, elämästä väärin.
”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” (Snl. 14:12)
Jeesus kutsuu ihmisiä luoksensa ja kulkeman kanssaan näillä sanoilla: ”seuraa minua”.
Jeesus sanoo myös: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minulle kelvollinen. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen, ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 10:38–39)
On tarpeen kadottaa vääränlainen elämäntapa ja asenne, sillä se on lopulta kulkemista kuoleman tiellä. Ristin ottaminen on sen ymmärtämistä, että ei ole olemassa muuta Tietä, joka vie pelastukseen ja johdattaa meitä oikeanlaiseen sisäiseen vapauteen, kuin se, että vaellamme Jeesuksen kanssa.
”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17)
Tässäkin puhutaan Tiestä – elämäntavasta, kuinka elää? Siitä, millainen on ihmisen moraali, motiivi, ajatukset, teot ja tarkoitus elämälle, jne. Kun lähdemme seuraamaan Jeesusta, uudessa elämässämme, emme voi raahata vanhaa elämäämme mukana. Se on ylen raskas taakka kantaa. Siitä tulee luopua ja asettaa se Jeesuksen ristin juurelle. Kun kerran annamme itsemme Jeesukselle, emme ole enää itsemme omat.
Jeesus tarjoaa toisenlaista elämää. Se on elämää totuudessa ja vapaudessa. Elämää läheisessä yhteydessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Jokaiselle Jeesus-tiellä kulkijalle luvataan oikeanlainen, juuri sinulle räätälöity ies, ja kuormakin on kevyt kantaa.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30)
Eräs oleellinen asia on hyvä muistaa: Jos haluamme päästä johonkin, meidän täytyy lähteä liikkeelle. Samoin meidän täytyy tietää, miten pääsemme määränpäähän.
Jeesus-tiellä kulkeminen on elämän pituinen matka. Se on matka kohti päämäärää ja kasvamista ihmisenä Jumalan tahdossa. Emme kulje tällä tiellä yksin, sillä Jeesus on luvannut olla kanssamme joka päivä maailmanajan loppuun asti.
”Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2. Kor. 4:16–18)
On olemassa sanonta: ”parempi kulua, kuin ruostua”.
Elämän on tarkoitus kuljettaa uskovaa eteenpäin kohti taivaallista määränpäätä. Tällä matkalla kulkiessamme monenlaiset ulkoiset tekijät muistuttavat meitä maallisen elämän katoavaisuudesta. Ulkoisesti kulumme matkallamme, mutta ei ole parempaa vaihtoehtoa. Jos jäisimme paikoillemme, sen vaikutus olisi vielä pahempi, ruostuminen. Kulunutta voidaan edelleen hyödyntää, mutta ruostunut on jo tullut tiensä päähän.
Jari Välilä
