Jeesus sanoi: ”Ja koska laittomuus lisääntyy, kylmenee monien rakkaus.” (Matt. 24:12)
Jeesus puhui tässä tulevasta ihmiskunnan ajasta. Voimme nähdä maailman tapahtumia tarkkaillessamme, että elämme juuri tällaisessa ajassa. Johanneksen kirjeessä tarkennetaan, mitä tuo laittomuus tarkoittaa: Jokainen, joka tekee syntiä, harjoittaa laittomuutta, sillä synti on laittomuutta. (1. Joh. 3:4)
Emme voi nimetä rakkauden alle kaikkea, mitä ihmiset tekevät ja ajattelevat, sillä rakkaudessakin on rajansa. Ihmiset ajautuvat helposti ulkopuolelle todellisesta rakkaudesta, itsekkään luontonsa ja ylpeytensä tähden.
Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4:9–10)
Ylpeys oli Luciferin synti. Hänelle ei riittänyt loisto ja suuruus, jonka Jumala oli hänelle antanut. Ylpeyden tähden hän lankesi ja hänestä tuli paholainen, Jumalan vihollinen ja ihmiskunnan pettäjä.
Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika? Kuinka oletkaan maahan syösty, sinä kansojen valtias! Sinä sanoit sydämessäsi: ”MINÄ nousen taivaaseen, minä korotan istuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle ja istun kokoontumisvuorelle, perimmäiseen pohjolaan. MINÄ nousen pilvien yläpuolelle, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.” (Jes.14:12-14)
Sinä olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa. Kaikenlaiset jalokivet olivat koristeinasi. Karneolia, topaasia, kalsedonia, krysoliittia, onyksia, berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja kaiverrustyöt sinussa. Ne valmistettiin sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit voideltu, suojeleva kerubi, ja minä asetin sinut Jumalan pyhälle vuorelle; sinä käyskentelit tulisten kivien keskellä… Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. (Hes. 28:13–14, 17)
On olemassa ihmisryhmiä, jotka ovat ylpeitä ylpeydestään. Kaiken keskiössä on MINÄ, aivan kuten paholaisen kohdalla tapahtui. Ihmiset marssivat ylpeinä eri puolilla maailmaa PRIDE-sloganin alla osoittamassa omaa ylpeyttään. On surullista, että tähän valheen verkkoon ovat lähteneet mukaan monien maiden päättäjät ja järjestöt, jotka eivät todellisuudessa välttämättä edes ymmärrä, mistä tässä ”vallankumouksessa” on kysymys.
Jokainen, joka ajattelee eri tavalla kuin nämä pride-ihmiset, on heidän mielestään ahdasmielinen, tuomitseva ja ymmärtämätön. Miksi nämä ihmiset haluavat kaikkien elävän ja ajattelevan kuten he?
Valtion päämiehet ja johtavat poliitikotkin asettuvat puolustamaan tätä ihmisten ylpeyttä ja valhetta, koska heiltä puuttuu Jumalan antamaa viisautta. He luottavat sokeudessaan luopuneen kirkon johtohenkilöihin, jotka eivät itse usko Jumalan Sanaan. He turvaavat inhimilliseen viisauteen ja ajatteluun, koska eivät itse halua lukea, mitä Jumala ihmisille puhuu.
Raamattu kehottaa meitä:
Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Näyttäköön hän tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi. Mutta jos teillä on sydämessänne katkera kiivaus ja riitaisuus, älkää kerskailko ja valehdelko totuutta vastaan. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta vaan maallista, sielullista, riivaajien viisautta. (Jaak. 3:13–15)
Ketä vastaan nämä ihmiset taistelevat pride-kulkueissaan? Tavoittelevatko he valta-asemaa omalla ideologiallaan vaatien jopa koulujen opettavan lapsia heidän tavallaan. Lapsiin ja yhteiskuntaan halutaan kylvää heidän oppinsa ja aatteensa siemenet.
Miksi useat valtion johtajat ja poliitikot puolustavat tätä ihmisten ylpeyttä, heidän itsekästä ja ahdasmielistä asennettaan toisin ajattelevia, kuten Raamattuun uskovia kristittyjä kohtaan?
Jeesus sanoi:
Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan. (Matt. 15:13–14)
Tätä Jeesuksen vertausta voidaan soveltaa kaikkiin oppeihin, aatesuuntiin ja uskomuksiin, jotka eivät ole Jumalan tahdon ja Raamatun mukaisia. Jumala tahtoo ihmisten parasta. Jumala rakastaa ihmisiä, mutta vihaa kaikkea syntiä, sillä synti erottaa ihmiset Jumalasta.
Jumalan tahdon tunteminen ei ole ihmistä vastaan, vaan ihmisen puolella. Vain Jumala voi armossaan avata ihmisen ymmärryksen käsittämään myös hengellisiä, iankaikkisia asioita. Eivät kaikki ihmiset pelastu, vaan he, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä ymmärtäen olevansa syntisiä ja tarvitsevansa Jeesusta Kristusta pelastajakseen.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie (Snl. 14:12).
Jeesus opettaa ja varoittaa meitä jokaista näillä sanoilla:
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Matt. 7:13–14)
Jeesus sanoo:
”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”
Ylpeys ja sen seuraukset ovat lähellä meitä jokaista, mutta me voimme valita ja kääntyä Jumalan puoleen.
Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä (Jes. 66:2).
Jari Välilä
