Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa… (2. Kor. 2:14)

Voittosaatto kuuluu sinunkin elämääsi. Ei vain menestyksen ja onnen hetkinäsi, vaan kaiken todellisuuden keskellä. Sinulle on luvattu voittosaatto.

Mies, joka kirjoitti nuo lauseet Pyhän Hengen inspiroimana, ei itse elänyt mitään hilpeää ja helppoa elämää. Paavali tiesi, mitä elämä on. Häntä oli vihattu ja vainottu, ruoskittu, kivitetty ja pahoinpidelty. Hän oli ollut vangittuna, ajelehtinut meressä vuorokausia ja kokenut monenlaista vainoa, hätää ja yksinäisyyttä. Hän oli monien halveksima, niin ettei häntä edes hyväksytty kaikkiin seurakuntiin opettamaan. Hänen saarnansa eivät joidenkin mielestä olleet ”minkään arvoisia”. Kuitenkin hän kaikesta kärsimyksestään huolimatta julisti: ”Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa.”

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat

Paavali ei puhunut tappiosta. Ei silloinkaan, kun hän virui vankeudessa tai ajelehti hengen hädässä meressä. Ei, vaikka hän näki perkeleen riehuvan ja vastustavan häntä kaikin voimin. Paavali tiesi, että ”Jumalan ajatukset eivät ole meidän ajatuksiamme”. Hän saattaa sallia sielunvihollisen mellastaa aikansa, mutta ei loputtomiin. Kun tulee Jumalan hetki, Hän puuttuu tilanteeseen ja kääntää sen voitoksi. Siksi Paavali pystyi julistamaan: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” Vihollinen voi riehua oman aikansa, ja meistä tuntuu, ettei Jumalakaan välitä. Mutta juuri se on osa jumalallista voittosaattoa. Kun Jumala lopulta ilmestyy, voitto on paljon suurempi kuin ilman taistelua.

Muistat Danielin kolme ystävää, jotka eivät suostuneet kumartamaan Nebukadnessarin kultaista kuvapatsasta. He uskoivat ja luottivat Jumalaan. He tiesivät, että Jumala on suurempi kuin vihollinen ja kykenee kyllä auttamaan heitä, kun he ovat uskollisia vain Jumalalleen. Kuinka heidän kävi? Kaikista rukouksista ja avunhuudoista huolimatta apua ei tullut. Voiko surkeampaa kohtaloa olla kuin palaa tuhkaksi vihollisen pystyttämässä pätsissä. Näytti siltä, ettei Jumala välittänyt, mitä Hänen kansalleen tapahtui. Mutta kun he olivat jo liekeissä ja kulkeneet tappion tien loppuun asti, sanoi Nebukadnessar: ”Minä näen neljä miestä tulisessa pätsissä ja yksi heistä on näöltänsä niinkuin Jumalan Poika.”

Jumala salli tappion miesten elämässä. Mutta tuohon pätsiin Jeesus itse astui heidän kanssaan. Perkele sai nousta vanhurskautta vastaan kaikella tuhovoimallaan, ja juuri se teki voitosta niin täydellisen. Nebukadnessar julisti: ”Ei ole muuta Jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä.”

Heikko voi olla Kristuksessa väkevä

Tämän maailman ihmisille voittosaatto merkitsee menestystä ja kunniaa. Se merkitsee lihallista voimaa ja valtaa. Se merkitsee parrasvaloja ja nimeä lehtien palstoilla. Jumalallinen voittosaatto on jotain aivan muuta. Paavali kirjoittaa tästä: ”Minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.”

Jumala sallii perkeleenkin joskus kiusata meitä, ettei meistä tulisi perkeleitä. Helppo ja menestyvä elämä ilman mitään vastoinkäymisiä tekee ihmisestä kovan ja ylpeän. Tässä mielessä ei ole vaikeaa ymmärtää Jumalan aivoituksia. Ylpeä ja kova ihminen on vastenmielinen. Hänen seurassaan tulee paha olo. Sellaisia meistä äkkiä tulee, jos Jumala ei meistä huolehdi. Mutta kuinka kaunis onkaan Jumalan muovaama nöyrä ja murtunut ihminen. Sellaiseksi ei voi opiskella. Sellaiseksi ei ryhdytä hyvillä päätöksillä. Sellaisia kasvaa vain Jumalan koulussa. Jumala itse muovaa meistä Kristuksen kaltaisia.

Kasvu Kristuksen kaltaisuuteen tapahtuu Jumalan koulussa

Älä aliarvioi itseäsi. Parrasvalot ja inhimillinen menestys eivät ole jumalallista voittosaattoa. Se, mikä ihmissilmin on suurta, on Jumalalle usein pientä. Suurta on saada kasvaa Hänen koulussaan ihmiseksi, jota Jumala arvostaa – Kristuksen kaltaiseksi, valmiiksi jaloa käyttöä varten. Se on suurta ja tavoiteltavaa. Sellaista Jumala sinustakin tekee.

Kysymme joskus vaikeuksiemme keskellä, miksi Jumala sallii kaiken? Olenko minä ylpeämpi ja huonompi kuin muut? Tuskin kukaan voi sanoa Joosefistakaan, että hän olisi ollut syntisempi kuin veljensä joutuessaan orjaksi Egyptiin ja lopulta vankilaan unohdetuksi. Raamattu sanoo: ”Joosefin isäntä pani hänet vankilaan, mutta Herra oli Joosefin kanssa ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki.”

Herra oli Joosefin kanssa

Joosef kulki jumalallisessa voittosaatossa. Vihollisen riehuminen hänen ympärillään ei merkinnyt tappiota. Juuri se oli valmistamassa Joosefista Jumalan sydämen mukaista, nöyrää ja murrettua miestä, jota Jumala arvosti. Joosef kulki vankeudessakin voittosaatossa, sillä Herra oli Joosefin kanssa, ja hän menestyi kaikessa. Ja kärsivällisesti odotettuaan hän sai nähdä Jumalan lupausten täyttyvän elämässään. Niin käy sinullekin, sillä Hän on luvannut sinulle voiton.

Tapani Suonto