Monet ovat kuulleet sanonnan ”veri on vettä sakeampaa”. Se vie ajatukset perhe- ja sukulaissuhteisiin, sillä perheellä ja suvuilla on suuri yhteenkuuluvuuden voima, niitä yhdistää veren perimä. Sanonnan painotus onkin perhesiteiden ja sukulaissuhteiden tärkeydellä ja merkityksellä elämässämme.
Kuitenkin iän karttuessa, kasvun ja itsenäistymisen kautta tutustumme elämämme aikana uusiin ihmisiin, ja näistä ihmissuhteista voi tulla todella syvällisiä ystävyyssuhteita. Sukumme ja perheemme ulkopuolelta tulevat ihmissuhteet voivat muodostua todella läheiseksi ja syvällisiksi, jopa enemmän kuin perhesiteemme.
Raamattu kertoo tällaisesta ystävyydestä Daavidin ja Joonatanin välillä. Joonatan oli sotaurho, kuningas Saulin esikoinen, joka vanhimpana poikana olisi isänsä kruunuperijä ja seuraava Israelin kuningas. Daavid oli isänsä Iisain nuorin poika, jonka Jumala valitsi olemaan seuraava Israelin kuningas. Heidän ystävyytensä alkoi Daavidin voittaessa taistelussa filistealaisen Goljatin, jonka jälkeen kuningas Saul otti Daavidin luoksensa asumaan.
Joonatan ymmärsi Jumalan valinnan ja mielisuosion Daavidin kohdalla.
Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti tätä kuin omaa sieluaan. Hän riisui viitan yltään ja antoi sen Daavidille, samoin haarniskansa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä. (1. Sam. 18:3–4)
Tällä teollaan Joonatan osoitti syvää ystävyyttä ja uskollisuutta Daavidia kohtaan, ymmärtäen myös, että Daavid tulee olemaan Israelin kuningas (1. Sam 23:16–18). Joonatanin teko osoitti todellista nöyryyttä, ystävyyttä ja veljellistä rakkautta Daavidia kohtaan.
Saul kadehti Daavidia ja hänen suosiotaan, yritti tappaa hänet ja vaati poikaansa Joonatania tukemaan hänen näkemystään sekä olemaan oman sukunsa puolella. Mutta Joonatan pysyi uskollisena Daavidille ja solmitulle ystävyydelle loppuun asti.
Liiton veri on vahvempaa kuin kohdun vesi
Sanonnan ”vesi on vettä sakeampaa” alkuperäisempi versio on: ”Liiton veri on vahvempaa, kuin kohdun vesi”. Se avaa meille aivan toisenlaisen syvällisen merkityksen ihmissuhteille ja myös jumalasuhteelle.
Siinä painotus on veriliitossa ja valassa, joka on vahvempaa ja pysyvämpää kuin syntymän kautta muodostuneet, biologiset perhesiteet.
Raamatullisesti ymmärrämme, että jokainen ihminen syntyy kohdun veden kautta maailmaan, mutta jokainen ihminen voi pelastua ainoastaan Kristuksen veriliiton kautta iankaikkiseen elämään.
Näiden kahden sanonnan merkitys sisältää inhimillisen näkökulman sekä jumalallisen näkökulman.
On lohduttavaa tietää ja ymmärtää, että emme ole pakotettuja elämään vain luonnollisen syntyperämme mukaan, kantaen syntivelkaamme ja ollen sidottuna menneisyyteemme, sekä perheiden, sukujen ja rotujen välisiin kahleisiin.
Jumalallisen näkökulman kautta tarkoitus muuttuu päinvastaiseksi. Raamatussa sanotaan:
Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä. (1. Piet. 1:18–19)
Kristityillä on uusi kansalaisuus. Emme ole vain maailman ihmisiä, vaan meistä on tullut taivaan kansalaisia. Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen perimme luvatun tulevaisuuden ja toivon. Uskon kautta meistä on tullut Jumalan lapsia ja todellinen identiteettimme on Jeesuksessa Kristuksessa.
Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:20–21)
Jari Välilä
