Juudassa oli monia kuninkaita, ja heidän elämästään mekin voimme oppia yhtä ja toista. Esimerkiksi Joosafatista kerrotaan lyhyessä jaejaksossa, kuinka siunattu ja miten ehyellä sydämellä antautunut hän oli (2. Aik.17:1–12). Raamattu kertoo, kuinka hän vaelsi isänsä Daavidin aikaisempia teitä eikä etsinyt baaleja. Joosafat etsi Herraa ja vaelsi Jumalan käskyjen mukaan. Hän poisti Juudasta uhrikukkulat ja asera-karsikot, kun hänen rohkeutensa kasvoi. Jo kolmantena hallitusvuotenaan Joosafat lähetti ylimpiä virkamiehiä, leeviläisiä, sekä pappeja Juudan kaikkiin kaupunkeihin antamaan kansalle opetusta Herran lain kirjasta. Koska Herra oli Joosafatin kanssa, hänen kuninkuutensa vahvistui, ja kaikki Juudaa ympäröivien maitten valtakunnat kokivat Herran kauhua, niin etteivät ryhtyneet taisteluun Joosafatia vastaan.
Joosafatin kohtaloksi olivat kuitenkin koitua väärät liittosuhteet väärien ihmisten kanssa (2. Aik. 18:1–3). Joosafat oli ottanut pojalleen Ahabin tyttären vaimoksi ja lupasi lähteä Ahabin yllytyksestä tämän kanssa sotaan. Tuo riskialtis harharetki oli koitua Joosafatin kuolemaksi.
Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin… Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: ”Tuo on Israelin kuningas”, ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä. (2. Aik.18:28,31)
Taistelu koitui Joosafatin liittolaiselle Ahabille kuolemaksi. 2. Aik.18:33–34 kertoo meille, kuinka eräs sotilas ampui nuolella umpimähkään ja nuoli sattui Ahabin vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Ahab kuoli saamiinsa haavoihin vaunussaan auringonlaskun aikaan. Näin kävi miehelle, joka oli väärässä paikassa, väärään aikaan, ulkopuolella Jumalan tahdosta ja Herran suunnitelmista. Ahab oli vetää mukaansa myös Joosafatin, kun Joosafat suostui mukaan Ahabin harharetkelle.
Hukattua aikaa ja resursseja
Luemme 2. Aik.35–37 Joosafatin liitosta Ahasian kanssa, josta Raamattu sanoo, että hän oli jumalaton menoissaan.
Joosafat liittoutui Ahasian kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen. Mutta Elieser profetoi Joosafatia vastaan sanoen: ”Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, on Herra särkevä sinun työsi.” Niinpä laivat rikkoutuivat eivätkä kyenneet menemään Tarsiiseen.
Valtava määrä aikaa ja resursseja valui hukkaan, kun Joosafat oli väärässä paikassa, väärien ihmisten kanssa, Jumalan johdatuksen ja tahdon ulkopuolella tekemässä omia ajatuksiaan todeksi.
Näin toimi mies, Joosafat, josta Elia todisti myöhemmin hyvää (2. Aik.21:12–13):
Mutta profeetta Elialta tuli hänelle tällainen kirjoitus: ”Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Koska et ole vaeltanut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä, vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niinkuin Ahabin suku saattoi heidät haureuteen; ja koska myös olet tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa ja paremmat kuin sinä,
Elia otti siis Joosafatin esikuvaksi hyvälle ja oikealle, ja taas Ahabin esikuvaksi jumalattomuudelle.
Joosafatista Raamattu kertoo vielä:
… Ja he hautasivat hänet, sillä he sanoivat: ”Hän on Joosafatin poika, hänen, joka kaikesta sydämestänsä etsi Herraa”… (2. Aik. 22:9)
Joosafat oli mies, jolla oli heikko kohtansa huonoissa ihmissuhteissa. Hän meni vääriin paikkoihin, väärien ihmisten kanssa, ja siitä koitui hänelle ongelmia ja murhetta.
Valvo sinäkin, lukijani, sitä seuraa, jossa olet, sielusi tähden. Etsi valinnoissasi Herran tahtoa. Luota Jumalaan ja kunnioita Hänen tahtoaan.
Valitse oikein, kenen neuvoja kuuntelet
Raamattu jatkaa tätä samaa teemaa runsaasti. 2. Aikakirjan 22. ja 23. luku kertovat, kuinka Ataljan jumalaton toiminta oli sammuttaa kuningassuvun. Kuitenkin papin vaimo, Joosabat, tempaisi surmattavien kuninkaan poikien joukosta pienokaisen, Jooaan, ja yhdessä miehensä, pappi Joojadan kanssa he elättivät häntä kuusi vuotta.
Joojadan toimesta Daavidille annetusta liitosta pidettiin kiinni ja Daavidin suvun poika laitettiin kuninkaaksi (2. Aik. 23:3,11).
Joojada, kuningas ja kansa tekivät liiton, jossa päätettiin, että he ovat Herran kansa, ja Baalin temppeli ja pappi hävitettiin täysin, kaikkinensa.
Tuli kuitenkin aika, josta Raamattu kirjoittaa:
Ja Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kauan kuin pappi Joojada eli. … Ja Herran temppelissä uhrattiin vakituisesti polttouhreja, niin kauan kuin Joojada eli. (2. Aik. 24:2,14)
Kun pappi Joojada kuoli, tuli valinnan paikka, missä seurassa Jooaksen tuli olla, ketä hänen tulisi kuunnella.
Mutta Joojadan kuoleman jälkeen tulivat Juudan päämiehet ja kumarsivat kuningasta; ja kuningas kuuli heitä. Ja he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, temppelin ja palvelivat aseroita ja jumalankuvia. Niin viha kohtasi Juudaa ja Jerusalemia tämän heidän rikoksensa tähden. (2. Aik. 24:17–18)
Tuli neuvonantajia, jotka olivat väärässä paikassa, väärällä asialla, Jumalan tahdon ja johdatuksen ulkopuolella. He johtivat kuninkaan harhaan. Väärä seura toi väärän tien, väärä tie johti valtaviin tappioihin ja Jooaksen kuolemaan. (2. Aik. 24:23–25)
Vuoden vaihteessa kävi aramilaisten sotajoukko Jooaan kimppuun, ja he tunkeutuivat Juudaan ja Jerusalemiin asti ja tuhosivat kansasta kaikki kansan päämiehet. Ja kaiken saaliinsa he lähettivät Damaskon kuninkaalle.
Nuo kuninkaan harhaanjohtaneet päämiehet saivat tuomionsa, ja Jooas itse tapettiin myöhemmin omaan vuoteeseensa.
Lukijani, neuvonantajia voi olla monenlaisia, mutta vastuu on sinulla. Sinä vastaat omista teoistasi ja päätöksistäsi. Etsi Herraa ja Hänen tahtoaan. Raamattu sanoo:
Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa (Snl. 3:6).
Älkää eksykö. ”Huono seura hyvät tavat turmelee.” (1. Kor. 15:33)
Joskus jopa kansan päämiesten seura voi olla huonoa seuraa sinulle. Älä katso kenenkään ihmisen ulkoista asemaa tai hänen titteleitään. Vaikka vastassa olisi kuningas, joka pyytää sinua mukaan retkilleen, mutta tunnet, että Herra ei ole tässä mukana eikä minun tule lähteä, niin toimi Herran tahdon mukaan. Koska Herran tahdon tiellä on todellinen siunaus.
Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa (Snl. 3:33).
Jari Korhonen
