Myrkkykärpäset saavat haisemaan ja käymään voiteentekijän voiteen. Pieni tyhmyys painaa enemmän kuin viisaus ja kunnia. (Saarn. 10:1)
Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan (Joh. 10:10).
Eräs suurimmista myrkkykärpäsistä on kiire. Vihollinen järjestää meidän elämäämme niin paljon kaikkea tekemistä, hyvääkin sellaista, että hän pääsee varastamaan tärkeimmän eli ajan Jeesuksen kanssa, ajan rukoukseen. Jos rukous sammuu, niin myös Henki sammuu, sillä vain rukouselämää elävät saavat vaeltaa Hengessä.
Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi (Matt. 6:21).
Vanha sanonta kuuluu: ”Sitä, mitä rakastamme, sille meillä on aina aikaa.” Onko meillä aikaa Jeesukselle?
On totta, että kaikki eivät rukoile. Syitä on monia, mutta todella usein syy on se, ettei ole aikaa, kun on niin paljon kaikkea muuta tekemistä. Meidän tulee ottaa aikaa rukoukseen, sillä jos todella Jeesus on meille rakas, kaipaamme viettää aikaa Hänen kanssaan.
Me emme saa olla toisten rukousten varassa, emme voi vain ulkoistaa omaa rukouselämäämme muille ja sanoa että muista rukouksin, vaan meidän on itse opittava rukoilemaan.
Henkeä älkää sammuttako (1. Tess 5:19), mutta jae 17 sanoo: rukoilkaa lakkaamatta. Jos rukous sammuu, niin myös Henki sammuu. Kerrotaan, että kerran kun kirkko syttyi tuleen ja paikallinen alkoholisti tuli paikalle, pappi sanoi vihaisena: ”Kyllä nyt sinuakin näkee täällä, mutta eipä ole ennen näkynyt”, johon hän vastasi: ”Mutta ei ole ennen ollut tulta”. Me tarvitsemme tulen, me kaipaamme sitä, että Jumalan voima näkyisi niin meidän elämässämme kuin seurakunnassa, mutta se ei tapahdu ilman rukousta.
Jeesus sanoo: Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt (Luuk. 12:49).
Jeesus todella tahtoo antaa voiman, Hän tahtoo täyttää Pyhällä Hengellä, Hän tahtoo, että olisimme Hengessä palavia, mutta mikään näistä ei tapahdu, ellemme rukoile.
Jeesus opettaa kammiorukouksesta (Matteus 6). Kun me menemme kammioon, suljemme oven, laitamme siis pois kaikki häiriötekijät, sillä perkele tekee kaikkensa, ettemme vain rukoilisi. Uskomme, että Jumala, joka salassa näkee, palkitsee ne, jotka rukoilevat. Rukous ei siis koskaan ole turhaa. On elintärkeää, että menemme kohtaamaan Jumalaa yksinäisyyteen. Jeesus, joka on esikuvamme kaikessa, teki niin ja oli valmis näkemään vaivaa, että pääsi yksinäisyyteen Isän kanssa.
Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni (Ps. 62:6).
Meidän täytyy uudestaan opetella odottamaan Herraa hiljaisuudessa, opetella erottamaan aikaa hänelle joka päivä. Mikään elämässämme ei saa olla niin tärkeää, meillä ei saa olla niin kiire, että meillä ei ole aikaa rukoilla, viettää aikaa kahden kesken Jumalan kanssa. Hiljaisuudessa me kuulemme Jumalan äänen.
Ei ole oikotietä Jumalan voimaan, on vain rukouksen tie, on vain odottamisen tie.
Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. (Jes. 40:31)
Siis vain he saavat, jotka odottavat.
Herätys on rukouksen kautta tuleva asia. Yksikään herätys ei ole tullut ilman taistelevaa rukousta.
Jeesuksesta sanotaan, että Hän uhrasi kyynelin ja huudoin rukouksia Jumalalle, se ei ollut penseää, vaan todellista rukouselämää. Jos me haluamme nähdä Jumalan tekoja, meidän täytyy olla rukoilijoita, sillä mitään todellista Jumalan toimintaa ei tapahdu ilman rukousta.
Oman rukouselämän lisäksi on tärkeää, että seurakunta rukoilee, joten mene siksi oman seurakuntasi rukouskokoukseen mukaan.
Seurakunta rukoili lakkaamatta…
Tahdon hieman herättää meitä. Apostolien tekojen luku 12 kertoo, kuinka Pietari vangittiin ja Herodeksella oli suunnitelma tappaa hänet, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen edestänsä ja hän pelastui. Tuo lakkaamatta voidaan myös kääntää ”uskollisesti, jatkuvasti, alituisesti, intohimoisesti, sitkeästi ja palavasti”. Tämä kertoo, että heillä oli hätä Pietarin puolesta. Raamattu sanoo, että seurakunta on ruumis, ja kun yksi jäsen kärsii, niin kärsii kaikki, mutta onko meillä asia niin? Olemmeko me kadottaneet jotakin? Onko rukouksemme tällaista? Jumala vastasi, kun seurakunta rukoili, mutta mitä olisikaan käynyt, jos seurakunta ei olisi rukoillut.
Jeesus sanoi, että suurin käsky on rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tahdonkin kysyä, emmekö me rukoilisi itsemme puolesta, jos olisimme hädässä, ahdistuksessa tai sairastuisimme vakavasti? Kyllä rukoilisimme, mutta rukoilemmeko toistemme puolesta? Ehkä syy siihen, miksi niin vähän Suomessa tapahtuu ihmeitä tälläkin alueella on se, ettemme me taistele rukouksessa toistemme puolesta.
Psalmin 25:14 mukaan Herran läheinen/intiimi yhteys on niillä, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa liittonsa heille.
Kristinusko ei ole uskonto, jossa vain noudatetaan käskyjä ja toimitaan tietyllä tavalla, vaan sen tulisi olla elävä suhde elävään Jumalaan.
Kenen te sanotte minun olevan (Luuk. 9:20)?
Siinä on hyvä sekä ajankohtainen kysymys myös meille. Kuka Jeesus todella on minulle? Mitä Hän minulle merkitsee? Älä heti vastaa, että kaikkea, koska tiedät, että asian tulisi niin olla, vaan mieti asiaa. Kuka Jeesus on todella sinulle tänään, onko Hän todella sinulle rakas? Onko Hän sinulle läheinen? Kuinka hyvin tunnet Hänet?
Monet ihmiset ovat uskossa mutta eivät omista henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen, ja siihen Jumala tahtoo, että tulee muutos.
Raamattu sanoo: ”Hän kateuteen asti halajaa Henkeä, jonka on laittanut meihin asumaan”. Jumala, joka on luonut ihmisen omaan yhteyteensä, on edelleen sama. Hän kaipaa olla yhteydessä sinuun. Hän tahtoo opettaa tuntemaan itseään yhä enemmän. Hän on aina valmis viettämään aikaa kanssasi.
Tahdon rohkaista meistä jokaista, että käyttäisimme enemmän aikaa rukoukseen. Viritä palavaksi rukousalttarisi, pidä huoli, että sinulla on aikaa Jumalalle, vihollinen tahtoo varastaa aikasi, mutta älä anna sen tapahtua.
Valenca Kunnala
