Tuuli huojuttaa parimetrisiä maissinvarsia. Tähkät ovat tuloillaan. Lapsen pää kurkistaa maissipellossa kasvavan suuren kurpitsan takaa. Suu on leveässä virneessä, silmät loistavat. Kohta on vuoden paras aika.
Lapsen äidin kasvoilta kuvastuu huoli. Kylällä puhutaan, että viranomaiset ovat varoittaneet lähestyvästä myrskystä. Sydäntä kirpaisee muisto viime vuoden Freddy-syklonista, joka vei mennessään aivan liikaa.
Lapsi leikkii kavereidensa kanssa, isosisko lukee loppukokeisiin, kohta on pääsiäisloma. Pyhäkoulussa valmistellaan draamaa pääsiäisen tapahtumista. Jeesus kuoli, mutta ylösnousi. Ihmeellinen kertomus!
One Way -seurakuntien pastorit Malawissa ja Mosambikissa kokoontuvat pian taas koulutuksiin. Kouluttaja Ugandasta tuo käytännönläheistä, uutta mutta samalla ikiaikaista oppia pastoreille, joista monet ovat vielä melko vihreitä hengellisellä matkallaan. Tarve malawilaisen kovan maan muokkaukseen, Sanan kylvämiseen ja kasvun tukemiseen rukouksin on suunnattoman suuri.
Malawin ja Mosambikin työssä on aika katsoa tulevaan mieli täynnä uskoa, toivoa ja lujaa luottamusta. Rukoillen, että seurakunnissa tehdään Jumalan mielen mukaista työtä ja koulutuksen myötä pastoreista nousee hengellisesti viisaita johtajia korjaamaan yhä enemmän satoa, kun aika on.
Tavoitan mielessäni maissipellon lapsen katseen, joka on täynnä innokasta odotusta, luottamusta ja uskoa. Myös äidin huolenrypyt ovat hetkeksi silinneet, myrskyvaroitus on rauennut, sykloni ei löytänyt kylään. On sadonkorjuun aika.
Mervi Itälinna
