Maalis-huhtikuun vaihteessa alkoi Nepalin tiimimatka, joka kesti kuusi viikkoa, ja siihen osallistui tällä kerralla vain kolme henkilöä. Tribhuvanin kentältä päästyämme Nirmal, Sahara-kodin isä, kietoi nepalilaiseen tapaan tervetuliaisliinat kaulaamme ja kiipesimme jeepin kyytiin.
One Way tukee Kathmandussa kahden lastenkodin toimintaa. Toinen kodeista on Children´s Home of Love (CHOL), jonka toimintaa koordinoivat Saji ja Hannah, ja toinen on Sahara-koti, jonka toimintaa koordinoivat Nirmal ja Jogni. He myös toimivat kodin isänä ja äitinä.
Matkamme tiistaiaamuna kuskasimme Sahara-kodin koulubussilla ja jeepillä molempien kotien lapset Kathmandun ulkopuolelle ravintolaan, jossa oli paljon ulkotilaa. Aamupala maistui, ja ihmettelimme, miten pienimmätkin lapset hakivat yksinkertaista aamiaista, leipää, papukastiketta ja munia monta kertaa lisää. Myös lounaalla sai syödä niin paljon kuin halusi, ja se oli päivän kohokohtia lapsille.
Kerroin lapsille kahdesta rakentajasta, lauloimme ja tanssimme yhdessä israelilaisia tansseja ja teini-ikäiset pojatkin halusivat osallistua. Hauskanpidon ohessa ryhmä tyttöjä halusi jakaa huoliaan. Heidän sukulaisensa kotikylästä vaativat tyttöjä palaamaan takaisin, koska lastenkodit ovat kristillisiä ja niissä vietetään hartaushetkiä. Palaaminen tarkoittaisi myös koulunkäynnin loppumista ja jopa uhkaa tulla myydyksi ihmiskauppiaille, koska lasten omat vanhemmat ovat kuolleet tai hylänneet heidät. Rukoilimme tyttöjen kanssa, että Jumalan hyvä tahto saa tapahtua heidän elämässään. Kiitos teille yksittäiset tukijat, jotka mahdollistitte tämän piknik-päivän lastenkotien lapsille.
Sahara-kotiin tuli juuri kuusi uutta lasta, 5–11-vuotiaita, ja heille etsitään kummeja, jotka muistavat heidän kasvuaan rukouksin ja tukevat heidän koulunkäyntiään ja kodin kuluja. Varattomien kotien lapset, joilla ei ole enää vanhempia heistä huolehtimassa, saavat näin rakastavan kodin ja mahdollisuuden kouluttautua ammattiin asti.
Terveydenhuoltoa, hygieniatarvikkeita ja Jumalan Sanaa vangeille
Uuden yhteistyökumppanimme, Nepal Jail Ministryn kanssa kävimme Dhulikhel Kavren vankilassa pitämässä lääkärin vastaanottoa. Mielikuvituksenikaan huonossa kunnossa olevasta vankilarakennuksesta ei vastannut todellisuutta. Ei ollut edes varsinaista rakennusta, vain korkealla muurilla aidattu alue, jonka keskellä oli jonkinlaisin seinin eroteltuja ”parsia” ja päällä peltikatto. Alueella oli reilut 200 vankia. Vartijat ja ”luottovangit” järjestelivät vangit riveiksi eteemme. Nepalin kollegoitani oli lupautunut mukaan tälle ”Medical-campille”: psykiatri ja kaksi yleislääkäriä sekä sairaanhoitaja, jonka koulutuksen olimme tukeneet aikaisemmin.
Teimme vangeille terveystarkastuksen, määräsimme lääkkeitä ja ostimme ne heille tukusta. Osa tarvitsi jatkotutkimuksia sairaalassa, toivottavasti he pääsivät sinne. Tämä vierailumme oli puhtaasti vankien terveyteen keskittyvä, mutta yhteistyökumppanimme Jaya ja Sunita ovat vieneet Jumalan Sanaa siitä kiinnostuneille 64:ään Nepalin vankilaan, ja jo yli 200 vankia on kastettu ja viisi entistä vankia toimii nykyään pastoreina. Vankilat ovat ahtaita, ja taudit leviävät helposti. Hyttyset ovat riesana sadekautena ja kylmyys talvella. Vankiloissa on myös lapsia äitiensä mukana. Vangeille osoitetaan rakkautta myös teoin. Heille kudotaan sukkia Suomessa ja viedään lahjoitusvaroin hygieniatuotteita ja vaatteita. Vankila huolehtii vain vankien säilytyksestä ja heidän kahdesta linssi-riisi-ateriastaan päivässä.
Lähetyssairaalassa myös varattomat saavat avun
One Way osallistuu uusien seurakuntien perustamiseen tukemalla pastoreita noin 25 eurolla kuukaudessa. Seurakunnista vain kaksi sijaitsee Kathmandun lähellä, ja vierailukohteeksi valitsimme Dhading Besin seurakunnan kolmen tunnin ajomatkan päässä. Matkantekoa hidastaa teiden huono kunto. Seurakuntalaisten iloiseen ylistykseen oli perillä helppo yhtyä, jaoimme Jumalan sanaa ja rukoilimme sairaiden puolesta. Välitimme erään rukouspiirin keräämän lahjan tälle seurakunnalle, ja ilo oli suuri tästä heille huomattavasta tuesta. Uusia kirkkoja nousee nopeaan tahtiin ympäri Nepalia, ja tässä alkuvaiheessa meitä tarvitaan, kunnes seurakunnista löytyy kannatus toiminnalle.
Työviisumini järjestyi nopeasti, jo yhdessä viikossa, ja niin olimme valmiita suuntaamaan länteen. Lähetyssairaalan jeepin kyydillä ajoimme vasta avattua oikoreittiä. Tie oli enimmäkseen päällystämätöntä ja möykkyistä, mutta silti jo yhdeksän tunnin kuluttua saavuimme hyvin ravisteltuina Tanseniin. Sairaalan tuttu arki vei nopeasti mennessään. Aamut aloitimme lukemalla Raamattua ja rukoilemalla sairaalassa toimivien eri ammattiryhmien puolesta. Lahjoitusvaroin pystyimme asentamaan uuden tekonivelen kymmenelle varattomalle potilaalle. Heistä yksi oli sairaalan vartija, joka oli ikionnellinen uudesta polvestaan ja odottaa saavansa ensi vuonna myös toisen, kuluneen ja kipeän polvensa uusittua. Tekonivelen asennus saattaa tarkoittaa jopa 12 hampaasta luopumista, sillä nepalilaisten hampaat ovat todella huonossa kunnossa ja ovat siten reitti mahdolliselle infektiolle leikkauksen jälkeen. Tämän takia hampaiden poisto ennen proteesileikkausta on tarpeellinen toimenpide. Leikkaukset aloitettiin rukoillen ja pastoral care -tiimi vieraili näiden potilaiden luona lahjoittaen heille Johanneksen evankeliumin. Lasten sekä aikuisten murtumia oli myös niin paljon, että työpäivät venyivät 10–11-tuntisiksi.
Kristillinen päihdetyö on sinnikästä puurtamista
Keskiviikkoisin sairaalassa on lyhyempi päivä, ja silloin ehdin mukaan tukemaamme alkoholistien vertaistukiryhmään, jota varten olemme vuokranneet tilan sairaalan läheltä. Pastori Bishnu on saanut työstä näyn ja ollut uskollisesti muiden tiimiläisten avustuksella joka keskiviikko ryhmää vetämässä. Tämä työ vaatii lehmän hermoja ja rakastavaa sydäntä, koska retkahduksia tulee ja silloin lähdetään taas alusta liikkeelle. Tiimiläiset ovat vierailleet alkoholistien kodeissa, niin että saavat kotiväen myös mukaan tukijoukoiksi tähän kuntoutumiseen. Tavoitteena on, että tänä vuonna aloitetaan myös lauantaisin kokoontuva ryhmä. Osa alkoholisteista on halunnut tulla mukaan kirkkoon. Tukiryhmää pyörittävien tiimiläisten toiveena on perustaa alkoholistien kuntoutuslaitos. Sellaiselle olisi suuri tarve.
Meidät on kutsuttu vierailemaan vankiloissa, vaatettamaan alastomia, parantamaan sairaita, ottamaan hylättyjä lapsia sydämiimme niin, että heillä olisi tulevaisuus ja toivo. Näin voimme osoittaa todellista rakkautta, joka kumpuaa ylhäältä Isän kodista asti ja voi saavuttaa täällä ihmisiä vain meidän käsiemme kautta.
Sinua tarvitaan mukaan, jotta tämä Kristuksen antama lähetystehtävä menee edelleen eteenpäin.
Maarit, Nepalin työn koordinaattori
