Ja hän sanoi heille: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Luuk. 10:2)
Aikamme tarvitsee todella vahvasti Jumalan kutsumia miehiä ja naisia Jumalan valtakunnan työkentälle. Miehiä ja naisia, joilla on kutsu sekä Pyhän Hengen antama armoitus toimia siinä tehtävässä, johon Jumala on heidät kutsunut. Raamattukoulut, ihmisten viisaus, evankeliointikoulutukset tai tieto eivät voi koskaan korvata Pyhän Hengen voimaa ja armoitusta. Jeesuksen sanat puhuvat myös meidän ajastamme, sillä on todella niin, että työtä on paljon, mutta työmiehiä on vain vähän, ja monesti Jumalan valtakunnan työ seurakunnassakin on vain muutamien ihmisten harteilla.
Asiassa on myös olemassa toinen puoli: me ihmiset tahtoisimme Jumalan valtakunnan työssäkin omistaa itse kaikki lahjat ja kyvyt, olla kykeneviä itse tekemään kaiken ja olla näin riippumattomia muista, mutta Jumalan suunnitelma on täysin erilainen. Jumalan suunnitelma on se, että me teemme yhdessä Herran työtä, ja se, mikä minulta puuttuu, sen Hän antaa veljelle tai siskolle, ja näin yhdessä meillä on se kaikki, mitä Jumalan valtakunnan työhön tarvitaan.
Ja niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, oli Israel voitolla; mutta kun hän antoi kätensä vaipua, olivat amalekilaiset voitolla. Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, ottivat he kiven ja asettivat sen hänen allensa, ja hän istui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiänsä kumpikin puoleltansa. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuun asti. (2. Moos. 17:11–12)
Jo tässä näemme esikuvaa siitä, kuinka seurakunta toimii. Moosekselle oli annettu tehtäväksi pitää käsiänsä ylhäällä ja myös lupaus, että jos kädet pysyvät ylhäällä, niin tulee myös Israel voittamaan. Mooseksen kädet alkoivat kuitenkin väsyä, ja niinpä hän tarvitsi muiden apua suorittaaksensa sen tehtävän, minkä hän oli saanut. Näin on myös seurakunnassa; me tarvitsemme toisiamme. Aaronilla ja Huurilla oli arvokas tehtävä, vaikka se ei ollutkaan sama kuin Mooseksella.
Raamattu opettaa selvästi, että Jumalan työ on monien ihmisten, ei yksilön työ. Nekin, jotka tekevät ns. näkyvää työtä pastoreina tai evankelistoina, tarvitsevat taaksensa rukoilijoita, jotka ovat saaneet Herralta lahjan olla esirukoilijoita. Tarvitaan musiikissa palvelevia ihmisiä, kokoustilat tarvitsevat siivoojia, tilaisuuksissa tarvitaan kahvinkeittäjiä jne.
1. Korinttolaiskirjeen luku 12 tuo esille, että seurakunta on ruumis, siinä on siis monta eri jäsentä, ja nämä jäsenet yhdessä muodostavat ruumiin.
Vaikka on vain yksi ruumis, niillä kaikilla ei ole sama tehtävä, vaan jokaisella ruumiin jäsenellä on oma tehtävänsä, kerrotaan myös Roomalaiskirjeen luvussa 12.
Jumala siis asettaa jokaisen jäsenen seurakunnassa juuri siihen tehtävään, mihin hän on sen tarkoittanut, niinkuin ruumiissakin hän on asettanut jokaisen jäsenen omalle paikalleen. Jalalla on oma tehtävänsä ja kädellä on oma tehtävänsä, kuitenkin molemmat kuuluvat ruumiiseen.
Kuvittele omaa kehoasi: jos jalka laitettaisiin kädeksi tai toisinpäin, niin ei ruumis enää toimisi. On kyllä olemassa ihmisiä, jotka osaavat kävellä käsillään, mutta jos sinun pitäisi kulkea edes kilometrin matka, niin kyllä käsillä kävellen matka aika raskaaksi kävisi, alkaisi väsyttää ja kohta et enää kävelisi ollenkaan.
Monet väsyvät työhön, koska he tekevät työtä, johon heillä ei ole kutsua. Heillä on kyllä kutsu palvella, mutta he palvelevat väärässä tehtävässä, johon Jumala ei ole heitä kutsunut. Jos Jumala on kutsunut sinut kädeksi, ole ilolla käsi äläkä yritä mennä jalan paikalle, tai jos korvaksi, niin älä yritä olla silmä. Jokaista meitä tarvitaan sillä paikalla, mihin Jumala on itse kunkin asettanut, ja näin ruumis eli seurakunta toimii oikein, mutta meidän tulee olla varovaisia, ettemme hakeudu väärille paikoille.
Seurakunta on siis ruumis, ja me ymmärrämme, että yksi jäsen ei ole vielä koko ruumis, vaan monet jäsenet muodostavat yhdessä ruumiin. Seurakunnassakin jokaista tarvitaan ja jokaiselle on tehtävä, mutta kaikilla ei ole sama tehtävä. Pyri Jumalan edessä etsimään, mitä juuri sinä voisit tehdä seurakunnassa, miten sinä voisit olla mukana Jumalan valtakunnan työssä. Älä jää sivuun.
Seurakunnassa jokaista tarvitaan ja jokaiselle on tehtävä.
Pysy palvelevalla mielellä niin varmasti löydät tehtävää seurakunnassa. Myös Pyhän Hengen täyteys annetaan palvelemista varten ja niille, jotka ovat palvelevalla mielellä. Jos tahdot vain ottaa Pyhän Hengen täyteyden vastaan, mutta et palvella ja antaa myös muille, niin olet kuin kuollut meri, joka on juuri siksi kuollut, että se vain ottaa vastaan, mutta ei anna pois.
Älä katso ylen tehtäviä tai lahjoja, joita Jumala antaa sinulle, sillä jokainen tehtävä ja lahja on arvokas. Muista, että joka on vähässä uskollinen, hänet laitetaan paljon haltijaksi.
Älä vertaile itseäsi muihin tai lahjojasi toisten lahjoihin, vaan ole kiitollinen siitä, miten ja missä Jumala juuri sinua tahtoo käyttää.
Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. (2. Tim. 2:20–21)
Tätä kohtaa on tulkittu monin eri tavoin, mutta itse ajattelen, että jokainen uudestisyntynyt uskovainen on astia jaloa käyttöä varten, sillä kun olemme uudestisyntyneet, on meidät myös puhdistettu Jeesuksen verellä. Niimpä olemme kaikki astioita jaloa käyttöä varten, mutta astioita on erilaisia, kaikki astiat eivät sovellu samaan tarkoitukseen eikä yhdellä asialla pysty tekemään kaikkea. Toimiakseen keittiö tarvitsee monia eri astioita, jotka on tehty eri tarkoitusperiin.
Mieti, jos paistinpannulla keitettäisiin kahvia, voisi se jotenkin onnistua, mutta kahvissa maistuisi pian jauheliha ja grillimauste. Tai, kun vieraita tulee käymään luonasi, niin laittaisit perunaa ja kastiketta mukiin ja tarjoilisit siitä heille ruuan. Eikö ole parempi, että kahvinkeittimellä keitetään kahvit ja lautaselle laitetaan ruuat? Kaikki nämä ovat astioita, jotka ovat käyttöä varten, mutta niillä kaikilla on eri käyttötarkoitus. Tarvitsemme siis monia erilaisia astioita, emmekä vain yhtä, ja näin on myös seurakunnassa. Siellä tarvitaan monenlaisia armoituksia, monia erilaisia palvelijoita. Kenenkään paikka ei ole olla koko astiasto, vaan yksi astia muiden joukossa.
Kerran Moosekselle annettiin neuvo valita kansan keskeltä muitakin palvelemaan, koska hän ei itse jaksaisi kaikkea tehdä, vaikka hän olikin Jumalan asettama johtaja Israelin kansalle.
Niin Mooseksen appi sanoi hänelle: ”Siinä sinä et menettele viisaasti. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa. (2. Moos. 18:17–18)
Vanhimmiston tai pastorin tehtävä seurakunnassa ei siis ole itse tehdä kaikkea, vaan tehdä pyhiä valmiiksi palvelustyöhön, jotta jokainen jäsen voisi olla oikealla paikallaan, mahdollisimman monet voisivat kantaa vastuuta seurakunnasta, ja näin ruumis toimisi niinkuin se on luotu toimimaan. Meidät on jokainen kutsuttu palvelemaan, ja osa hengellistä kasvuamme on myös se, että me kasvamme palvelukykyisiksi, tähän kasvattamiseen Jumala käyttää seurakunnan eri viroissa olevia ihmisiä.
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, (Ef. 4:11–12)
Jumalan valtakunnan työ tarvitsee tänäkin päivänä Jumalan kutsumia ja armoittamia evankelistoja, esirukoilijoita, opettajia, vanhimmistoveljiä ja profeettoja. Se tarvitsee niitä, joilla on armoitus avustaa, antaa, tehdä voimallisia tekoja, parantaa sairaita, hallita ja johtaa. Niitä, joille on annettu armolahjoja ja joilla on tahto palvella.
Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä (Luuk. 9:4).
Vielä ei ole Jeesus tullut takaisin, eli vielä meidän tulee tehdä työtä ja rukoilla, sillä tulee päivä kun se ei enää ole mahdollista.
Valenca Kunnala
