Nykyään “Pyhä Maria” -nimellä palvottu hahmo ei vastaa evankeliumeissa esiintyvää Jeesuksen äitiä. Kyse on uskonnollisesta muutoksesta, joka on tapahtunut ajan myötä, ja jossa nimelliseen kristinuskoon on sisällytetty pakanaelementtejä.
Palvonnan pakanalliset juuret
Katolisessa kirkossa Marian hahmo sisältää lukuisia symbolisia piirteitä, jotka ovat peräisin muinaisten pakanallisten äitijumaltarien palvonnasta. Muinaisessa Babyloniassa palvottiin äitijumalatarta Semiramista, Kanaanain ja Foinikian alueilla jumalatar Astartea, Efesoksessa jumalatar Dianaa pidettiin äitinä ja elämän antajana, Roomassa Kybeleä palvottiin nimellä “Magna Mater”, maailman äiti.
Näissä pakanallisissa palvontamuodoissa äitijumaltarien rooli oli keskeinen, ja samat piirteet heijastuvat monin tavoin katolisessa Marian palvonnassa. Maria saa rooleja, arvoja ja symboleja, jotka muistuttavat pakanallisten äitijumaltarien ominaisuuksia, kuten “Taivaan kuningatar”, “Kirkon Äiti” ja “Välittäjä”.
Rooman valtakunnan laajentuessa ja kristinuskon levitessä nämä uskonnolliset kuvat muokattiin ja nimettiin uudelleen: äitijumalatar sai nimekseen Maria ja jumalallinen poika nimekseen Jeesus. Lopputuloksena on palvonta, jolla ei ole lähtökohtaa Raamatussa, vaan joka perustuu mysteeriuskontoihin ja on epäjumalan palvontaa.
Mitä Uusi testamentti todellisuudessa sanoo?
Neljä evankeliumia ja koko Uusi testamentti eivät koskaan anna Marialle sellaisia rooleja ja arvonimiä, jotka hänelle myöhemmin on annettu:
-
Häntä ei koskaan palvota opetuslasten keskuudessa.
-
Hän ei astunut taivaaseen kuten Jeesus.
-
Hän ei ole lunastaja Kristuksen rinnalla.
-
Hän ei ole syntynyt ilman syntiä.
-
Hän ei ole välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä.
-
Hän ei voi kuunnella rukouksiamme eikä rukoilla puolestamme.
-
Hän ei ole meidän kaikkien äiti.
-
Hän ei ole kirkon johtaja.
-
Hän ei ole kirkon äiti.
-
Hän ei ole uskovaisen suojelija.
Sen sijaan Maria esiintyy evankeliumeissa Jumalaa pelkäävänä naisena, siunattuna siitä, että kantoi Vapahtajaa kohdussaan, mutta ei koskaan ole palvonnan kohteena.
Vain Jeesus on syntynyt ilman syntiä
Raamattu ilmoittaa selkeästi: vain Jeesus Kristus syntyi ilman syntiä ja eli ilman syntiä. Hän on Jumalan Karitsa, puhdas ja virheetön (1. Piet. 1:19). Kukaan muu, ei edes Maria, voi ylpeillä tästä täydellisyydestä. Juuri siksi vain Kristus pystyi uhrautumaan täydellisenä ja riittävänä sovituksena pelastuksemme puolesta.
Kristuksen uhri on ainutlaatuinen ja toistumaton. Kukaan ei voi lisätä mitään Kristuksen kertakaikkisesti täyttämään työhön ristillä. Tätä uhria ei voi missään muodossa toistaa (Hepr. 9:26–28).
Kristus on ainoa välittäjä ja lunastaja
“Yksi ainoa on Jumalan ja ihmisten välimies: Jeesus Kristus” (1. Tim. 2:5).
Pelastus, syntien anteeksianto ja sovinto Jumalan kanssa eivät kulje Marian kautta eivätkä kenenkään muun, vaan ainoastaan Kristuksen. Emme tarvitse muita välittäjiä, heitä ei ole olemassa eikä tule koskaan olemaan. Kukaan ihminen tai mikään taivaallinen olento ei voi mitenkään täydentää Kristuksen täydellistä ja riittävää työtä.
Kristus riittää, Kristus on kaikki. Hänen kauttaan meillä on täydellinen yhteys Jumalaan, täydellinen armo ja lunastus.
Marian palvonta poikkeaa evankeliumista
Vertailu Marian palvonnan historiallisten juurien ja Raamatun todistuksen välillä osoittaa, että Marian palvonta on epäjumalanpalvontaa eikä perustu Raamattuun. Kun Mariaa palvotaan, ei kunnioiteta Jeesuksen äitiä, vaan toistetaan muinaista pakanallista käytäntöä kristinuskon verhoamana.
Johtopäätöksenä tästä meidän on palattava puhtaaseen evankeliumiin. Evankeliumiin uskovina meitä kutsutaan hylkäämään kaikki epäjumalanpalvonta ja palaamaan evankeliumin yksinkertaisuuteen ja voimaan:
Sola Scriptura – Raamattu on ainoa erehtymätön auktoriteetti.
Sola Fide – Vanhurskaus tulee pelkästään uskosta.
Sola Gratia – Pelastus on Jumalan ilmainen lahja.
Solus Christus – Vain Kristus on välittäjä ja Vapahtaja.
Soli Deo Gloria – Jumalalle yksin kunnia, nyt ja aina.
Maurizio Secondi
