”Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:13-16)
Tässä jaejaksossa Jeesus kertoo seuraajilleen, että he ovat tässä maailmassa suolana ja valkeutena. Hän ei kehota meitä pyrkimään olemaan suolana ja valona, vaan hän yksinkertaisesti ilmoittaa: te olette maan suola ja maailman valo.
Raamattu puhuu eri kohdissa hyvinkin paljon suolasta. Suola oli tuohon aikaan jopa keskeisemmässä roolissa kuin se on tänä päivänä. Saatamme helposti ajatella maan suolan liittyvän pelkästään maustamiseen. Onko Jeesuksen ajatus se, että uskovat ovat mukavina mausteina, jotka tuovat hyvän meiningin sinne, missä he ovat? Kun ymmärrämme suolan käytön tuona aikana, merkitys aukeaa uudella tavalla.
Raamatussa ja Raamatun aikana suola oli käytössä monissa tarkoituksissa, kuten; säilöminen, lannoittaminen, uhraaminen (3. Moos. 2:13), maustaminen (Kol. 4:6) ja jopa Jumalan tuomio (1. Moos. 19:26, 5. Moos. 29:23, Luuk. 17:32), Mitä näistä Jeesus siis tarkoittaa tässä kohdassa?
Asiaan voi olla monta näkökulmaa, mutta uskon Jeesuksen tarkoittavan kahta asiaa:
Suolan yksi käyttötarkoitus oli säilöntä. Suolaa siis käytettiin ruoka-aineissa estämään niiden mätänemistä ja edistämään niiden säilymistä. Tuohon aikaan ei ollut jääkaappeja, joten ruuat suolattiin. Samalla tavalla uskovien tehtävä on olla maan suolana estämässä maailman mätäneminen synnin seurauksena.
Toinen asia, mihin Jeesus kaikista todennäköisemmin viittaa, on että tuohon aikaan suolaa käytettiin lannoitteena. Lannoitetta käytetään maataloudessa, koska se auttaa maata edistämällä hyvien asioiden kasvua tappamalla väärät rikkakasvit ja hyviin kasveihin leviävät taudit.
Jeesuksella on tämä asia mielessä: häneen uskovat ovat niin kuin lannoitetta. Maailma on täynnä synnin aiheuttamaa pahaa, mutta uskovien tehtävänä on edistää hyvien asioiden kasvua ja vaikuttaa ympärillään niin, etteivät pahat asiat pääse kasvamaan ja leviämään.
Suola ei tee mitään itsessään
Tätä on olla maan suolana. Tärkeä huomio on, ettei suola ei tee mitään itsessään. Jos suola on erillään ruoasta tai maasta, se ei voi vaikuttaa siihen millään tavalla. Sen täytyy olla suorassa kosketuksessa ruoan ja maan kanssa. Siksi meidän tehtävämme ei ole eristäytyä, vaan vaikuttaa maailmassa positiivisesti Jumalan tahdon mukaan.
Valkeutena maailmassa
Tämän jälkeen Jeesus sanoo, että uskovat ovat maailman valkeus. Hänellä on sama teema mielessään, mutta hän käyttää eri vertausta. Mielenkiintoista on, että Jeesus on itse sanonut aikaisemmin olevansa maailman valkeus.
Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” (Joh. 8:12)
Kauanko tämä maailman valkeus oli maailmassa? 33 vuotta! Jeesus sanoi hyvin selkeästi: ”Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus” (Joh. 9:5). Sitten Johanneksen evankeliumin lopussa Jeesus sanoo: ”Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa…” (Joh. 17:11)
Nyt Jeesus sanoo, että hänen omansa ovat maailmassa valona. Kun puhutaan siitä, kuka on maailman valona, oikea vastaus on: sinä ja minä. Helposti sivuutamme vastuun asiasta sanomalla, että ”katsotaan vain Kristukseen”. Mutta Jeesus itse sanoi, ettei hän ole enää maailmassa! Hän istuu Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella.
Tämän tarkoitus ei ole sanoa, etteikö meidän tulisi keskittyä Kristukseen. Se on yksin Kristuksen valkeus, joka meissä valaisee. Se on Kristuksen Henki, joka hänen omissa asuu. He voivat loistaa maailmassa ainoastaan sen vuoksi, koska Jeesuksen Hengen kirkkaus asuu heissä. Mutta hän on antanut meille tehtävän loistaa hänen valoaan tässä ajassa.
Jeesus sanoo, ettei uskovien valo voi pysyä piilossa. Maailman valkeutta ei ole tarkoitettu piiloon, vaan sen tehtävänä on loistaa kaikkialle. Olkaamme siksi rohkealla mielellä loistamassa Kristuksen valoa siellä missä olemmekin! Hän on siellä meidän kanssamme ja tukee meitä voimallaan.
Suolan menettäminen
Raamattu puhuu siitä mahdollisuudesta, että uskova tai uskovat voivat menettää suolansa tässä maailmassa. Suolan voi menettää yksilöuskova, mutta myös kokonainen uskovien joukko! Raamattu varoittaa selkeästi kahdesta asiasta, joiden kautta me voimme menettää suolaisuutemme.
- Kompromissi
”Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!” (Luuk. 14:33–35)
Tässä Jeesus on puhunut kansalle puheen siitä, mitä hänen seuraamisensa vaatii. Hän päättää puheensa näihin sanoihin. Monet sanovat, ettei Jeesuksen seuraaminen vaadi paljon mitään. Moni varmasti Jeesuksen aikana ajatteli niin, jonka vuoksi hänen mukanaan kulki paljon kansaa (14:25).
Jeesus kääntyy heidän puoleensa ja sanoo:
”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.” (14:26)
Jeesus on hyvin selkeä siinä, että tämä on hänen seuraamisensa hinta. Hän ei tarkoita, että meidän tulisi kirjaimellisesti vihata ketään, vaan tämä on heprealainen tapa sanoa: Kristuksen tulee olla tärkein aarteemme elämässä.
Hän päättää tämän radikaalin puheen suolaan ja sen menettämiseen. Kun huomioimme koko jaejakson kontekstin, suola menetetään siten, ettei seuratakaan Kristusta koko sydämestä ja tehdään kompromissi Jumalan sanan kanssa.
- Keskinäisen rauhan menettäminen
Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha. (Mark. 9:50)
Toisena tapana menettää suola on se, että rikomme keskinäisen rauhan. Tässä keskinäisellä rauhalla tarkoitetaan nimenomaan rauhaa uskovien kesken. Jos uskovat keskenään rikkovat rauhan ja alkavat puremaan ja raatelemaan toinen toisiaan, uskovat voivat yhdessä joukkona menettää suolaisuutensa hyvinkin nopeasti.
Luin suositussa lehdessä kirjoitetun artikkelin, jossa kuvailtiin yksityiskohtaisesti eräässä kristillisessä liikkeessä tapahtuneita riitoja. Mieleeni tuli, että mitähän ei-uskovat ihmiset ajattelevat, kun he lukevat tuon tekstin? Ehkä heille heräsi ajatus, että eivät uskovaiset olekaan erilaisia. Siksi on välttämätöntä, että uskovat säilyttävät rauhan keskenään.
On olemassa oikeaa rauhaa ja väärää rauhaa:
Väärä rauha on sellaista, jossa yhteyden nimissä hyväksytään kompromissi Jumalan sanan kanssa, kuten synti tai jokin vakava harha. Jumala ei siunaa sellaista yhteyttä, eikä Jeesus tarkoita tässä sellaista ollenkaan.
He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ´Rauha, rauha!´ vaikka ei rauhaa ole (Jer. 6:14).
Oikea rauha on Paavalin mukaan tällaista:
Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. (Kol. 3:12-13)
Oikea rauha on sellaista, jossa voimme hyväksyä eri tulkintoja ja näkemyksiä Jumalan sanasta, jotka eivät vääristä sanomaa Kristuksesta ja ydinasioista, ilman että keskinäinen rauha rikkoutuu.
Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18).
Suolan ja valon pitäminen
Miten voimme siis pitää suolaisuuden tässä ajassa?
- Kantamalla ristin ja seuraamalla Kristusta kokosydämisesti.
- Säilyttämällä keskinäisen rauhan.
Soli Deo gloria!
Jeesus puhui siitä, että ihmiset näkisivät uskovien hyvät teot ja voisivat ylistää Jumalaa. Me emme tahdo tehdä asioita sen vuoksi, että ihmiset antaisivat meille kunniaa, vaan että se tulisi Jumalalle. Syy, miksi Jumalalle tulee kunnia, on se, että se on Jumala itse, joka vaikuttaa meissä uuden ylösnousemuselämän! Hän on antanut meille kaikki tarvittavat eväät uskonelämään. Hän antoi Poikansa meidän vuoksemme. Kaikki tulee Häneltä.
Syy siihen, miksi uskovat ovat maan suola ja maailman valo, on Jumalan kunnia ja Hänen nimensä kirkastaminen maailmassa.
Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä. (1. Piet. 2:12)
Vain Jumalan armo on voimallinen vaikuttamaan meissä tämän. Kun pysymme kiinni Kristuksessa, kaikki tämä on mahdollista armosta käsin.
Sinua siunaten,
Joonatan Hanhijärvi
