Jeesus sanoi kerran Johannes Kastajasta: ”Ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja.” (Matt. 11:11)
Juuri tuota ihminen tänäänkin tavoittelee. Me haluaisimme olla mieluummin suuria kuin pieniä ja mitättömiä. Mutta vain Johanneksesta on Jumalan Poika antanut tuollaisen tunnustuksen. Mikä teki hänestä kaikkein suurimman?
Johanneksen tarina on ihmissilmin katsottuna yllättävän vaatimaton. Johanneksen isä, Sakarias, oli aaronilainen pappi, jonka elämää varjosti kipeä asia: hänen vaimonsa ei ollut saanut lasta. Siihen aikaan lapsettomuutta pidettiin Israelissa synnin seurauksena ja Jumalan rangaistuksena. Juutalaiselle papille se oli erityisen raskas taakka.
Tämän lisäksi koko elämänsä pappistehtävässä palvelleella vanhalla miehellä oli toinenkin suru: hän ei ollut koskaan päässyt temppeliin suitsuttamaan. Suitsutusvuoro ratkaistiin arpomalla. Sakarias osallistui viimeistä kertaa arvontaan, kun arpa osui hänelle. Hänen suuri haaveensa täyttyi sittenkin.
Mutta tässä ei ollut vielä kaikki. Kun Sakarias oli suorittamassa suitsutustehtäväänsä, hänelle ilmestyi enkeli Gabriel.
…sinun rukouksesi on kuultu ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan. Sinun on annettava hänelle nimi Johannes (Luuk. 1:13).
Johannes tarkoittaa: ”Herra armahtaa”. Sakarias oli jo vanha kuullessaan nuo sanat, ja epäuskonsa tähden hän jäi mykäksi aina Johanneksen syntymään saakka.
Sakarias ja Elisabet saivat kokea Jumalan armon ja siunauksen vanhoilla päivillään. He eivät ilmeisesti ehtineet nähdä poikansa varttumista aikuiseksi. Pidetään todennäköisenä, että Johannes varttui aikuiseksi ilman isää ja äitiä – orpona. Missä Johannes eli nuo nuoruutensa vuodet?
Vanhempiensa kuoltua nuori Johannes oli todennäköisesti liittynyt ”Huutajien” luostariyhteisöön Qumranilla. Sieltä Pyhä Henki kutsui hänet uuteen tehtävään, valmistamaan tietä Messiaalle. Hän alkoi saarnata parannusta ja kastaa ihmisiä parannuksen kasteella. Näin ”huutavan ääni” alkoi kuulua erämaassa.
Johannes Kastaja vietti hyvin askeettista elämää. Hänen pukunsa oli tehty kamelinkarvoista, vyötäisillään hänellä oli nahkavyö, hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja metsähunaja. Johannes oli kutsuttu parannussaarnaajaksi. Kyetäkseen kohtelemaan tasapuolisesti kaikkia hänen piti olla täysin riippumaton muista ihmisistä. Siksi hän eli heinäsirkoilla ja metsähunajalla. Näin hänen ei tarvinnut mielistellä ketään.
Johannes opasti tietä Jumalan yhteyteen, ja hänen sanomansa otettiin vastaan. Tuohon aikaan Jeesus oli noin 30 vuoden ikäinen. Eräänä päivänä kastamassa ollessaan Johannes näki Jeesuksen tulevan luokseen Jordanille kasteelle. Johannes sanoi:
”Minä en tuntenut Häntä, mutta Hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, Hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.’” (Joh. 1:33)
Johannes tunsi todellisuudessa Jeesuksen hyvin. He olivat samanikäisiä ja läheistä sukua toisilleen. Todennäköisesti he olivat lapsina leikkineet paljon yhdessä. Mutta siitä huolimatta edes Johannes ei ollut aavistanut, että hänen sukulaisensa oli luvattu Messias. Ei kukaan voi tuntea Kristusta, ellei Pyhä Henki sitä hänelle kirkasta.
”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.”
Jeesuksen kastaminen oli Johanneksen palvelustehtävän kohokohta. Pian tämän jälkeen Johannes sanoi: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” (Joh. 3:30) Vähitellen joukko Johanneksen ympärillä harveni. Monet hänen opetuslapsistaan lähtivät seuraamaan Jeesusta, eikä mennyt kauaa, kun Johanneksen elämä päättyi marttyyrikuolemaan.
Kaikessa kauneudessaan Johanneksen tarina on hyvin pieni ja koruton. Hän polveutui vähäpätöisestä pappisperheestä ja jäi orvoksi jo nuorella iällään. Kamelinkarvaan pukeutuneena, eriskummallisena miehenä, hän julisti parannussanomaansa kaukana temppelien loistosta, joen varrella erämaassa. Hän ei ehtinyt luoda suurta mainetta ja uraa opettajana ja julistajana. Hän ehti vaikuttaa vain noin vuoden, korkeintaan puolitoista, kun hänet jo mestattiin ja hänen tarinansa päättyi.
Mutta mitä sanoo Jeesus Johanneksesta:
”Ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja.” (Matt. 11:11)
Jokainen ihminen olisi mieluummin suuri kuin pieni. Jokainen kokisi itsensä mieluummin tarpeelliseksi kuin mitättömäksi. On olemassa suuria ihmisiä, ja on olemassa pieniä ihmisiä. Siitä todistavat myös Jeesuksen sanat Johanneksesta.
Raamattu puhuu paljon suuruudesta.
…joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne… (Matt. 20:26)
Ennen kuin mittailet omaa arvoasi tai väheksyt itseäsi, pureudu syvälle Jumalan sanaan. Ennen kuin teet elämäsi suuria valintoja, muista, että Jumalan ajatukset eivät ole ihmisten ajatuksia. Se, mikä ihmisten kesken on korkeata, se on usein Jumalan silmissä vähäpätöistä.
Tapani Suonto
