Joulun aika alkaa olla ohi ja vuosi 2025 on edessäpäin. Joulun teema Kristuksen syntymisestä on ollut varmasti monen meidän mielissämme. Itselläni on näinä päivinä joulun sanomaa miettiessäni pyörinyt ajatus: ”Jeesus oli nöyrä”
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Fil. 2:5–8)
Tiedämme Raamatusta sen, että ennen maailman perustamista Jeesus oli Isä Jumalan luona. Raamatusta tiedämme, että Jeesus on Jumalan Poika, mutta yhtä lailla Jumala. Jeesus rukoili ennen vangitsemistaan näin: ”Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan” (Joh. 17:5). Vapauttaakseen ja pelastaakseen ihmiskunnan synneistään, Jumalan Poika oli valmis tulemaan ihmiseksi ja jättämään taakseen tuon kirkkauden. Vasta Golgatan jälkeen hän pääsisi takaisin Isän tykö kirkkauteen. Kristinuskon sanomaa voi katsoa monesta eri näkökulmasta, mutta yksi puhuttelevimmista asioista on se, että Kaikkivaltias Jumala tuli ihmiseksi ja riisui itsensä oikeuksistaan ja nöyryytti itsensä ristinkuolemaan asti.
Jeesus ei ollut niin kuin fariseukset, jotka saarnasivat hienoja saarnoja, mutta eivät itse tehneet niiden mukaan. Jeesus eli niin kuin saarnasi. Jeesus ei vain ollut sanan puhuja, vaan ennen kaikkea sen tekijä. Hän näyttää ja opettaa täydellisellä elämällään, mitä on todellinen nöyryys:
Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä. (Matt. 20:25-29)
Jeesus Kristus, jos kukaan, olisi voinut syntyä mitä mahtavimpaan hoviin ja mitä mahtavimpaan linnaan kuninkaiden ja ylhäisten seuraan. Hän olisi voinut hankkia tuhansia palvelijoita. Hän olisi voinut ratsastaa Jerusalemiin valkoisella hevosella, voittaa miekalla kaikki roomalaiset sotilaat ja valloittaa sen jälkeen koko maailman. Hän olisi voinut rukoilla Isää lähettämään kaksitoista legioonaa – eli 72 tuhatta enkeliä – jotta roomalaiset eivät olisi vanginneet häntä.
Sen sijaan näemme nöyrän kuninkaan, joka päättää syntyä tavalliseen perheeseen ja seimeen. Nämme kunininkaan, joka ratsasti aasilla. Näemme kuninkaan, joka oli valmis tulemaan luotujensa tasolle ihmiseksi. Näemme kuninkaan, joka vietti aikaa alhaisten ja syntisten kanssa. Näemme kuninkaan, joka palveli toisia ja jopa pesi opetuslastensa jalat. Näemme kuninkaan, joka ei tahtonut hallita väkivallalla, vaan käski rukoilla vihollistenkin puolesta ja olla tekemättä pahalle vastarintaa. Näemme kuninkaan, joka rukoili niiden puolesta, jotka naulasivat häntä ristiin. Kyllä Jeesuskin vihastui, mutta silloin oli kyse Jumalan kunniasta tai tekopyhyydestä! Jeesus on jotakin aivan toista, mitä juutalaiset odottivat.
Jumalan tahto omaan kohtaan on, että meillä olisi sama mieli kun Jeesuksella. Juuri ennen kuin Paavali alkaa puhumaan Kristuksen mielestä, hän sanoo: tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. (Fil. 2:2–4) Ihmisillä voi olla eri käsitys suuruudesta kuin Jumalalla. Jumalan silmissä suuri ei ole se, joka on karismaattinen ja kovaääninen ja ihmisten mielestä suuri. Jumalan silmissä suuri on se, joka pitää toista parempana kuin itseään, tahtoo tulla pienimmäksi ja palvella toisia niin kuin Jeesus.
Meillä ei itsessämme ole voimia yrittää olla nöyriä. Me voimme kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla Pyhän Hengen tekevän tämän työn meissä. Kun vaellamme tällä tavoin, meilläkin voi olla Kristuksen mieli, tuon hiljaisen ja nöyrän Jeesuksen, joka tuli vapauttamaan meidät synneistämme ja tahtoi vain tehdä Taivaallisen Isän tahdon.
Suurin ihminen historiassa: Jeesus
Hänellä ei ollut palvelijoita, mutta Häntä kutsuttiin Mestariksi.
Hänellä ei ollut tutkintoa, mutta Häntä kutsuttiin Opettajaksi.
Hänellä ei ollut lääkkeitä, mutta Häntä kutsuttiin parantajaksi.
Hänellä ei ollut armeijaa, mutta kuninkaat pelkäsivät Häntä.
Hän ei voittanut sotilaallisia taisteluita, mutta Hän voitti maailman.
Hän ei asunut linnassa, mutta Häntä kutsuttiin Herraksi
Hän ei hallinnut kansoja, mutta Häntä kutsuttiin kuninkaaksi
Hän ei tehnyt rikosta, mutta Hänet ristiinnaulittiin
Hänet haudattiin, mutta Hän elää tänään.
(Lyle C Rollings III, 2008).
Siunattua tulevaa vuotta!
Joonatan Hanhijärvi, nuorisotyöntekijä
