Milloin viimeksi olet kuullut saarnan tai opetuksen päivätyöstä? Tai jos saan kysyä suoraan – oletko koskaan kuullut saarnaa siitä, miten kristityn tulisi tehdä omaa päivätyötään?
Puhumme paljon hengellisestä elämästä ja hengellisyydestä. Tulisi olla hengellinen. Siihen yleensä liittyy rukous, Raamatun lukeminen, evankeliointi, seurakunnassa palveleminen ja niin edelleen. Mutta miten meidän arkinen päivätyömme liittyy hengellisyyteen? Usein emme ajattele sen liittyvän siihen oikeastaan millään tavalla, paitsi jos on evankelioimassa työpaikalla. Oikea vastaus on kuitenkin: hyvin paljon. Meidän käsityksemme siitä, mitä on olla hengellinen, vaikuttaa suoraan siihen, miten näemme työn merkityksen kristityn elämässä.
Keskiverto ihminen tekee työtä noin 40 vuotta elämästään. Tämä tarkoittaa keskimäärin 46:ta työviikkoa vuodessa. Elämän aikana kertyy noin 72 000 työtuntia, mikä tekee yhteensä 9 500 työpäivää – eli 25 vuotta täysipäiväistä työntekoa.
Nukkumiseen menee 8 tuntia vuorokaudessa eli noin 33 % elämästä (noin 29 200 päivää eli 233 600 tuntia). Seurakunnassa käyntiin (sunnuntai ja tiistai, 1,5 h kumpikin) kuluu elämän aikana vain noin 11 000 tuntia, eli 3,7 vuotta. Se on ainoastaan 1,6 % elämästä.
Jos siis joku haluaisi käydä seurakunnassa yhtä paljon kuin on töissä, hänen pitäisi käydä seurakunnassa 15 kertaa viikossa! Päivätyö kattaa paljon suuremman osan elämästämme kuin seurakunnassa käynti. Miksi siitä siis puhutaan niin vähän kristillisissä yhteyksissä, vaikka se koskee lähes kaikkia?
Jumala loi ihmisen tekemään työtä
Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt. (1. Moos. 2:1–4)
Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. (1. Moos. 2:15)
Jumala teki itse valtavan suuren työn: Hän loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Koko luomakunta on Jumalan kädenjälkeä. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja siksi myös tekemään työtä. Paratiisissa Aadam ei saanut tehtäväksi laulaa ylistyslauluja iankaikkisesti, vaan hän sai tehtäväkseen viljellä ja varjella puutarhaa. Työ ei ollut seuraus syntiinlankeemuksesta, vaan osa Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa ihmisille.
Syntiinlankeemus muutti tämän. Se vaikutti nimenomaan Aadamin työn tekemiseen! Herra sanoi Aadamille lankeemuksen jälkeen:
”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:17–19)
Työstä tuli taakka, vaikka sen alkuperäinen tarkoitus oli ilo ja yhteistyö Jumalan kanssa. Tästä eteenpäin päivätyön merkitys on nähty eri tavoin.
Kreikkalainen vai juutalainen ajatus työstä?
Kreikkalaisessa ajattelussa ruumiillinen työ oli alempiarvoista. Se oli orjien ja ala-arvoisten ihmisten tehtävä. Korkeinta oli kontemplatiivinen elämä, joka koostui viisauden etsimisestä ja ajattelusta. Kreikkalaisille työ oli este todelliselle ihmisarvolle, sillä he elivät vapaa-aikaa varten. He erottelivat voimakkaasti ”maallisen” ja ”hengellisen”
Juutalainen ajattelu taas arvosti työtä: Jumala itse teki työtä ja loi ihmisen tekemään työtä. Työ saatettiin nähdä jopa jumalallisena kutsumuksena. Se ei ollut jokin kurja seuraus syntiinlankeemuksesta, vaan se oli jo sitä ennen ihmisen osa. Juutalaisilla ei ollut erotusta ”maallisen” ja ”hengellisen” välillä.
Juutalainen ajattelu on luonnollisesti raamatullinen.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja (Saarn. 3:13).
Kumpikaan käännös, FB38 ja RK, ei anna meille oikeaa merkitystä!
Englanninkieliset käännökset tuovat merkityksen selkeämmin esiin:
- NIV: ”…That each of them may eat and drink and find satisfaction in all their toil – this is the gift of God”
- ESV: ”…take pleasure in all his toil.”
Suomeksi käännettynä jakeet tarkoittavat: “löytää ilon/tyydytyksen omasta työstään”. Jumalan tahto omilleen on, että he voisivat löytää ilon omasta päivätyöstään. Siis ettei sen tarvitse ollakaan taakka vaan ilo!
Maailmassa on vallalla kreikkalainen ajattelutapa, jonka mukaan työnteko on vain keino saada rahaa, jotta voisi pärjätä ja päästä pois työnteon todellisuudesta. Valitettavan monet inhoavat omaa työtään ja toivovat säästävänsä rahaa Espanjan-lomalle, jotta pääsisivät pois kurjasta työarjesta. Aikanamme on myös helppo olla tekemättä mitään ja saada työttömyyskorvausta ja muita tukia.
Nykyään myös paljon sijaa saanut ajattelumalli on, että voisi eläköityä mahdollisimman aikaisin. YouTube mainostaa jatkuvasti erilaisia konsteja, joilla voi saada helppoa rahaa. Eräskin henkilö mainosti nokkelaa tapaa, jolla voi tehdä tietokoneella helposti rahaa kotisohvalta tai vaikka Espanjan rannalta. Tarkoitus on päästä pois työnteon todellisuudesta ja eläköitymään mahdollisimman aikaisin.
Eli jos ei tarvitse käydä töissä, silloin on voittaja! Tämä ei ole vain maailman ongelma, sillä monet kristitytkin ajattelevat, ettei heidän tarvitse käydä töissä. Riittää, kun rukoilee ja lukee sanaa kotona. Taustalla voi olla epäterve ajattelu siitä, mitä on olla hengellinen. Saatetaan odottaa Jumalan väkevää ja suurta kutsua palveluksen työhön tai seurakuntatyöhön, jonka vuoksi työssä käyminen on unohdettu. Mutta onko se Raamatun totuus?
Raamatun näkemys työstä
Raamatussa on monia esimerkkejä siitä, kuinka Jumala kutsui ahkeria työntekijöitä. Monet heistä saivat kutsunsa Jumalan työhön kesken työpäivän!
- Joosef nousi Faaraon suosioon, koska hän oli uskollinen ja teki työnsä hyvin (1. Moos. 39:4; 41:41)
- Mooses paimensi appiukkonsa lampaita, jonka aikana Jumala ilmestyi hänelle palavassa pensaassa (2. Moos. 3:1–2)
- Betsalel ja Oholiab olivat rakentajia, jotka täytyttyään Jumalan Hengellä saivat armolahjan rakentaa ilmestysmajan tavaroita (2. Moos. 31:1–11)
- Elisa kynti peltoa, kun Jumala kutsui hänet työhön (1. Kun. 19:19–21)
- Daavid oli paimen ja hän paimensi lampaita, kun Samuel tuli voitelemaan hänet kuninkaaksi (1. Sam. 16:11–13)
- Aamos oli maatyöläinen, jonka Jumala kutsui ”laumojen äärestä” (Aam. 7:14–15)
- Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas olivat kalastamassa, kun Jeesus kutsui heidät (Matt. 4:18-22; Mark. 1:16-20; Luuk. 5:1–11).
- Matteus oli veronkerääjä, jonka Jeesus kutsui suoraan tullipisteeltä (Matt. 9:9:13)
- Luukas oli lääkäri (Kol. 4:14)
- Paavali oli teltantekijä (Apt. 18:3)
Jeesuksen elämä kesti 33 vuotta. Niistä 30 vuotena hän ei tehnyt yhtäkään ihmettä eikä kiertänyt saarnaajana. Hän oli tuona aikana puusesppä, jossa ammatissa hän toimi n. 18 vuotta. Hänen elämänsä oli silti täydellinen! Mistä Jeesus tunnettiin?
Kun Jeesus tuli kotikaupunkiinsa Kaupernaumiin ja opetti siellä sapattina synagoogassa, mitä kaupunkilaiset sanoivat hänestä? ”Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli” (Mark. 6:3a). He eivät tunteneet Jeesusta muuna kuin rakentajana. Hän oli uskollisesti rakentanut ja tehnyt käsillään töitä koko elämän. Nyt hänen palvelutyönsä alkoi, ja he ihmettelivät, mitä oli tapahtunut.
Uskon, että jos Jeesus kävelisi vielä maan päällä, hän tulisi meidän työpaikoillemme kutsumaan meidät hänen opetuslapsikseen, ei koteihimme.
Me näemme yhden tietyn kaavan: Jumala kutsuu evankeliumin työhön uskollisia työntekijöitä. Jumala ei kutsu valtakuntansa työhön laiskoja.
Kolme suhtautumista työhön
Kuten mikä tahansa aihe Raamatussa, tässäkin on olemassa kaksi ääripään väärää asennetta työntekoon: työn jumalointi ja työn laiminlyönti.
- Päivätyön jumalointi
Työstä tulee elämän tärkein asia. Työ addiktoi ja vie kaiken ajan. Elämä pyörii työn ympärillä.
Mistä voin tietää, olenko addiktoitunut työhön? Yksi tärkeä hälytysmerkki on, että kun työstä on tullut jumala, lepo tuntuu väärältä. Siksi tulee muistaa, että jopa Jumala lepäsi työstään. Jos Jumala lepäsi, meidänkin tulee levätä.
- Päivätyön laiminlyönti
Työtä ei tehdä ollenkaan, tai tehdään se huonosti ”rimaa hipoen”. Tällaisessa tilanteessa ajatellaan niin kuin kreikkalaiset. Tutkimukset osoittavat, että maanantai ja perjantai ovat yleisimmät sairauspoissaolopäivät. Syynä tähän on se tavoite, että viikonloppu voisi pidentyä.
Paavali nuhteli kreikkalaisia tessalonikalaisia tästä ilmiöstä:
Tiedättehän itse, kuinka meidän jälkiämme on seurattava, sillä me emme ole olleet kurittomia teidän keskuudessanne, emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää, vaan työssä ja vaivassa me ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi; ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa, vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme. Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä. Mutta te, veljet, älkää väsykö tekemästä sitä, mikä hyvää on. (2. Tess. 3:7–13)
Tässä Paavali sanoo jopa, ettei tule syödä ollenkaan, jos ei tahdo tehdä työtä. Paavali kertoo omasta esimerkistään, jolloin hän teki työtä ahkerasti heidän keskuudessaan.
Päivätyön laiminlyöminen ei ole sitä, että esim. sairauden takia ei voi tehdä työtä. Se ei myöskään ole sitä, että jostain syystä ei ole saanut työtä ja sen kanssa on haasteita. Jumala tietää kaikki tilanteet, minkä vuoksi voi olla turvallisella mielellä.
On kuitenkin vielä kolmas suhtautuminen työhön:
- Päivätyön tekeminen Herralle
Se on sitä, että me teemme päivätyömme Jumalan kunniaksi ja teemme sen niin kuin tekisimme Herralle!
Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa… Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta. (Kol. 3:17, 22–24)
Tässä puhutaan päivätyöstä. Palvelijana olemista isännälle tuskin voidaan luokitella minkäänlaiseksi ”hengelliseksi” työksi. Vai voidaanko?
Kun ensimmäisen kerran kuulin, että päivätyön tekeminen voi olla Jumalan palvelemista, olin aivan hämmästynyt. Usko Jeesukseen ja työ maanantaista perjantaihin on erotettu toisistaan. Jeesuksen opetuslapsena olemisesta on tullutkin sellaista, joka koskee vain vapaa-aikaa.
Tämän vuoksi me aina puhumme ”maallisesta työstä”, kun puhumme päivätyöstämme ja ”hengellisestä työstä”, kun puhumme jostakin työstä, joka liittyy seurakuntaan. Totuus on, että ei ole olemassakaan mitään ”maallista työtä”, ellei se ole jotakin, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Tämä yksinkertainen ja jalo totuus on unohtunut: päivätyömme on Jumalalle ihan yhtä tärkeä kuin mikä tahansa seurakunnassa tehtävä työ.
Kuinka paljon enemmän haluaa olla töissä ja tehdä työnsä paremmin, kun tajuaa että voimme tehdä sen Jumalalle – samalla tavalla kuin antautunut lähetystyöntekijä Afrikassa!
Haluan kannustaa sinua, että päivätyösi ei missään tapauksessa ole turhaa! Se, että teet työsi hyvin, on Herralle mieliksi. Meitä kehotetaan tekemään kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa. Sitä on kokonaisvaltainen Jumalan valtakunnan työ. Tee työsi hyvin. Jumala palkitsee jokaisen kuuliaisen työtekijän.
Sinua siunaten,
Joonatan Hanhijärvi
