Hoorebista on yksitoista päivänmatkaa, Seirin vuoriston tietä, Kaades-Barneaan (5. Moos. 1:2).
Hoorebista pystyy kuka tahansa kulkemaan jalkaisin, ilman suurempia ponnisteluja, 11 päivässä Kaades-Barneaan. Kuitenkin Israel kulki tuota matkaa 40 vuotta.
Ihmisen askeleet ovat Jumalan suunnitelmissa usein kovin hitaita. Israel joutui tuolle pitkälle tielle, koska se ei kyennyt taipumaan Jumalan tahtoon päästäkseen perille nopeammin. Jumalan tahdon löytäminen ja siihen taipuminen on meille ihmisille usein vaikeata.
C. H. Mackintosh määrittelee Jumalan tahtoon taipumisen jakamalla sen kolmeen eri asteeseen: alistumiseen, suostumiseen ja iloon. Ihminen voi alistua kohtaloonsa, kun ei mitään muutakaan voi. Hän suostuu taipumaan, kun järjellään ymmärtää asian oikeaksi, vaikka ei siitä pidäkään. Ihminen voi ilolla taipua Jumalan tahtoon vain silloin, kun hän sydämestään yhtyy Jumalaan uskoen, että Jumala on hyvä ja Hänen tahtonsa on minulle aina parhaaksi. Jeesuksen suurin ilo oli toteuttaa kaikessa Isän tahto. Hän sanoi: ”Minun ruokani on se, että minä teen minun lähettäjäni tahdon.” Samaan iloon hän halusi johdattaa myös opetuslapsensa:
”Tämän minä olen teille puhunut, että iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh. 15:11)
Se ei tarkoita sitä, että me vaellamme aina hymyssä suin. Ei Jeesuskaan hymyillyt iloisesti, kun Hän lähti kulkemaan Via Dolorosaa. Mutta kärsimyksenkin keskellä Hän uskoi Jumalaan ja iloitsi siitä, että Isän tahto on Hänen ja koko maailman parhaaksi.
Mitä enemmän tunnet Jumalaa, sitä helpompi on tyytyä Hänen tahtoonsa ja tehdä se. Jeesukselle se oli helppoa, koska Hän tunsi Isän täydellisesti. Adam ja Eeva eksyivät omille teilleen, koska he eivät tunteneet Jumalaa kylliksi. Saatana teki kyseenalaiseksi Jumalan sanan: ”Onko Jumala todella sanonut?” Hän sai Eevan myös epäilemään Jumalan hyvää tahtoa. Eeva alkoi kuunnella ja uskoa noita valheita ja kadotti lopulta kaiken hyvän, mitä Jumala oli hänelle varannut.
Jotta voimme taipua Jumalan tahtoon ja kulkea Hänen teitään, tarvitsemme syvää luottamusta Jumalaan. Jotta voimme luottaa, tarvitsemme syvää Jumalan tuntemista. – On eri asia tuntea Jumalan sana ja tuntea sanan Jumala. Se, mitä tiedämme on eri asia kuin kenet tunnemme. Ihminen voi tuntea Raamattua jopa alkukielellä ja osata sitä ulkoakin, mutta ei vielä tunne Jumalaa. Tarvitsemme sanan tuntemista, mutta se ei vielä riitä. Jumalan oppii tuntemaan syvästi vain viettämällä aikaa Hänen lähellään ja vaeltamalla Hänen yhteydessään. Vain Hänen lähellään me alamme ymmärtää, mikä on ihminen, kuka on Jumala, mikä on maailma ja kuka on sielun vihollinen.
Kun Jumala halusi Israelin valloittavan omakseen luvatun maan, Israel nousi kapinaan. Vain Joosua ja Kaaleb olivat valmiit Jumalan teihin, sillä he olivat kasvaneet luottamaan Jumalaansa. Tuo luottamus oli syntynyt ”Jumalan uskollisesta seuraamisesta”. He olivat vaeltaneet lähellä Herraa. Kun muut olivat kauhuissaan näkemistään vihollisista, nämä miehet iloitsivat Jumalan ihmeellisistä suunnitelmista ja Hänen hyvyydestään. Israel käänsi selkänsä Jumalan tahdolle ja suurille siunauksille. Pian se kuitenkin katui epäuskoaan ja halusi palata takaisin.
Niin te palasitte ja itkitte Herran edessä. Mutta Herra ei kuullut teidän huutoanne, ei kuunnellut teitä. (5. Moos. 1:45)
Kaikki kyyneleet eivät ole todellisia särkyneen sydämen kyyneleitä. Kaikkiin kyyneliin ei Jumala vastaa. Olin kerran todistamassa surullista näytelmää, kun eräs saarnamies oli eksymässä pois Jumalan tahdosta ja suunnitelmista. Kun häntä vakavasti yritettiin varoittaa ja neuvoa, hän lopulta purskahti itkuun ja valitti kyynelten läpi epäystävällistä kohteluaan. Muut paikalla olleet riensivät taputtelemaan ja lohduttamaan miestä. Itse seurasin sivusta näytelmää. Minusta me epäonnistuimme täysin. Kyyneleet eivät puhdista. Mitään todellista muutosta ei miehessä tapahtunut. Hän ei suostunut kuuntelemaan, mitä Jumala tahtoi sanoa. Hän ei tahtonut taipua Jumalan tahtoon. Hän vain hetken pyöriskeli omassa itsesäälissään, ja muut liittyivät siihen mukaan. Muutamia kuukausia myöhemmin tämä saarnamies joutui kohtamaan totuuden, kun Jumala siirsi hänet kokonaan syrjään valtakuntansa työstä.
Jumalan tahtoon taipuminen edellyttää meiltä ehdotonta rehellisyyttä. Itku ei muuttanut Israelin kohtaloa. Kyyneleillä emme voi manipuloida Jumalaa taipumaan meidän tahtoomme. Mutta kun me taivumme Jumalan tahtoon – vaikka kyyneleet silmissä – Hän tulee meidän tueksemme viedäkseen meidät lupausten maahan.
Jokainen meistä kulkee omaa tietään kohti lupausten maata. Miten kauan tuo matka kestää ja millaiseksi matkamme muodostuu, riippuu siitä, minkä tien valitsemme. Israel valitsi oman tahdon tien ja päätyi erämaahan. Lyhin tie on vaeltaa iloiten Jumalan tahdossa. Jotta siihen pystyt, tarvitset todellista Jumalan tuntoa ja läsnäoloa elämääsi. Vietä siksi aikaa Jumalan kanssa. Viivy hiljaa Hänen edessään. Kuuntele ja katsele Häntä. Hän johdattaa sinut Jumalan tuntoon ja saat tehdä matkaasi iloiten.
Tapani Suonto
