Jumala on Isämme. Hän on sitoutunut meihin. Kaikki, mitä Hän tekee kohdallamme, palvelee yhteistä iankaikkisuuttamme. Emme tule koskaan täysin ymmärtämään Jumalan rakkauden syvyyttä itseämme kohtaan.
Jumala on sitoutunut meihin oikeamielisessä rakkaudessaan. Raamattu, Jumalan sana, opettaa Paavalin kirjeessä Efeson seurakunnalle, että ennen aikojen alkua Isällä ja Pojalla oli suunnitelma ihmiskunnan pelastamiseksi.
Jo ennen maailman perustamista Hän, Isä Jumala, valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. (Ef. 1:4).
Jumalan sitoutuminen meihin on alkanut jo ennen luomistyötä. Rakkaudessaan ja päättäväisyydessään Isällä ja Pojalla oli kaikki suunnitelmat valmiina ennen luomisen alkua. Isä päätti antaa Poikansa uhriksi, ja Poika hyväksyi alentumisensa taivaasta. Hän syntyi ihmiseksi ja päätyi kärsimään sijaisuhrina puolestamme. Rakkaus ihmistä kohtaan oli molempien motiivi (Joh. 3:16).
Luomisen jälkeen mikään ei ole heitä päässyt yllättämään, koska he ovat toteuttaneet alkuperäiset suunnitelmansa (Ef. 1:10). Jumala on edeltä nähnyt kaiken. Hän tiesi kaiken, kuinka tulee käymään. Näin varmoissa käsissä elämämme on. Tällainen Majesteetti on henkilökohtaisesti sitoutunut meihin, kunhan vastaanotamme Hänet. Niin kuin Raamattu opettaa: ilman uskoa ei voi olla Jumalalle otolinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät (Hepr. 11:6). Jumala rohkaisee meitä henkilökohtaisesti luottamaan itseensä.
Saamme Jumalasta vain pieniä kaikuja osaksemme. Niin valtava Hän on kaikessa majesteettisuudessaan, iankaikkisuudessaan ja luomisessaan. Mutta ne Jumalan tarkat suunnitelmat riittävät henkilökohtaisesti jokaiselle meistä. Hän tuntee meidät paremmin kuin me itse tunnemme itsemme. Hän tietää, mitä juuri me tarvitsemme eniten. Juuri nyt.
Hänellä on mielessään iankaikkisuutemme yhdessä Hänen kanssaan. Voidaan sanoa, että ihmiselämän lyhyt määritelmä on se, että yhtenä päivänä Jumala todistaa ihmiselle olemassaolonsa. Toisena päivänä hän kutsuu meitä valitsemaan itsensä ja seuraamaan Häntä. Ja kolmantena päivänä elämämme sammuu täällä maan päällä. Meidän on hyvä keskittyä usein tutkimaan myös tätä, koska niin paljon muuhun ohjaavia virikkeitä on ympärillämme koko ajan.
Jumala on aktiivisempi kohdallamme kuin koskaan tulemme käsittämään. Tämän opimme ymmärtämään yhä syvemmin. Mutta kuinka Hän haluaisi meidän olevan aktiivisia? Vastaus löytyy Raamatun punaisesta langasta. Hän toivoo, että antaisimme elävän Jeesuksen vaikuttaa elämässämme joka päivä. Lisäksi Hän toivoo meiltä, että Jeesuksen aikanaan suorittaman ristin työn hedelmä saisi vaikuttaa kohdallamme joka päivä.
Jeesuksen ristinkuolema oli sijaiskärsimys puolestamme, meidän pahuutemme ja kaikkien syntiemme puolesta. Jotta pääsisimme Jumalan tykö, joka on täydellinen pyhyydessään, puhtaudessaan, oikeamielisyydessään ja kirkkaudessaan. Lisäksi Jumala riisui ristillä aseet (pimeyden) hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi. (Kol. 2: 13–15).
Kristinuskon sisältämä armo on ainutlaatuinen. Raamatun mukaista kristinuskoa ja kaikkia muita moraalisia uskontoja voi vertailla. Kaikissa muissa uskonnoissa ihmisen pitää suorittaa jotain, että kelpaisi Jumalalle. Tämä ei ole ihmistä kohtaan armollista vaan vaatimus. Raamattu puolestaan opettaa, että ihmisen osuus pelastuakseen on ottaa vastaan Jumalan ristillä suorittama teko. Näin nöyrtymällä Jumalan edessä ihminen saa armon.
Armon vaikuttava merkitys uskovalle tulee ilmi Paavalin kirjeessä Tiitukselle.
Sillä Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden… (Tiit. 2:11,12).
Jumalan armo siis pelastaa ja Jumalan armo myös kasvattaa. Me pelastuneet saamme olla joka päivä tuoreen armon kanssa tekemisissä. Iankaikkisen pelastuksen armo tuottaa meille iloa joka päivä (Luuk. 10:20). Lisäksi Jumala on säätänyt armon kokemisen aarteeksi ja vaikuttimeksi onnistuneelle päivittäiselle pyhityselämälle.
Siunausta,
Vesa Sihvo
