Olemme täällä Suomessa menossa kohti kesää. Vuodenaikojen vaihtuessa on hyvä hetki tehdä myös rehellisesti tilannekatsaus, mitä hengelliseen elämäämme kuuluu, mikä on minun oma hengellinen tilani ja suhteeni Jeesukseen.
Kun katsomme, miten huolettomina ihmiset elävät synnissä, näemme, miten se, mikä Raamatussa on häpeää, on tullut ylpeydeksi ihmisille. Jumalaa ajetaan pois yhteiskunnista, kouluista ja tarhoista, ja tilalle tulevat New Age, idän uskonnot ja jumalattomuus kaikissa muodoissaan. Abortit lisääntyvät, väkivalta menee aina vain raaemmaksi ja on yhä yleisempää, oikeasta tehdään väärää ja väärästä oikeaa, säädetään lakeja, jotka on Jumalan silmissä kauhistus. Hengellisistä tilaisuuksista on tullut viihdetilaisuuksia, joissa ollaan kuin Putte-possun nimipäivillä: laulu sanoo, että meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Kun Henki sammuu, sitä yritetään korvata muilla keinoilla, ”hakataan särkyviä säiliöitä”, kuten Raamattu sanoo, eli korvataan sielullisuudella, ihmisviisaudella ja inhimillisillä keinoilla Pyhä Henki.
Kun katsoo tätä kaikkea, niin ymmärtää, että Herran pelon puute on tämän ajan vakavin ongelma, ja siitä tämä kaikki ympärillämme näkyvä johtuu.
Mistä johtuu Herran pelon puute, mikä sen on saanut aikaan?
Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa (Saarn. 8:11).
Kun tuomio ei tule heti, kun teoille ei näy heti seurausta, niin ihmiset saavat rohkeutta tehdä syntiä. Koska Jumala on armollinen eikä rankaise heti, näyttää siltä, että elämä menestyy, teki sitten hyvää tai pahaa. Niinpä ei enää ajatella, mitä Jumala on mistäkin asiasta mieltä, unohdetaan se tosiasia, että teoilla on seuraus.
Myös uskovaisilla on vaarana, että tästä samasta syystä saamme väärän kuvan siitä, että Jumala hyväksyisi synnin tekemisen eikä sillä olisi vaikutusta hengelliseen elämään. Mutta Jumala vihaa syntiä, ja lopulta tämä parannuksen teon aika menee ohi, ja jos ei tee parannusta, joutuu kokonaan pois Kristuksesta ja armosta.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen (Snl. 14:2).
Niin minulla kuin monilla muillakin oli joskus väärä kuva Herran pelosta. En ollut vielä uudistunut. Kuljin koulumatkalla usein vapaaseurakunnan ohi, ja muistan kun kerran poltin tupakkaa, mutta tuon seurakunnan kohdalla lopetin polttamisen ja kiirehdin sen ohi, ettei tupakka sammuisi. Sitten jatkoin polttamista kuvitellen, että kyllä minä pelkään ja kunnioitan Herraa, kun en seurakunnan edessä polttanut.
Herran pelko ei ole asia, joka tulee näkyviin siinä, sanooko ihminen pelkäävänsä, vaan elämä, valinnat ja vaellus kertovat sen, pelkääkö hän todella Herraa. Jos ihminen tottelee Jumalan sanaa elämässään, niin hän pelkää Herraa, mutta jos ei tottele, vaan elää vastoin Raamatun sanaa, hän ei pelkää Herraa vaikka sanoisikin pelkäävänsä.
Mitä Herran pelko on uskovaisille?
Ensin katsomme, mitä se ei ole, sillä on olemassa vääristynyttä Jumalan pelkoa, joka johtaa tottelemattomuuteen.
Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.’ (Luuk. 25:24–25)
Tällä miehellä oli Herran pelko, mutta se oli vääristynyt. Hän oli saanut tehtävän, mutta pelko esti häntä toteuttamasta sitä, esti siis tottelemasta.
Oikea Herran pelko tulee esille kuuliaisuutena, siinä että toteuttaa Jumalan tahtoa elämässään, mutta väärä pelko estää ihmistä olemasta kuuliainen Jumalalle ja ajaa hänet tottelemattomuuteen.
Herran pelko ei myöskään koskaan estä lähestymästä Jumalaa, vaikka itse olisi epäonnistunut. Päinvastoin, Herran pelko vaikuttaa niin, ettei ihminen uskalla lähteä pois Jeesuksen luota, vaan tahtoo pysyä mahdollisimman lähellä Häntä, tahtoo pysyä Hänessä, sillä ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Hänessä ovat.
Mitä Herran pelko on?
…eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili (Hepr 4:13).
Jumalan pelko on Jumalan kunnioitusta, se on ymmärrystä siitä, että ihminen on vastuussa omasta elämästään, sanoistaan, teoistaan ja valinnoistaan Jumalalle.
Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he polkivat toisiaan, rupesi hän puhumaan opetuslapsillensa: ”Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta.
Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan. (Luuk. 12:1–3)
Jeesus sanoo, että ei ole mitään salattua, mikä ei tule julki. Kaikki nekin teot, joita kukaan ei tiedä eikä ole nähnyt, Jumala on nähnyt. Kaikki sanat, mitä on selän takana puhuttu, Jumala on kuullut, ja juuri Hänelle on ihminen niistä vastuussa. Ihminen voi salassa tehdä syntiä ilman että kukaan näkee, mutta niistäkin synneistä hän on vastuussa Jumalalle. Ei ole sattumaa, että kun Jeesus on puhunut tästä asiasta, jatkaa Hän puhumalla Jumalan pelosta.
Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. (Luuk. 12:4–5)
Herran pelko ja Herran pelon puute
Raamatussa kerrotaan tilanteesta, jossa Jeesus puhui kovia sanoja ja sen seurauksena jäljelle jäi vain 12 opetuslasta. Jeesus kysyi heiltä, tahtoivatko hekin mennä pois? Pietari vastasi Hänelle: ”Kenen tykö me menisimme, sinulla on iankaikkisen elämän sanat.”
Pietari oli vapaa tekemään valinnan, mutta koska hänellä oli Jumalan pelko, hän tiesi, että valinnallani on seuraus: jos lähden pois, menetän pelastuksen.
Herran pelko on vakavuutta ja ymmärrystä Jumalan edessä siitä, että minulla on edelleen vastuu teoistani ja valinnoistani, jopa sanoistani, ja siksi tulee olla tarkka siinä, mitä valitsee, tekee ja puhuu.
Jumalan pelko varjelee synnistä ja luopumuksesta
…laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään (Snl. 16:6).
Juuri Pietarin tuntema Jumalan pelko varjeli häntä luopumasta. Kun mietimme Joosefin elämää, niin juurikin Herran pelko varjeli hänet synnistä. Joosef oli palvelijana Potifarin talossa, kun hänelle tuli vahva kiusaus. Potifarin vaimo lähestyi häntä tahtoen maata hänen kanssaan, mutta Joosef juoksi pois paikalta. Miksi? Joosef ajatteli, mitä Jumala on asiasta mieltä ja mitkä olisivat teon seuraukset, ja hän sanoi: kuinka voisin rikkoa Jumalaa vastaan.
Kun miettii tätä aikaa, jossa elämme, niin Jumalan pelko on todella tarpeellinen jokaiselle, sillä Raamattu sanoo, että näinä aikoina moniaat luopuvat uskosta.
Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu (Jer. 32:40).
Mikä vaikuttaa sen, etteivät he luovu Jumalasta? Pelko, jonka Jumala antaa ihmisen sydämeen, siis Herran pelko varjelee ihmisen luopumasta Jumalasta.
Herran pelon puute altistaa synnille ja vääryydelle
Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä (Ps. 36:2).
Jos ihmiseltä puuttuu Herran pelko, niin hän hyväksyy elämäänsä syntiä eli asioita, jotka Jumalan sana kieltää. Silloin hän ei ajattele seurauksia tai mitä Jumala on mieltä asiasta, vaan elää niin kuin itse tahtoo.
Jumalan pelko suhteessa sanaan
Jos ihmiseltä puuttuu Jumalan pelko, niin hänestä tulee vain sanan kuulija eikä tekijä. Sanasta tulee kevyttä viihdettä, eikä sitä enää oteta vastaan Jumalan sanana, eikä se ole enää auktoriteetti.
Jos ihmisellä on Jumalan pelko, niin on kuten Paavalikin kiitti seurakuntaa, ettei sanaa otettu vastaan ihmisten vaan Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa heissä jotka uskovat. Silloin ihminen ottaa sanan tällä tavalla vastaan, antaa sille suuren arvon ja auktoriteetin aseman omassa elämässä ja myös noudattaa Jumalan sanaa, sillä hän ymmärtää, että sen mukaan meidät tuomitaan.
Valenca Kunnala
